|
Lähettäjä: Kriisi
Päivämäärä: 3.9.26 15:35:41
Pieni avaus asiaan et kumppanini on autistinen ja kärsii mt-ongelmista.
Kevät oli tosi raskasta aikaa kummallekkin ja aateltiin et kunhan pääsee kesälomalle niin kaikki normalisoituu. Kesälomalla sit tuli kaikenlaista menoa ja muutosta yhteiseen elämään joka oli kumppanille raskasta. Hänestä tuli tosi kiukkuinen, ei mulle, vaan ampiaiset ahdisti, muoviset keittiövälineet ahdisti, ihmiset ahdisti jne. Mulle hän ei juurikaan antanut mitään kritiikkiä. Meidän suhde oli muuttunut aika etäiseksi, mutta aattelin et kunhan kaikesta muutoksesta selvitään niin kaikki normalisoituu. Fyysinen läheisyys oli lähes nollissa mun lääkityksen takia.
Yhteinen tuttu kaveri palasi kesälomilta, ja kumppani vietti aikaa hänen kanssa useampana päivänä viikon ajan. Kertoi että olivat yhdessä mm itkeneet koska kaverilla kans rankka tilanne päällä. Yhtenä päivänä tuli kotiin ja alkoi itkeä että ei tiedä haluaako erota, ja on ehkä kehittänyt jotain tunteita viikon aikana kaveriin ja kertonut hälle ja nyt tämä kaverikaan ei enää halua olla hänen kaveri. Ja että tunteet mua kohtaan on muuttuneet kaverillisiksi. Hän oli ottanut rauhoittavia.
Vedin tästä herneet nenään ja lähdin ovet paukkuen, että on jättämässä mut jonkun viikon ihastuksen takia. Myöhemmin illalla juteltiin ja olikin sitä mieltä että on sekoittanut tunteet kaveriin koska hälle pystyi avautumaan, myös meidän parisuhteesta mitä jostain syystä ei pystynyt mulle tekemään.
Hän on lopettanut siis kaverin näkemisen. Hakenut apua itselleen koska on kuulemma ajautunut mielenterveydellisesti pahaan tilanteeseen.
Mulle jäi kuitenkin kauhea luottamuspula ja tyhjä olo. En tiedä mitä pitäisi tehdä.
|