|
Lähettäjä: -
Päivämäärä: 3.9.26 17:10:27
Siis miksei olisi järkeä? Onko niin, että vain pariskunnat tai lapsiperheet saavat elää itselleen mieluista elämää ja yksin elävien tulee hylätä haaveensa koska eivät "ansaitse" niitä?
Kyllä, ostaisin omakotitalon yksin ja varmaan jossain vaiheessa ostankin. En ymmärrä mikä siinä olisi kynnyskysymys, muu kuin raha, mutta sitä ei kaikilta pariskunniltakaan kyllä löydy.
Eläkeikäinen äiti asuu yksin maaseudulla omassa talossaan. Osti siis talon ihan yksin ja on aina asunut siinä yksin. Maksettu auraaja ajaa traktorilla pitkän pihatien, itselle jää portaat ja pienempiä koloja kolalla otettavaksi. Päältä ajettavalla ruohonleikkurilla ajelee kerran viikossa ison pihan. Kukkia ja muita istutuksia voi laittaa sen verran kuin itse jaksaa hoitaa, voi olla vaikka yksi amppeli kuistilla. Talo lämpiää puilla, mutta ei sekään iso homma ole. Olen ollut talvisin talonvahtina kun äiti on reissussa, ja varmaan 15-20min menee päivässä lämmitykseen. Ei siellä tarvitse tunteja kykkiä:D
Remontit toki on sellaisia joihin tarvitsee ammattilaisen, tai jos jokin menee rikki. Mutta vaikka eläisikin pariskuntana, niin kuinka todennäköisesti se puoliso tekisi jonkun kattoremontin? Kyllä siinäkin täytyisi ammattilaiset tilata. Eipä tule kyllä mieleen yhtään syytä miksi esimerkiksi minä en pärjäisi yksin äitini talossa.
Ihan oikeasti, avuttomaksi ei kannata heittäytyä. Meillä esimerkiksi yksi äitini ikäinen sukulaisnainen epäröi että voiko laittaa lintulautaa, jos miehensä ei ala sitä laittamaan paikalleen:D Kyseessä siis fyysisesti terve ja hyvässä kunnossa oleva nainen, mutta ei uskonut että pystyy itse laittamaan lintulaudan paikalleen kun se on "miesten töitä". Huoh.
|