|
Lähettäjä: Jjj
Päivämäärä: 2.9.26 11:11:39
En ole itse siis kovinkaan "jännä". Päinvastoin olen todella kiltti, rauhallinen ja hieman myötäilevä. Ja minulla on toki myös kilttejä ja rauhallisia ystäviä, mutta heidän kanssaan ystävyyssuhde ei koskaan kehity samalle levelille kuin niiden, joilla on kärkkäitä mielipiteitä ja jotka voivat olla ajoittain äkkipikaisia ja liiankin suorasanaisia. Ja jotka todella myös tunnetaan siitä.
Näin ollut siis jo ala-asteelta asti. Aina ollut parhaana/lähimpänä ystävänä joku, joka tunnetaan temperamenttisuudestaan, kovasta äänestään ja kärkkäydestään. Ja sitten ihmiset ympärillä huolestuneena miettivät, jäänkö kyseisessä ihmissuhteessa tossun alle. Tuttu kuvio siis, joka yhä aikuisiässä toistuu. Nämä ystävyyssuhteet ovat yleensä olleet todella intensiivisiä: aina ei ole helppoa, jonkinnäköistä draamaa tulee väistämättä. Ja paljon. MUTTA silloin kun on kivaa, on todella kivaa. Nämä ihmiset säännöllisesti sysäävät minut mukavuusalueeni ulkopuolelle, ja heidän kanssaan syntyy siksi ihan eri tavalla kokemuksia, joita en välttämättä muuten saisi. Heidän innoittamanaan/yllyttämänään saatan jopa kokeilla esimerkiksi jotakin hieman extremempää harrastusta, jota en muuten kokeilisi. :D
Toki asia tuntuu olevan myös päinvastoin, eli nämä ihmiset usein sanovat viihtyvänsä minun/muiden rauhallisten ystäviensä seurassa paremmin kuin kaltaistensa. Samanlaisia sietävät ystävinä korkeintaan pienissä annoksissa, muuten tulee verisiä yhteenottoja.
Onko joku muu täällä huomannut kiintyvänsä ystävyyssuhteissa erityisesti vastakohtiin, vai olenko jotenkin rikki? :D
|