Lähettäjä: elämä yms 
Päivämäärä:   31.8.26 20:05:58

Kiinnostaisi, että millaisia nuoria aikuisia sennujen lapset on. Mitä tekevät, harrastavat, millaisia ovat.

Aloitan. Tytär 23 v, opiskelee ammattikorkeassa, ei harrasta juuri mitään, ei käytä alkoholia, vain vähän ystäviä, muuttanut juuri omilleen (lähelle opiskelupaikkaa). Opintolainalla ja -rahalla elää, niukasti. Autan sikäli kun voin. Pidämme yhteyttä viikottain, mutta emme siis päivittäin. Välillä olen huolissani lapsesta, vaikka jo aikuinen onkin. Teini-iässä oli mielenterveysongelmia, nyt omien sanojensa mukaan voi hyvin.

Ei oikein osaa laittaa ruokaa eikä leipoa, einestyyppi enemmän ja koulussa syö. Tuntuu että muiden aikuiset lapset ovat käteviä emäntiä ja isäntiä, rahaa ja työpaikat ja näin, monilla 25-v jo lapsiakin.

On minulla toinenkin lapsi, mutta hän alaikäinen, eikä vielä samanlaisia huolia hänen suhteensa.

Ihan tyhmä kysely ehkä, mutta kiinnostaa.

Lähettäjä: Å 
Päivämäärä:   31.8.26 20:12:28

Anna lapsesi elää ja olla, ja aikuistua rauhassa, äläkä vertaa muihin. Veikkaan, että ylihuolehtivan asenteesi olevan syy sille, ettei pidä enempää yhteyttä. Ja ei, ei tarvitse olla 25-vuotiaana lapsia. Siinä on vielä iloisesti 15 vuotta aikaa.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   31.8.26 20:18:42

Juuri niin, anna itsenäistyä ! Ja opeta seuraava kokkaamaan ja syömään terveellisesti.

Lähettäjä: elämä yms 
Päivämäärä:   31.8.26 20:26:32

En mielestäni ole ollut kovin ylihuolehtivainen tuon esikoiseni kanssa. Mutta ilmeisesti on juuri niin, että minun olisi pitänyt olla/tehdä toisin/enemmän/vähemmän. Olisi ihanaa olla onnellinen ja iloinen hänen puolestaan/kanssaan. Jostain hänen elämäänsä liittyvästä. Ei seurustelukumppania eikä kovin paljon kavereitakaan, se vähän surettaa.

Paha tapa tullut vertailla omien kavereideni lapsiin. Että omani ei ole kovin pitkällä tai erityisen erinomainen missään. Toisaalta en mäkään ole, eikä isänsä johon ei pidä mitään yhteyttä. Kyllä sitä tulee peiliin katseltua, kun oman lapsensa elämää seurailee. Meillä on aika läheiset välit kyllä, mutta etäännytty jonkin verran.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.8.26 20:34:54

Jos tyttäresi on vastikään muuttanut omilleen, niin itsenäistymisprosessihan on ihan täysin kesken vielä! Jonkun toisen lapsia omaava 25-vuotias on saattanut asua kohta jo 10 vuotta omillaan ja olla useampia vuosia työelämässäkin, joten tottakai elämä näyttää heillä ihan erilaiselta.

Tyttäresi elämä kuulostaa hyvinkin paljon samalta kuin omani omilleen muuton jälkeen. Itsekin muutin omilleni vasta 21-vuotiaana ja opin vasta sen jälkeen hiljaksiin kokkaamaan. Nyt reilu vuosikymmen myöhemmin väitän olevani ihan kätevä emäntä. :D

Lähettäjä: elämä yms 
Päivämäärä:   31.8.26 20:41:42

Piste , ihanaa kiva kuulla. Uskon että esikoiseni elämä kantaa, oppii kaiken mitä täytyy, ja löytää elämänsä merkityksellisyyksien äärelle. <3

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   31.8.26 20:50:12

Se on aina tosi ikävää jos skitso tai bipo puhkeaa nuorena, mutta silti sille lapselle pitää ihan pienestä pitäen opettaa perus kotitaloustaitoja ihan pienestä pitäen.

Ja tuo "omien sanojensa mukaan voi hyvin", ei välttämättä tarkoita totta.
Käy vähintään kerran kuukaudessa katsomassa, että oikeasti voi hyvin.

Lähettäjä: elämä yms 
Päivämäärä:   31.8.26 20:52:39

* Joo pitää käydä. Tietysti pitää ensin lupa saada... Ei oo skitso eikä bipo, mutta ymmärsin pointin. Harmi, kun en oo ollu mikään paras mahdollinen opettaja, missään asiassa. :(

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.8.26 20:53:39

Minua ei kyllä 25-vuotiaana kiinnostanut olla kätevä emäntä, ei ollut rahaa eikä se työpaikkakaan ollut osa-aikaista kaupan kassaa kummempi. Lasten hankkiminen ei käynyt mielen vieressäköön. Ihan hyvä minusta tuli.
Itse iloitsisin siitä, että lapsi on löytänyt itseään kiinnostavan alan ja päässyt sitä opiskelemaan ja on muuttanut omilleen. Monelta ei onnistu tuokaan vaan jäädään syystä tai toisesta peräkammariin makoilemaan.

Lähettäjä: elämä yms 
Päivämäärä:   31.8.26 20:57:52

PIste totta tuokin. Iloitsen kyllä siitä, että on löytänyt kivan alan mitä opiskella. Ei ehkä parhaiten työllistävä, mutta se on sitten sen ajan murhe. Ja ihanaa kun uskalsi muuttaa omilleen.