Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.8.26 19:04:50

Koira lopetettiin pari päivää sitten ja ennen lopetusta puhuimme kyllä satunnaisesti puolison kanssa uudesta koirasta. Nyt olen kuitenkin pohtinut etten välttämättä halua uutta koiraa sillä en usko että välittäisin siitä menetettyäni sielunkoirani.
Toisaalta tuntuu vaikealta elää ilman mutta en usko että minulla on mitään annettavaa uudelle koiralle. En toisaalta myöskään usko että puoliso suhtautuisi kovin hyvin jos kerron etten halua uutta koiraa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.8.26 19:08:54

Lämmin osanottoni!
On ihan ok surra rauhassa ja miettiä myöhemmin, haluaako uuden koiran. Sitten, kun ei enää vertaa uutta koiraa edelliseen.

Lähettäjä: nalle 
Päivämäärä:   30.8.26 19:13:33

Ensinnäkin osanottoni <3

Ei sinun tarvitse juuri nyt haluta uutta koiraa. Antaa ajan vähän kulua, ja voi olla että halu uuteen perheenjäseneen tulee sieltä kyllä. On ihan okei surra rauhassa. Puolison kanssakin kannattaa jutella noista tunteista, mutta suuren menetyksen hetkellä ei kannata tehdä isoja päätöksiä puoleen eikä toiseen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.8.26 19:23:56

Osanotot täältäkin <3

Kuten jo sanottu, anna ajan kulua. Mieti ja tunnustele rauhassa. Jossain vaiheessa uuden koiran ottaminen saattaakin alkaa tuntua hyvältä idealta.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   30.8.26 19:29:13

Osanotot. Ei sinun tarvitse haluta uutta koiraa nyt heti, se kiinnostus asiaan voi palata myöhemmin. Sure ensin surusi rauhassa ja mieti asiaa myöhemmin.

Oma kerran elämässä-koirani jouduttiin lopettamaan vuosi sitten. Minulle oli pentu jo varattu, ajattelin että vanhus olisi ehtinyt vielä olla pennulle oppaana ja oli sen verran virkeä loppuun asti, että olisi luultavasti tykännyt pentuseurasta. Mutta valitettavasti sairastui sitten pahemmin kaksi viikkoa ennen pentujen syntymää.

Pitkään mietin otanko koko pentua, mutta elämä ilman koiraa tuntui tosi tyhjältä. Niinpä toivotin pennun tervetulleeksi kotiin. Pentuaika oli ihan todella raskasta, kun samalla käsitteli vanhan koiran kuolemaa ja pentu oli jatkuvasti tekemässä tuhojaan. Ja samalla kuitenkin sillä oli paljon samoja eleitä ja ilmeitä kuin edesmenneellä koiralla.

Nykyään menee hyvin ja olen onnellinen siitä että pennun päätin ottaa. Sillä on yllättävän paljon samoja piireitä ja tapoja kuin edesmenneellä papalla oli. Mutta enää sekään ei sureta, vaan tuntuu hyvältä. Pentu ei ole mikään vanhan koiran korvike vaan oma yksilönsä ja persoonansa, mutta se muistuttaa toisinaan mukavalla tavalla siitä mitä elämässäni joskus oli <3

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   30.8.26 19:34:56

Onneksi on aina ehtinyt ottaa uuden pennun niin, että ei ole jäänyt koirattomaksi ja se vanhempi koira on ehtinyt opettaa pennulle kaikenlaista.. En tiedä miten olisi koirattomana käynyt silloin kun ensimmäinen "the one" menehtyi ! Ja näin anonyymisti uskaltaa tunnustaa, että aika monta koiraa ja vuotta meni ennen kuin uusi "the one" tuli.. jokainen siinä välissä ollut on kuitenkin ollut rakas ja antanut siihen hetkeen sen mitä koiralta ja koiran omistamiselta on halunnut. (nyt uuden elämän koiran kanssa on pentu jo kasvamassa, vaikka ko koira ei ole kuin 6. Tosin siksi, koska on hänen oma pentunsa, niillä 8 tai 10 vuotiailla kun ei enää pentuja tehdä)