|
Lähettäjä: ._.
Päivämäärä: 30.8.26 13:16:34
Olen suorastaan toksisen maskuliininen, ja olen nainen. Tämä syö joskus itsetuntoa, varsinkin kun itse elän sellaisissa ympyröissä, joissa on joskus hyvin sukupuolittuneita ajatuksia. Vahva käsitys siitä, millainen on nainen ja millainen on mies. Ja siksi toki minullakin on tämä käsitys todella vahvana. Mutta kun minä en osu tippaakaan yksiin sen kanssa, millaisena naista kuvaillaan. Ja tämä syö nimenomaan sitä omaa naiseutta.
Mutta siis olen juuri tajunnut, että en keksi itsestäni yhtäkään sellaista ns. perinteisen naisellista luonteenpiirrettä. Minulla ei ole sellaista emotionaalista herkkyyttä tai luovuutta ja olen todella huono ja hidas ilmaisemaan itseäni ainakaan suullisesti. Olen joskus tästä syystä aika huono keskustelemaan syvällisiä ja mieluummin vain heitän läppää ja viihdytän ihmisiä. Ei siksi, että päässäni ei mitään liikkuisi, vaan en aina tiedä, miten ajatukset ilmaisisi tilanteeseen sopivalla tavalla, kuitenkaan jakamatta liikaa.
Tylsyydensietokyky on myös huono, ja viihdyn "adrenaliinilajien" parissa sen takia. Koen tarvetta tehdä ja suorittaa jatkuvasti. Pysähtyminen vaikka niiden omien tunteiden ja ajatusten äärelle on aika vaikeaa. Kun teen jotain, missä hiki virtaa, voin vain keskittyä siihen ja antaa muun maailman kadota ympäriltä.
Eli en ole kovin hyvin kosketuksissa siihen herkkään ja pehmeään puoleeni, enemmän vain sellainen suorittaja ja takoja. Porukassa saatan heti vaieta, kun keskustelut menevät syvällisesti tunteiden puimiseksi. Etenkin naisporukassa saatan tämän takia joskus olla se vähän etäinen tyyppi, ja vaarana aina jäädä ulkopuolelle.
Olen irrallaan myös kehostani. Syömishäiriöistä olen kärsinyt jo todella nuoresta pitäen, ja nyt en edes osaa erottaa, milloin kehoni tarvitsee ruokaa ja milloin se on kylläinen. Kaikki syöminen kun on aina liittynyt jotenkin suorittamiseen: joskus olen tavoitellut laihuutta, joskus "mahdollisimman normaalia/tervettä painoa", ja aina syömiseen on liittynyt suunnittelut ja kalorien laskemiset tavalla tai toisella. En osaa enää edes syödä ns. intuitiivisesti.
Miten kehittää sitä pehmeää puolta itsessään? Sellaista itseään ja kehoaan kuuntelevaa, herkempää ja ilmaisukykyisempää?
|