Lähettäjä: Pitkä 
Päivämäärä:   29.8.26 21:02:12

Juu lihavakin, mutta siis pitkä. Koulussa en voinut istua eturivissä koska olin pitkä muihin nähden. Ulkonäköpaineet alkoivat silloin. Sitten olen kropaltani sellainen ”jykevä” siis en mikään sellainen ”petite” pienikokoinen pitkäpätkä vaan oikeasti harteikas jne. Tosi kauan on mennyt ymmärtää että minusta ei ole ”malliksi” eli siis sellaiseksi jäätävän laihaksi, koska olen ”iso” jo mallilta. Painoin kerran 55kg. Meinasin pyörtyä pitkin katuja, koska oli niin heikko olo. Ja joillekin tuo on normipaino! Aina olen yrittänyt laihduttaa, joskus menee hyvin ja joskus huonommin,

Lähettäjä: sad 
Päivämäärä:   29.8.26 21:06:12

Minkä ihmeen takia sinun edes pitäisi olla malli? Miksi sinun pitäisi olla jäätävän laiha? Miksi harmittelet sellaista asiaa edelleen? Oletko koskaan käynyt terapiassa? Voisit ihan aidosti hyötyä keskusteluavusta. On surullinen kohtalo, jos koko elämä menee oman koon harmitteluun. Hoida mieltäsi <3

Lähettäjä: n 
Päivämäärä:   29.8.26 21:26:17

Jos ulkonäköpaineet edelleen aikuisena on tuota luokkaa että häiritsevät arkea niin että tällainen kirjoitus on tarpeellinen, oikea osoite on psykoterapia.

Miehet haluavat ja rakastavat kaikenlaisia ja -kokoisia naisia!

Lähettäjä: Sanna Lopakka 
Päivämäärä:   29.8.26 21:38:54

"Miehet haluavat ja rakastavat kaikenlaisia ja -kokoisia naisia!"

Ja höpö höpö. Jos olet vähänkään lihava, kuten esimerkiksi minä, et takuulla saa miestä muuhun, kuin seksin harrastamiseen, jos siihenkään. Ja ei, en puhu nyt nykyisestä kumppanistani, vaan aidosti kokemuksesta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.8.26 21:43:34

Joo siis kyllähän naisella pituus sulkee aika paljon mahdollisuuksia elämässä. Itsekin jykevärakenteisena 179cm naisena ei ole tarvinnut parisuhteista tai hienosta urasta haaveilla, ihan on saanut vaan keskittyä kulkemaan polvet koukussa ettei provosoi ja silti saa pilkkahuutoja kuunnella. Mutta se pitää vaan hyväksyä, kai niitä kamalampiakin kohtaloita voisi olla.

Lähettäjä: E L 
Päivämäärä:   29.8.26 21:51:19

No höpö höpö sulje mitään mahdollisuuksia! Olen yli 180 cm pitkä, harteikas, kerään helposti kiloja ja kengännumerokin on mallista riippuen 43-44. Eikä ole varmasti sulkenut mitään mahdollisuuksia! Korkeintaan ponilla ratsastamisen sulkee pois :D Työpaikkoja, suhteita jne. on aina löytynyt. Kannan itseni ylväästi, vaikka olen muita pidempi, tai juuri siksi!

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   29.8.26 22:21:34

mulla oli tosi pahoja itsetunto-ongelmia lukiossa. yläasye meni helposti, koska meitä oli viiden tytön porukka ja kaikki pitkiä, 170-180, niin tottui siihen, että muut on yhtä pitkiä. ja sitten menin lukioon, osa tytöistä eri lukioon, ja se järkytys, kun käytävällä näet kaikkien päiden yli (enkä siis edes ole mitenkään pitkäpitkä vaan sen 177cm). jopa miesopettajat olivat suurimmaksi osaksi minua lyhyempiä ja samaten 95% pojistakin. tytöistä ja naisopettajista puhumattakaan. kyllähän sitä siinä tunsi itsensä ihan valtavaksi, eikä se ole toivottava tunne tyttönä. painoakin taisi olla jotain 62kg, eli ihan normaalikoioinen olin. nykyään painan 55kg ja edelleen tuntuu isolle vaan sen takia, että on pitkä. järkytyn aina, kun näen kuvia itsestäni, koska 55kg tälle pituudellehan on jo reippaasti alipainon puolella eli ei se kovin kaunista katsottavaa ole. mutta ei sitä halua lihoakkaan, koska se suuruuden tunne. ei tätä tunnetta voi ymmärtää ellei ole kokenut sitä :D