Lähettäjä: Musti 
Päivämäärä:   28.8.26 23:32:09

Mietinnässä berhandilainen, newfoundlandinkoira ym.
Onko koulutus vaikeaa? Mikä yllätti?

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   28.8.26 23:41:18

Meidän perheellä oli berhandilainen aikanaan, tuli meille aikuisena puolivahingossa.
Oli just tosi lempeä jättiläinen, ja kun sai kopin pihaan (oli silloin aikanaan juoksunarussa, silloin se oli ok..) ei tahtonut sisään enää ollenkaan. Sisällä oli sille aivan liian kuuma tyyliin isoimmillakin pakkasilla. Ei siis ole tehty sohvalle. Kuuma tulee, ja paha olla. Kuolaa tosi paljon, jos sisällä, sotkua on kattoa myöten!

Muuten oli kyllä maailman ihanin koira ikinä. Kulki hihnassa kuin ajatus, ei niinkään välittänyt muista koirista ja rakasti uida ojissa lenkillä! Varmaan, koska oli kuuma. Onneksi täällä ojat oli kirkasvetisiä metsäojia.

Oli ihana ja helppo koira, jopa ei niin koiriin tottuneille.
Söi paljon, (ylläri) ja rakasti kaikkia, kunhan tutun perheenjäsenen kautta tutustutettiin vieraisiin. Ihan vieraille haukkui sen verran, että jehovat jätti tulematta tontille.

Lähettäjä: Musti 
Päivämäärä:   28.8.26 23:46:25

Asun alueella missä susia. Kotieläimetkin otetaan pimeän aikaan sisälle tämän vuoksi. Koira voisi tietysti nukkua navetassa jos tykkäisi viileästä, mutta sitten se toivomani turva puuttuisi kun nukkuisi eri rakennuksessa.

Lähettäjä: Joo-oo 
Päivämäärä:   28.8.26 23:59:48

Jos pitäisi hankkia todella iso ja lempeä koira, joka pärjää tarvittaessa susillekin, ottaisin pyreneittenmastiffin. Muutamalla tutulla on ollut ja ovat kovasti tykänneet rodusta. Toisena vaihtoehtona landseer.

Lähettäjä: I 
Päivämäärä:   29.8.26 00:20:20

Juu ei noita rotuja petoeläimiä vastaan. Joku laumanvartija, jolle sitten toki kunnolliset aidat jne.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   29.8.26 00:29:37

"Jos pitäisi hankkia todella iso ja lempeä koira, joka pärjää tarvittaessa susillekin, ottaisin pyreneittenmastiffin. Muutamalla tutulla on ollut ja ovat kovasti tykänneet rodusta. Toisena vaihtoehtona landseer."

Yksi koira ei pärjää jos susia on yhtä useampia. Landseer ei pärjää isommallakaan porukalla.

Tutustu myös espanjanmastiffiin, jaunis, viisas ja lempeä. Viihtyy ulkona, mutta yöt hyvin myös sisällä.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   29.8.26 00:33:34

Schapendoes, rotu kuten omistajansa. Hyväntahtoinen höntti, aina valmis touhottaja.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   29.8.26 00:35:49

Ok ylisviiva.

Lähettäjä: koi 
Päivämäärä:   29.8.26 02:29:57

Mä en oo varma tästä, mutta nöffi on kai parempi uimari kuin bertsu ja ilmeisesti omaa vedessä toimivamman turkin. Ja tämä jotenkin aiheuttaa minusta sen, että se turkki haisee märkänä pahemmalta kuin bertsun?
Itsellä on ollut bernhardilainen. Voi olla ettei se omaan nokkaan tuoksu, mutta kun kävelin parin metrin päässä sateella nöffin perässä, voin sanoa että se yksilö haisi.

Mulla oli kodinvaihtaja, joka oli ollut ulkokoirana ja elänyt koirankoppielämää. Ja se ei todellakaan minulla viihtynyt pihalla yksinään. Ei riistaviettiä, seurasi hihnassa vaikka parivuotiasta taaperoa.
Nykyiset pitkäkarvaiset bernhardilaiset ovat liian painavia ja molossimaisia omaan makuuni.
Oma koirani ei kuolannut. Sillä oli kiinteät-ei lurppahuulet- eikä se saanut mitään ruokakupin ulkopuolelta. Mutta sillä oli hieman ikävä tapa purskuttaa vettä suustaan. Käveli metrin pois vesikupilta ja purskutti. Myös vesikupin ympärillä oli vettä.

Lähettäjä: class-ö kasvattaja 
Päivämäärä:   29.8.26 03:00:12

shapendoes on pieni/keskikokoinen

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.8.26 09:33:20

Jos turvaksi koiraa kaipaa, niin nöffi ja bertsu eivät taida juuri sellaista tarjota. Lansu ja leo vissiin vahtivat vähän enemmän.

Mites hovawart? Ei jättirotu, mutta iso nallekarhu kuitenkin. Vahtii. Terveystilanne taitaa olla parempi kuin jättiroduilla, joilla se on kaikilla enemmän tai vähemmän heikko.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.8.26 09:55:33

Lisätään vielä, että hoffi on myös ehkä rakenteellisesti lähimpänä sitä, mitä nämä jättirodut ovat aikoinaan olleet ja mikä tänäkin päivänä olisi kestävämpää. Vanhoja kuvia katselemalla huomaa, että nöffien ja bertsujen mm. koko, massa ja löysän nahan määrä ovat kasvaneet huomattavasti viimeisen reilun vuosisadan aikana. Vaikkapa nöffi on näyttänyt isolta noutajalta tai juurikin hoffimaiselta 1900-luvun alussa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   29.8.26 10:27:38

Isoilla lurppahuulilla kiinnittäisin huomiota myös silmäluomiin. Roikkuvat luomet ovat todella ikävä vaiva.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.8.26 10:32:44

Neljä landseeria ollut. Eivät olleet vaikeita kouluttaa. Perhekoiria. Vaikuttivat kaikki melko tossukoilta, mutta tosipaikan tullen eivät sitä sitten olleetkaan. Hyviä koiria, joskin koko aiheuttaa omat haasteensa ja tietysti rahanmenoa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.8.26 12:50:29

Jos ihan seurakoirasta puhutaan, niin mites iralanninsusikoira? Ei omakohtaista kokemusta, mutta kaikki tapaamani ovat olleet todella leppoisia tapauksia. Ja kokoa on.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   29.8.26 13:26:49

Minä en laskisi hoffia "lempeisiin isoihin rotuihin", etenkin jos vertailukohtana on mm. nöffi. Hoffihan on vahtikoiraksi jalostettu ja aika pitkälti sen luonteinen nykyään. Hoffin laskisin ennemmin sinne vahtikoira- palveluskoira -akselille. Minä miellän lempeäksi roduksi sellaisen, joka on luonteensa (jos ei kokonsa) puolesta melkein kenen tahansa hoitajan käsiteltävissä ja joka ottaa vieraatkin vastaan häntä heiluen eikä varsinkaan osoita terävyyttä - jota taas hoffilla usein on.

Hoffia ennemmin edes suunnilleen saman kokoluokan "isoihin" lempeisiin ehdottaisin vaikka kultsua tai flättiä. Toki nämä kaikki ovat aktiivisempia kuin aikuinen nöffi tai bertsu.

Laumanvartijoitakaan en tosiaankaan laskisi tähän lempeiden nallukoiden joukkoon. Harvinaiset poikkeukset voivat sitä ehkä olla vieraillekin, mutta ihan jo rotutyypillisesti laumisten ei kuulu olla sellaisia "otan vieraat häntä heiluen kotiini". Toki omistajilleen usein ehkä ovat, mutta mikäpä rotu ei lähtökohtaisesti olisi?

Usein nämä lempeät jätit ovat tietyllä tapaa hieman ns. itsepäisiä ja joskus vaikeasti motivoitavissa. Ovat usein suht helppoja kasvattaa arkitavoille, mutta haastavahkoja tavoitteellisesti kouluttaa verrattuna esim. perinteisiin palvelus- tai paimenkoiriin. Toki yksilöeroja on runsaasti, samoin voi rotujen välillä olla. Pitää kuitenkin muistaa, että iso on iso - ja kun se nuorena keksii vaikka että vastaan tulevat koirat ovat esim. kiva juttu, joiden luo olisi päästävä (tai vaihtoehtoisesti teininä, että vastaantulevat urokset ovatkin potentiaalisia kilpailijoita), niin onhan sellaisessa enemmän tekemistä kuin labbiksen kokoisessa koirassa. Tai jos bertsu päättää lenkillä, että haluaa mieluummin mummolan suuntaan kuin takaisin kotiin ja heittäytyy maahan, niin onhan se eri tavalla haastava tilanne kuin vastaava tilanne yorkshirenterrierin tai edes kultsun kanssa.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   29.8.26 13:57:32

Olen ollut aikanaan kiinnostunut jättiroduista ja jonkin verran niihin perehtynyt. Itsellänikin nyt vasta ensimmäistä kertaa oikeasti isoksi laskettava koira, aiemmat keskikokoisia.

Lopulta aika moni asia on päässyt yllättämään, mitä ei tullut jotenkin ajatelleeksi tai josta ei välttämättä kauheasti puhuta. En välttämättä edes muista kaikkea, mitä olen huomannut, mutta ainakin tällaisia tulee mieleen:

Iso koko tarkoittaa ulottuvuutta joka suuntaan ja se vaikuttaa loppujen lopuksi aika moneen asiaan.

Isojen koirien kanssa sattuu usein myös isompia tapaturmia. Varsinkin nuorena isoissakin koirissa voi olla energiaa, aivottomuutta, hillitsemätöntä vauhtia, voimaa. Jättikoira kun toisen koiran kanssa temutessaan juoksee suoraan ihmistä päin, niin siinä saattaa jopa luita murtua. Tai kun kumartuu samaan aikaan kun iso koira pompahtaa ylös, niin saattaa nenään sattua. Tai kun se iso koira kerran yllättää ja loikkaa hihnalenkillä sammakon luo juuri kun hihna on vähän huonosti kietoutuneena sormiesi ympärillä, niin aijai. Kun tuolla arjessa juttelee jättikoirien omistajien kanssa tai vaikka somesta lukee, niin murtumat, ruhjeet, venähdykset, mustelmat eivät ole kovin harvinaisia.

Isolle koiralle kaikki on kalliimpaa. Eläinlääkärikulut, koska lääkkeitä ja rauhoitteita ym. menee enemmän. Ruokaa menee enemmän, vermeitä voi joutua jopa mittatilaamaan, mutta valmiinakin yleensä isommat maksavat enemmän. Lisäksi kannattaa ottaa huomioon, että jättirodut ovat usein valitettavan sairaita ja jo nuorena saattaa olla kaikenlaista panosteiitista vakavampiin kasvuhäiriöihin, joku jo mainitsikin raskaat silmäluomet erilaisine ongelmineen jne. Joillakin jäteillä myös esim. ristariongelmat tuntuvat olevan yleisiä ja ne ovat myös kalliita. Toki silmäoperaatiotkaan eivät halpoja ole.

Ison koiran hoitoon saaminen saattaa olla haastavampaa. Varsinkaan jättiä ei voi ihan vaan kokonsa puolesta ihan kenelle tahansa antaa lenkitettäväksi.

Iso koira ulottuu helposti kaikkialle ja sellaisen kanssa esimerkiksi ei-sallittujen tilojen tai asioiden rajaaminen voi olla haastavampaa kuin pienemmän kanssa. Samoin autossa, julkisissa kulkuvälineissä, hississä ja vaikka sohvalla tai sängyssä iso koira vie tilaa. Ja kotona on aina kätevästi juuri telkkarin edessä tai kulkuväylillä. :,D

Yksi, mikä itseäni välillä mietityttää on se, että jos jätin kanssa sattuisi jokin tapaturma metsässä, vaikka kyy tuikkaisi tai tassu menisi niin, ettei koira varaisi sille lainkaan painoa ja olisit sen kanssa siellä yksin...

Ja sitten jos iso koira ei olekaan pelkästään sellainen lempeän leppoisa ja rauhallinen nalle pentuna ja teininä (kuten harvemmin on ;)), niin onhan se eri asia, kun tuon kokoinen saa hihnassa hirveät rallihepulit tai ottaa teini-iässä kierrokset naapurin rähjäävästä uroksesta tai puskasta pomppaavasta kauriista tai se mörköiässä alkaa pelätä rappukäytävän lattiaa niin paljon, ettei uskalla astua sille tai ihan vaikka säikähtää puskassa pyllistelevää marjastajaa ja yrittää ottaa ritolat kotia kohti.

Isosta koirasta lähtee toki myös enemmän pissaa, kakkaa, karvaa ja kuolaa verrattuna pienempään. Ja kuraa ja hiekkaa tulee ison koiran mukana toki myös enemmän, eikä sitä ole yhtä kätevä huuhtaista pienessä suihkutilassa saati lavuaarissa, kuten pienen ehkä voi. :D

Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   29.8.26 14:22:09

Meillä oli joskus landseer ja siskolla on nytkin. Melko aktiivinen jätiksi ja jonkinverran vahtikoiran vikaa. Nöffi on hieman rauhallisempi ja enemmän sellainen kaikkien kaveri. Lansun turkki ei ole niin runsas kuin nöffillä.

Nyky bernhardilaisista ei ole kokemusta, perheessä noita ollut joskus kauankauan sitten. Lempeitä joskin hieman itsepäisiä.

Berni on huippuluonteinen mutta valitettavan sairas rotu.

Mulla itellä on ollut jäteistä vaan kaukasiankoiria. Uros painoi 80kg. Jos se olisi päättänyt lähteä käsistä niin ei kauheasti olisi 55kg hihnan päässä hidastanut.
Tutuilla muutenkin enemmän laumiksia, pyreneittenmastiffi on tosi kiva koira, mutta on kuitemkin laumanvartija ja tarvii aidat sekä vahtiviettiä löytyy.

Syöhän nuo ihan kiitettävästi, mutta kyllä puolet pienempi sakemanni syö enemmän kuin tuo kaukkariuros söi.

Kallistahan noiden pitäminen on, kaikki panat hihnat takit ym maksaa huomattavasti enemmän kuin pienten koirien ja kestävyyteen täytyy panostaa vähän enemmän kuin esim 20kg koiran. Puhumattakaan autosta, ihan pikkuautoon ei koira mahdu ja jos meinaa kuljetushäkkiä niin ne vasta kalliita onkin ja rupeaa tarvitsemaan pakettiauton.

Mutta kyllä pienempikin koira tekee pahaa jälkeä, multa on sakemanni kiskaissut olkapään pois paikoiltaan.

Lähettäjä: ~*~ 
Päivämäärä:   29.8.26 14:37:37

Jättejä meillä ei ole, mutta yhtä paljon syö 30-kiloinen kuin 90-kiloinen kaverinsa, joten ei se aina niin yksioikoista ole. Tottakai on selvää että pienen rodun edustaja - mitä tuo 30-kiloinen ei kuitenkaan kokomääritelmissä ole, syö merkittävästi vähemmän kuin iso.

Isommat antaisin milloin vain melkein kenen tahansa aikaihmisen talutettavaksi, mutta nykyistä edeltävä pienemmän rodun edustaja vaati aikalailla voimaa ja massaa aikuiselta mieheltäkin ;)

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   29.8.26 14:43:04

Ei täällä kukaan muu schaoendoesia ole isona pitänytkään, kuin ylisviiva, joka ei ymmärrä 15 kg ja 50 kg kokoisen koiran eroa.

Jättiroduissa terveys on se asia, johon kiinnittäisin huomiota. Kaveri vaihtoi bernit pienempään ja terveempään rotuun, kun jokaisella tuntui olevan ennemmin tai myöhemmin ongelmia. Haluaako sitä sitten tukea jalostusta, jossa koiralle tulee nivelrikkoa, on ongelmia kyynärien tai lonkkien kanssa ja ikäkin jää lyhyeksi?