Lähettäjä: ÄsKoo 
Päivämäärä:   28.8.26 13:26:59

Juuri 2 vuotta täyttänyt pistää kaikinvoimin vastaan, kun yritän saada rattaisiin, siis kun ollaan lähdössä pois esim leikkipuistosta tai kerhosta. Kerhon aloittanut juuri ja siellä menee hyvin. Kaikki muut lapset ihan rauhallisia mutta tämä ottaa kaksin käsin esim naulakosta kiinni ja vetää itsensä banaaniksi pukiessa ja kun yrittää niihin rattaisiin. Minulla lisäksi vauva, joka kulkee mukana.

Kun yritetään, että kävelisi, niin heittäytyy maahan. Välillä olen joutunut kantamaan kun en saa vaunuihin. Joskus joku pieni harhautus auttaa ihan hetkeksi (esim avaimet käteen). Puhelin ehkä auttaisi, mutta en haluaisi siihen mennä (millään muulla ei suostu hampaiden harjaukseenkaan kuin ruudulla).

Lähettäjä: ÄsKoo 
Päivämäärä:   28.8.26 13:29:29

Ja siis sanoitetaan tunteita yms. Olen ostanut tunnetaitokirjoja ja niitä lueskelen. Lapsi ollut aina tosi temperamenttinen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.8.26 13:32:07

Pidä vaan omat hermosi ja muista että tuo on tarpeellinen kehitysvaihe. Se menee ohi ja nopeasti meneekin vaikka just nyt ei siltä tunnu! Eihän siihen monesti mitään kunnon varmasti toimivaa keinoa ole, kuin kasvaminen.

Lähettäjä: ÄsKoo 
Päivämäärä:   28.8.26 13:35:16

.: Oikeastaan olen yllättynyt siitä, miten hyvin olen jaksanut hermoni pitää vaikka olenkik tosi väsynyt (vauva herättää useita kertoja yössä). Ainoastaan silloin itseäni suututtaa, jos vaunuissa ollessaan taapero ottaakin yht'äkkiä ja rutistaa vauvaa esim naamasta. Välillä joutuu kävelemään sillai, että pitää hänen kädestä ettei tee vauvalle mitään, joskus hän on vain niin nopea. Huh huh tätä aikaa..

Lähettäjä: Pop 
Päivämäärä:   28.8.26 13:57:32

Meillä sama, tosin lapsi nut kolmevuotias. Yhdessä laulaminen on auttanut paljon, siitä lapsi tykkää ja se piristää molempia, usein silloin hoituu toimet paremmin. Mä harrastan myös laskemista (sinulla on aikaa kolme/viisi/kymmemen sekuntia ja sitten mennään tai sen aikaa tehdä itse sitten äiti tekee) ja se on auttanut jonkin verran. Lasken siis ääneen vähän pidempiä kyllä kuin sekunteja mutta aina samaan tahtiin. Vaikeinta on välillä keksiä mikä olisi se seuraus jos ei tee.
Ja pitää vaan muistaa varata tarpeeksi aikaa että ehtii odottaa pahimman kiukun laantumista ja että ei joudu kiirehtimään liikaa koska siinä vaan menee hermot kaikilta.

Tuntuu kyllä että tämä on ihan loputon suo mutta eiköhän tämä tästä vähitellen.

Lähettäjä: ÄsKoo 
Päivämäärä:   28.8.26 14:01:33

Pop: aina ei just ole aikaa, etenkin silloin, kun kerhosta se lähtö :( tosi vaikeaa, kun vauvakaan ei voi olla vaunuissa silloin. Olen kans yrittänyt tuota, että tehdään vaikka leikkipuistossa joku tietty asia tietyn määrän ja lähtö, mutta ei vaikutusta...

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   28.8.26 14:12:29

Tsemppiä! Pahat 2-vuotiaat on oikeita hirviöitä. Nimim kokemusta on. Mä en aikanaan saanut myöskään esikoista lähtemään kerhosta, saati pukemaan siellä ja sit joskus kannoin pakkasella ulkona täysillä karjuvaa lasta. Sisävaatteissa. Vauvan koppa toisessa kainalossa. Ei oo ikävä niitä aikoja ja onneks meillä kolmesta vain yksi oli tommonen. Nyt hän on miltei esimerkillinen 9 v koululainen, että kyllä se siitä..

Ei siinä oikein muu auta, kuin olla itse johdonmukainen ja kärsivällinen, ja kestää se, että lapsi pimahtelee. Se on kuitenkin ihan normaali kehitysvaihe. Toisilla voimakkaampi kuin toisilla. Ja se loppuu, vaikka ei koskaan liian nopeasti.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   28.8.26 14:15:13

Voisiko olla joku erikoisjuttu, jota saa tehdä vain kun menee rattaisiin? Esim vaikka saippuakuplia puhaltaa.

Lähettäjä: ÄsKoo 
Päivämäärä:   28.8.26 14:16:47

What: kiitos kovasti. Ärsyttävää, miten monet vanhemmat just leikkipuistossa tuijottavat, kun lapsi saa kohtauksen. Heillä about 1-vuotiaat lapset. Tekis mieli todeta, että odottakaa vaan... mutta tuntuu, ettei juurikaan näe tuolla pimahtelevia taaperoita.

Lähettäjä: ÄsKoo 
Päivämäärä:   28.8.26 14:17:49

X: olen just aatellut, että otan jonkun kirjan, mitä ei muuten saa lukea ja kokeilla sitä seuraavaksi. Nuo saippuakuplat vois kans olla!

Lähettäjä: Riesa 
Päivämäärä:   28.8.26 14:39:04

Toimisiko vaikka sellainen, että etukäteen sopisitte mikä pehmolelu tulee hakemaan häntä päiväkodista? Ottaisit sen mukaan hakureissulle niin lapsi tietäisi, että joku kiva juttu odottaa rattaissa. Siihen ympärille voisi kehitellä vaikka jotain tarinaa miten pehmo on koko päivän odottanut että pääsee hakemaan lasta, lapsen pitää sille nyt rattaissa suorittaa joku vaikka pukemistehtävä, harjat hiukset/turkki, pestä hampaat kun ei se aamulla antanut pestä tai mitä ikinä.

Pitää toki muistaa, että vaikka miten siellä päiväkodissa onkin kivaa, niin se lapsi on tosi väsynyt ja kuormittunut sieltä lähtiessään. Lapsi ei osaa purkaa tunteitaan muutoin, kuin kiukuttelemalla. Tottakai oppii sen sitten vuosien saatossa, mutta kyllä vielä murrosiässäkin välillä leiskahtelee =). Tsemppiä!

Lähettäjä: Pop 
Päivämäärä:   28.8.26 15:54:33

” Pop: aina ei just ole aikaa, etenkin silloin, kun kerhosta se lähtö :( tosi vaikeaa, kun vauvakaan ei voi olla vaunuissa silloin. Olen kans yrittänyt tuota, että tehdään vaikka leikkipuistossa joku tietty asia tietyn määrän ja lähtö, mutta ei vaikutusta...”

Joo ei meilläkään nuo varsinaisesti toiminut ennen kuin sitä oli sen 6kk toistanut, nyt ne alkaa auttamaan kun on pitkään ja hartaasti toistanut samaa. Mulla kävi raskaana ollessa niin että taapero kaupassa heittäytyi ihan mahdottomaksi, siinä sitten kannoin potkivaa ja kiljuvaa taaperoa (ja yritin estää osumasta kehenkään) ja vedin ostoskoria perässä. Kassoilla sentään yksi ihana ohikulkija tarjosi apua kassien pakkaamiseen ja kantamiseen autolle, pillahdin itkuun siinä kaikkien edessä. Mutta siitäkin selvittiin.
Nyt kolmevuotias on tosiaan edelleen hankala mutta on sentään vähän tasoittunut. Nykyään meilläkin ongelmana että haluaisi kamalasti kosketella ”hänen” vauvaansa mutta otteet on tietty liian rajut usein. Yritäpä siinä rohkaista hyvää sisarus suhdetta samalla kun pidät vauvaparan turvassa. Onneksi meillä taapero on hoidossa 3pv vko, silloin saa vähän hengähtää itse kun voi olla vaan vauvan kanssa ja jaksaa paremmin puljata taaperon kanssa. Kannattaa muistaa että lapsissa on tosi paljon eroa temperamentin suhteen myös, kun on vilkas ja omapäinen lapsi niin silloin homma vaan näyttää ulkopuoliselle ihan erilaiselta kuin jos on rauhallisempi pikkuinen

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   28.8.26 15:56:04

Joo ei tuota ymmärrä kuin ne, ketkä sen joutuu kokemaan. Helppoahan se on, jos tuommoiset "huijaukset" ja puhe menee perille, mut kaikille ei mene. Lapset on vaan erilaisia, ei se auta. Kyllä noista uhmahirviöistä kuitenkin kasvaessaan tulee ihan kivoja lapsia, vaikka aina ei uskoisi.

Lähettäjä: @ 
Päivämäärä:   28.8.26 16:03:43

Miksei vauva voi olla vaunuissa kun haen uhmista? Nyt on pääsääntöisesti vielä niin lämpimät ilmat, että älä jää riitelemään pukemisesta, nosta muksu rattaisiin ja anna huutaa siellä, siinä pysyy lämpimänäkin. Vauvan voi ottaa kantoliinan tai reppuun, koska pelkäät toisen satuttavan, ei siinäkään ole kauheasti järkeä, että koitat pitää kädestä kiinni ettei satuta vauvaa.
Tunteiden sanoitus on varmaan ihan ok,mutta ei silloin kun tilanne on päällä. Kirjaa voi lukea ha puhua asiasta kun tilanne on rauhallinen, mutta muista myls, että vaikka kuinka sanoitat se unohtuu sillä hetkellä kun taaperoa ei huvita mikään.

Lähettäjä: ÄsKoo 
Päivämäärä:   28.8.26 16:28:22

@: en viitsi jättää vauvaa yksin ulos (vaunuja ei saa viedä sisään tai edes siihen eteisvälikköön). Kantoliina-ja reppu menivät myyntiin, meidän kohdalla eivät toimineet.

Lähettäjä: ÄsKoo 
Päivämäärä:   28.8.26 16:30:28

@: ja joo, kunhan vaan tosiaan hänet saisi rattaisiin, aina en ole saanut mitenkään kun ei istu millään enkä onnistu saamaan turvavöitä päälle. Niistä saa rimpuiltua helposti sitä mukaa kun saa jotenkin päälle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.8.26 17:11:34

Varmaan tyhmä ehdotus, mutta kokeile kiinnittää huomiota onko pukeutumisongelmissa aina samankaltaiset vaatteet jotka on ongelma. Olin lapsena ihan painajainen kun puettiin kuravaatteita, ja se johtui ihan siitä että inhoan sitä tekstuuria, se aiheuttaa minulle edelleen fyysistä kipua ja inhoa kun kosken sitä. Joku aistiyliherkkyysjuttu jota en tietenkään osannut lapsena tarpeeksi hyvin ilmaista vaan sitä pidettiin kiukutteluna. Minun tapauksessani osa ongelmasta olisi kadonnut ihan vaan vaatteita vaihtamalla!

Todennäköisesti tämä ei päde tapauksessasi mutta tällaista ei ehkä tule ajatelleeksi jos ei ole kokenut.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   28.8.26 17:40:52

Meillä reilu vuotias on aloittanut tuon, että ei mene vaunuihin. Heittää itsensä kaarelle, huutaa ja rimpuilee. Pitäisi saada itse kävellä. Rimpuilee irti valjaista ja seisoo sitten vaunuissa. Semisti raskasta kyllä.

Lähettäjä: äjhd 
Päivämäärä:   28.8.26 17:42:41

Esikoinen on joutunut luopumaan äidistä ja vauvan asemasta tosi pienenä, alle 2-vuotiaana. Se on aivan hirvittävän rankka tilanne pienellä, joka on itse vielä ihan vauva. 2v tarvitsee nyt ihan hirveästi äidin - ja isän - huomiota, haleja ja pusuja ja sitä kertomista siitä, kuinka paljon äiti häntä rakastaa.

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   28.8.26 17:44:30

Saako lapsi noissa kerhosta hakutilanteissa (tai leikkipuistosta lähtö jne.) tarpeeksi ennakkovaroitusta, että kohta mennään? Vaikka lapsi ei vielä tajua kellosta hölkäsen pöläystä, voi se auttaa, että varttia ennen lähtöä varoitetaan, että kohta sitten mennään, ja viiden minuutin päästä uusi varoitus jne. Meillä auttoi vähän noihin siirtymätilanteisiin ennakointi, että lapsikin tietää mitä kohta tapahtuu, eikä se tule yllättäen.

Kyllä minäkin aikanaan kannoin usein huutavan lapsen yöpuvussa päiväkotiin ja sama hemmetin huuto oli, kun sieltä piti kotiin lähteä. Oi niitä aikoja!!

Täällä oli aivan jäätävä uhmaikä, ja se kesti sinne kouluun asti. Toki sitten saikin ADHD ja autismidiagnoosit, (kun vihdoin pääsi tutkimuksiin) eivät tulleet yllätyksenä kellekään.
Mulle silloin joku viisas sanoi, kun olin ihan poikki uhmaikäisen kanssa, että mitä kamalampi uhmaikä, sitä helpompi teini-ikä. Enhän mä uskonut, vaan nyt mulla on maailman helpoin 19vee! Teini-ikää ei edes huomannut.

Tsemppiä!

Lähettäjä: nnnn 
Päivämäärä:   28.8.26 18:19:19

2v joutuu päiväkotiin ja vauva saa jäädä äidin kanssa kotiin. Pienen 2v suru on jäätävä. Eikä hän osaa sitä muulla tavoin ilmaista kuin huutamalla. Voi pientä...

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   28.8.26 18:27:00

Kerhossahan he käyvät.

Lähettäjä: Metris 
Päivämäärä:   28.8.26 19:01:25

Onko muutkin pukeutumistilanteet hankalia?

Olen ollut hieman rasittava tapaus lastentarhanopettajaäidilleni, joka rutiinilla laittoi reippaasti vaatteet päälleni eikä sen nyt niin kuulemma haittaa, vaikka ne vähän kierossa olivat. Paitsi että kyllä haittasi, minua. Painanteen tekevät tai rahnustavat saumat, nirhaavat pesu- ja muut laput, ranteesta mykkyrälle jääneen hanskat, vähänkään kiertyvät sukat tai sukkikset, puntti mykkyrällä sukassa, pistelevät vaatteet, pipan naamalle ohjaama hius, jotenkin hankaavat kengät jne.

En tuosta haittaamisesta saanut itkupotkuraivareita tai banaanikohtaustakaan (todellakin olin lastentarhanopettajan kasvattama :D), vaan jäpitin paikallani vaatimassa oikasua, rukkaset suoraan ja tasan hihat jne. Äite ei meinannut yhtään ymmärtää, mikä milloinkin hiersi, kun kyseinen vaatekappale hänen mielestään oli ihan hyvin puettu. Isäni oli paljon pedantimpi pukija, mutta saatiin aina jälkikäteen palautetta, miten olin ollut ihme vaatteilla päiväkodissa. No kun olin saanut valita, ja olin valinnut mukavat (ja ne oli huolellisesti päälläni).

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   28.8.26 19:24:04

nnnn, kerho on vähän eri asia, kun päiväkoti.

Mun piti vielä lisätä, että toi ennakointi (kaikessa!!) meni niin luihin ja ytimiin, että edelleen välillä teen sitä ton 19veen kanssa! =D

Joku ehdotti laulamista, niin meillä muuten vuosia pestiin hampaat! Sekin oli yksi taistelun aihe, ja helpotti, kun lauloin joka kerta Hepokattia, kun pestiin hampaita! Kaikkea sitä muistuukin mieleen, kun alkaa oikein miettimään. Ne omat jutut kyllä löytyy, mutta toi aika (muista, menee ohi!!) on kyllä raskasta!

Tärkeää on pysyä jämäkkänä ja rauhallisena. Vaikka itsellä kiehuu, niin ei se mitään auta, että itsellä menee hermot. Toki me ollaan ihmisiä kaikki ja ne hermot menee joskus jokaisella. Siitä sitten vaan eteenpäin ja kohti seuraavaa taistelua.

Lähettäjä: ÄsKoo 
Päivämäärä:   28.8.26 19:50:56

Ei ole oikein ikinä tykännyt pukemisesta, ja olen pohtinutkin, että voisiko siinä olla jotain. Ei vaikutusta miten pukee ja millaiset vaatteet, tuntuu, että kaikkea on kokeiltu. Käy tosiaan kerhossa 2x viikossa, joka kestää 2,5h kerrallaan. Päiväkotiin aattelin laittaa 3-vuotiaana. Onhan toki kerhonkin alkaminen uusi juttu ja varmasti raskas muutos.

Yleensä varttia aiemmin varoittelen leikkipuistossa lähtemisestä, kerhossa en tiedä, puhuvatko etukäteen että kohta vanhempi hakee.

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   28.8.26 20:13:29

Kannattaa sen kerhon henkilökunnan kanssa jutella, jos voisivat vähän ennakoida, että äiti tulee sitten kohta hakemaan. Saattaa auttaa, toki vaatii toi ennakointikin toistoja, että menee ymmärrykseen asti.

Lähettäjä: ÄsKoo 
Päivämäärä:   28.8.26 20:15:06

Tiina: pitää keskustella.

Tuosta pukemisesta vielä, nykyään ei siis pistä vastaan siinä, muuta kuin silloin kun on jotain kivaa kesken. Vauvana ei oikein tykännyt, mutta hänellä nyt oli silent refluksia tms koliikkia.

Lähettäjä: woo 
Päivämäärä:   28.8.26 20:16:42

Niin vaikeaa kuin onkin, niin se jämäkkä rauhallisuus. Että lapsi tietää "uskallan päästää pahan olon ulos ja äiti ei silti hylkää mua"