Lähettäjä: Kuntoutuja 
Päivämäärä:   27.8.26 18:41:50

Olen seurustellut puolisen vuotta ihanan, empaattisen ja hyväkäytöksisen miehen kanssa ja olen rakastunut ensimmäistä kertaa elämässäni. Tunne on molemminpuolinen. Meillä on yhdessä todella mukavaa, tuemme toisiamme arjessa ja meillä on liikunnalliset sekä erittäin terveelliset elämäntavat. Olemme molemmat syvästi kokevia ja tuntevia ihmisiä; tietynlainen herkkyys yhdistää meitä. Päihteitä en käytä lainkaan ja mieskin vain erittäin vähän. Mies käy töissä ja itse käyn arkisin mielenterveysyhdistyksissä; toimin myös vertaisohjaajana eräässä kuntoutujien ryhmässä. Miehelläni on alakouluikäisiä lapsia aiemmasta pitkästä avoliitostaan, ja he ovat mieheni luona usein, onhan miehelläni yhteishuoltajuus exänsä kanssa. Olemme miehen kanssa suunnitelleet yhteen muuttamista, sillä haluamme olla yhdessä.

Minulla on vaikeita masennus- ja ahdistusoireita, raskas lääkitys ja olen pysyvällä eläkkeellä. Elämäni ei aina ole ollut helppoa. Minulla on yhteisiä tuttuja miehen exän kanssa ja he tuntevat minut ajalta jolloin olin huonoimmillani. Yliopisto-opinnot vaihtuivat sairaalaan, lääkkeisiin ja ect-hoitojaksoihin.

Nyt miehen ex on haukkunut minua todella rumasti miehen lapsille ja uhkailee hakevansa yksinhuoltajuuden. Hän uhkasi miestä että veisi lapset kokonaan itselleen eikä mies saisi nähdä heitä koska altistaa heidät "mielisairaalle". Naisen jutut ovat todella ilkeitä ja hänellä oli huonoa käytöstä jo heidän liittonsa aikana. Tulen lasten kanssa hyvin toimeen ja teemme mukavia juttuja myös uusperheenä. Exän käytös on kuitenkin alkanut vaivaamaan mieltäni.

Voiko miehen ex viedä lapset mieheltäni koska minulla on vakava sairaus?

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   27.8.26 19:04:35

Kysymykseen en osaa vastata, mutta näin "tavallisena" ei edes millään kirjolla olevana ja keski-ikäisenä valitettavasti ymmärrän exää.. Olisin ihan kauhuissani jos lapseni uusi äitipuoli olisi vakavasti mt ongelmainen ! Vaikka kuinka olisi paljon parempi aika kuin "silloin joskus" niin ei se eläke tyhjästä tule ja vain jossain kuntoutujien tukena arkisin juokseminen aikaa kuluttaakseen ole turhaan se maksimi mihin pystyy. Lapsiperhearki on pitkässä juoksussa vielä ihan muuta kuin "tehdään mukavia juttuja yhdessä", varsinkin kun tuosta teiniytyvät, ja sitten vasta jaksaminen koetellaankin. Miehellä taitaa alkuhuumassa olla vielä aika ruusuinen kuva siitä miten huonoksi sinunkin asiasi voivat mennä ja vaikka eivät menisikään niin mitä jaksat ja kestät, miten käsittelet todellisia ongelmia jne. Ja hyvin tiedostan, että tämän ikäisenä (siksi juuri ikäni mainitsin) olen kasvanut ennakkoluulojen maailmassa ja mt ongelmaiset ovat juuri yksi syrjitty ja piiloteltu ryhmä, valitettavasti olen myös lähipiirissä todistanut miten kauheisiin tilanteisiin mt ongelmaiset ovat saaneet vaikka kuinka monta lähellään ollutta ihmistä.

Ja ihan kamalaa, että miehen exällä on taipumusta huonoon käytökseen eikä osaa asioista keskustella ja vaikka sinuun tutustua vaan meuhkaa kylillä ja ennen kaikkea että haukkuu lapsille ! Ymmärrän että se kumpuaa äidin huolesta, minusta osin ihan aiheellisestakin sellaisesta, mutta toimintatapa ja käyttäytyminen aivan väärin ja ennen kaikkea niitä lapsia kohtaan. Voi tehdä yhdessä asumisestanne vaikeaa, ihan jo vaikka lasten mielet myrkyttämällä tai vähintään lapsille ristiriitaisia tunteita aiheuttamalla. Vielä jos miehesikin on vähän liian herkkä tähän maailmaan niin ei ehkä osaa laittaa tarpeeksi kovaa kovaa vasten ja moista naista ruotuun, edes puolustettua lapsiaan tarpeeksi. Kinkkinen tilanne, ihan näin ennakkoon katsottuna.

Lähettäjä: Han 
Päivämäärä:   27.8.26 19:08:01

No ei voi vaatia yksinhuoltajuutts tuolla perusteella.

Lähettäjä: Kuntoutuja 
Päivämäärä:   27.8.26 20:02:08

Niin, ymmärrän että miehen ex haluaisi valita mieleisen äitipuolen lapsilleen, ja on nyt huolestunut kuten "Hmmm" ylempänä mainitsi mutta mies on rakastunut juuri minuun. Sitä paitsi onhan niitäkin naisia, jotka paperilla ovat terveitä mutta paljastuvat vaikka päihdeongelmaisiksi tai narsistisiksi - eikö hyvässä hoitotasapainossa oleva psyykesairaus ole kuitenkin parempi vaihtoehto? Sitä paitsi miehen ex on aikanaan tehnyt päätökset siitä että suhde päättyi, eikö miehelläkin ole oikeus onneen ja rakkauteen, jonka jaamme hänen kanssaan? Ihmettelen sitä että ex kohteli miestä niin huonosti, petti ja jätti, ja nyt hän haukkuu minua ja miestäkin kun olemme löytäneet toisemme ja olemme onnellisia.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   27.8.26 20:43:44

Miehellä on oikeus rakkauteen, mutta lapsilla on isompi oikeus turvalliseen lapsuuteen. Minulla ei ole lapsia, mutta jos olisi, niin tuo olisi kammottava tilanne. Mitä takeita on, että hoitotasapaino pysyy hyvänä? Valitettavasti miehen pitää tuossa tilanteessa laittaa lasten etu edelle. Järkevintä olisi olla muuttamatta yhteen niin kauan kun lapset ovat alaikäisiä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   27.8.26 22:02:04

0/5

Lähettäjä: Kuntoutuja 
Päivämäärä:   27.8.26 22:47:29

Millä tavalla lapsilla ei olisi turvallinen lapsuus kun muutamme miehen kanssa yhteen? Elän kuitenkin tavallista, päihteetöntä elämää. Mieskin on sitä mieltä että exänsä ylireagoi psyykesairauteeni. Exä on ollut miehelleni raivoissaan ja on sitä mieltä etteivät lapset saisi tavata meitä, eikö se ole turvallisen lapsuuden riistämistä.

Mies ei aio vapaaehtoisesti luopua lasten yhteishuoltajuudesta. Tuskin ex pystyy pakottamaan luopumaan yhteishuoltajuudesta?

Lähettäjä: numa 
Päivämäärä:   28.8.26 12:25:52

Miehellä on oikeus rakkauteen, mutta parempi että asutte erillään niin kauan kun lapset asuvat vielä kotona ja muutatte yhteen sitten sen jälkeen.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   28.8.26 12:37:41

Etsi lapseton mies ja jätä nuo kamalat uusperhekuviot. Aloittajan pitäisi odottaa parhaimmillaan toistakymmentä vuotta että voisi muuttaa miehen kanssa yhteen. palatkoon mies eksänsä luo..

Lähettäjä: v 
Päivämäärä:   28.8.26 12:44:53

Ei voi. Vastaus on hyvin yksinkertainen, sillä ethän sinä ole lapsille haitallinen.
Se on sitten toinen kysymys, voiko ex olla enää yhteishuoltaja, kun käyttäytyy tuolla tavalla. Toki lasten ikä vaikuttaa, ovat 5 vai 15 vuotiaita eli miten itse voivat ilmaista mielipiteensä ja mitä vaikutusta vanhemman uudella puolisolla olisi muutenkaan heidän elämäänsä.

Lähettäjä: Jumatsuikka 
Päivämäärä:   28.8.26 13:03:12

Miehen exällä ei ole mitään sanottavaa kenen kanssa hän seurustelee eikä myöskään tule tuolla perusteella saamaan yksinhuoltajuutta.

Lähettäjä: Miina 
Päivämäärä:   28.8.26 13:16:39

Ymmärrän exää. Olisi kamalaa jos lapseni joutuisi asua mielisairaan kanssa. Jos meinaatte saada yhteisiä lapsia, et tiedä miten se vaikuttaa sinuun. Sairautesi voi pahentua ja lapset kärsii lisää.

Lähettäjä: Hoho 
Päivämäärä:   28.8.26 13:19:04

Hejssan tarinatäti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.8.26 13:21:50

Ei todellakaan saa yksinhuoltajuutta ja voi lapsia viedä kokonaan isältään, jos isä ei vapaaehtoisesti oikeuksistaan luovu. Lapsien täytyy olla oikeasti vaarassa jotta yksinhuoltajuuden saa. Vaikka toinen vanhempi olisi alkoholisti jota ei lapset edes kiinnosta, niin ilman suostumusta ei saa yksinhuoltajuutta.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   28.8.26 13:26:49

Minä en ymmärrä exää. Joo, voi olla että joskus hoitotasapaino järkkyy ja siitä voi seurata ongelmia mutta ne käsitellään ja hoidetaan sitten kun sen aika ehkä tulee. Kuka tahansa meistä voi sairastua milloin tahansa ihan niihin mielen sairauksiin joten pirujen maalaminen seinälle on täysin turhaa.

Lähettäjä: valitettavaa 
Päivämäärä:   28.8.26 13:30:34

Valitettavasti koska exä on nainen niin yksinhuoltajuus on hänelle lähinnä ilmoitusasia, jos niin haluaa. Sillä, kuinka hyvä isä mies on ja miten hän lspsia kohtelee ei ole merkitystä. Koittakaa tasapainoilla, miellstellä ja antaa hänelle mahdollisimman vähän syitä tehdä niin

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.8.26 13:32:28

”Valitettavasti koska exä on nainen niin yksinhuoltajuus on hänelle lähinnä ilmoitusasia, jos niin haluaa.”

Höpö höpö

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.8.26 13:33:52

Miina ja Hmmm....., tässähän miehen ex on se, joka käyttäytyy haitallisesti toisia kohtaan. Olisin ensisijaisesti huolissani hänen vaikutuksestaan lapsiin.

Mielenterveysongelmaiset ja -kuntoutujat eivät ole mikään yksi yhtenäinen ryhmä, eikä se, että on vaikkapa masennuksen vuoksi eläkkeellä, tarkoita että olisi jotain ongelmaa lasten kanssa olemisessa.

Omien ongelmien tiedostaminen ja se, että sairautta hoidetaan, on positiivinen juttu. Suurimmalla osalla myrkyllisesti toisia kohtaan käyttäytyvistä ei ole diagnooseja eikä mitään kykyä tai halua muuttua.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   28.8.26 13:36:44

"Miina ja Hmmm....., tässähän miehen ex on se, joka käyttäytyy haitallisesti toisia kohtaan. Olisin ensisijaisesti huolissani hänen vaikutuksestaan lapsiin."

No niinhän minä sanoinkin ! Ei se sulje pois sitä, että ymmärrän myös äidin huolen antaa lapsensa mt potilaan kanssa asumaan osaksi aikaa.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   28.8.26 13:46:20

"Niin, ymmärrän että miehen ex haluaisi valita mieleisen äitipuolen lapsilleen, ja on nyt huolestunut kuten "Hmmm" ylempänä mainitsi mutta mies on rakastunut juuri minuun. Sitä paitsi onhan niitäkin naisia, jotka paperilla ovat terveitä mutta paljastuvat vaikka päihdeongelmaisiksi tai narsistisiksi - eikö hyvässä hoitotasapainossa oleva psyykesairaus ole kuitenkin parempi vaihtoehto?"

Kaikenlaista paljastuu ja ihmisille tapahtuu, se on ihan totta ! Mutta niitä "mahdollisia tulevia yllätyksiä" ihminen ei osaa pelätä samalla tavalla kuin jo tiedossa olevaa ongelmaa. Varsinkin tässä tapauksessa kun siellä on taustalla ihmisiä kertomassa siitä huonoimmasta vaiheesta eli äiti on kuullut lähinnä sen.

Se mitä kukakin pitää parempana tai huonompana on aika henkilökohtaista, omiin kokemuksiin ja mielikuviin pohjautuvaa. Hienoa, että asiat ovat nyt tasapainossa, mutta siitähän ei toki pitkässä juoksussa takeita ole.

Lähettäjä: Erkkitäti 
Päivämäärä:   28.8.26 13:51:17

Miksi ihmeessä teidän on muutettava yhteen? Hyvä jakso ei välttämättä kestä siinä kaikessa paineessa, mitä tuollainen uusperhekuvio tuo mukanaan. Olet ilmeisesti vasta saanut hieman esimakua mitä se voi olla.

Lähettäjä: Lento 
Päivämäärä:   28.8.26 14:08:05

Siis mieshän tuossa haluaa käyttää sinua taloudellisesti hyväkseen, kun haluaisi hyötyä sinun maksamistasi parannuksista mutta ei suostuisi maksamaan niistä itse mitään. Ja pokkana vielä ehdottaakin tuollaista sen jälkeen kun on syyttänyt sinua taloudellisen hyödyn yrittämisestä. Kuulostaa kyllä sen luokan mieheltä etten sekoittaisi missään tilanteessa omaisuuttani enkä varmaan elämäänikään tuollaiseen. Ihan suoraan redflagit olemassa että mies yrittää hyötyä mutta ei suostu pisaraakaan käyttämään rahaa sinun hyväksesi. Eikä tuo ole mikään hetken mielijohde, jos jo omaa äitiään halveksuu tuolla tavalla.

Lähettäjä: Lento 
Päivämäärä:   28.8.26 14:08:37

Ja jotenkin hienosti sain viestin väärään ketjuun :-(

Lähettäjä: Mielenvika 
Päivämäärä:   28.8.26 15:24:59

Lapset kärsii tuollaisesta äidin käytöksestä ja selvästi noin käyttäytyvällä äidillä on itsellään selvästi mielenterveysongelmia ja pahoin.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   28.8.26 15:35:55

Lähettäjä: Han
Päivämäärä: 27.8.26 19:08:01

No ei voi vaatia yksinhuoltajuutts tuolla perusteella.

Vaatiahan voi, eri asia saako. Mt-eläkkeelle ei ihan kevyin perustein pääse, pitää oikeasti olla hullu, että ne paperit saa. Taitava lakimies osaa kyllä pyöritellä asian niin, että aloittaja on lapsille vaarallinen, etenkin kun exä vetää satavarmasti mukaan lastensuojelun ja tunnetusti stressitilanteet pahentavat mt-ongelmia.

Kuten ylempänä on sanottu, "miehellä on oikeus rakkauteen, mutta lapsilla on isompi oikeus turvalliseen lapsuuteen." Älkää muuttako yhteen niin ongelma ratkeaa sillä. Samalla ratkeaa monta muutakin ongelmaa, kuten se, että aloittajalla on silloin jokin paikka, missä voi ladata akkujaan rauhassa ilman kitiseviä kakaroita.

Lähettäjä: vastaus 
Päivämäärä:   28.8.26 15:39:30

Kuntoutuja ei nyt näe asian toista puolta ollenkaan.

Olet ollut vakavasti mielisairas ja olet varmaankin sitä loppuelämäsi vaikkakin nyt sairaus lääkkeillä ja terapialla jokseenkin balanssissa. Mielen sairaudet eivät kuitenkaan ole ennustettavissa. Ne saattaa palautua, roihahtaa tai sitten pysyä vakaana.

Nyt on kyse kuitenkin lapsista, jotka tarvitsevat vielä vuosiksi tasaista arkea. Ymmärrän exän huolen, en toki rumaa käytöstä.

Mutta noin vain ei yksinhuoltajaksi päästä, siitä ei ole huolta.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   28.8.26 16:29:10

Lapsia ei saisi sotkea aikuisten riitoihin eikä heille haukkua uusia puolisoita. Lasten äidin huolen ymmärrän täysin, mt eläkeläinen ei ole se turvallisin uusioperheen jäsen. Varsinkaan kun se elämä ei ole sitä helpointa reagoivine lapsineen ja hankaline exineen. Olisi lujassa itselläkin hyväksyä.

Mikä pakko noin lyhyen seurustelun jälkeen on muuttaa yhteen. Vasta sitten kun näette että homma toimii, kaikkien pää kestää ristiriidat ja kahnaukset.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   28.8.26 16:32:16

Jatkan vielä (rekisteröidyllä, jostain syystä yllä ei näy) mitään vaaraa ei kuitenkaan ole että tuolla syyllä saisi yksinhuoltajuutta.

Lähettäjä: äjhd 
Päivämäärä:   28.8.26 18:15:03

Olette tunteneet vasta hetken, eli et tunne miestä vielä ollenkaan oikeasti.
MIKSI IHMEESSÄ teidän pitäisi muuttaa yhteen??? Voitte viettää paljon aikaa yhdessä silloin kun lapset ovat äidillään. Mitä ihmeen kotileikkiä sulla on kiire leikkimään.

Ymmärrän exää, vaikka ei saisi käyttäytyä rumasti. Vaikka sulla on nyt sairaus hyvässä hoitotasapainossa, se ei välttämättä ole sitä aina.

Sanon tämän omasta kokumuksesta. Äitini oli sairas ja lapsena oli äärimmäisen ahdistavaa ja pelottavaa kun hän välillä oli harhainen ja huusi ja riiteli näkymättömien kanssa, rikkoi esineitä jne. Kun välillä jätti lääkkeet syömättä jne. Oli suuri helpotus kun hänet sitten aina vietiin osastolle. Aina kun hänet lähetettiin kotiin oli koko ajan hirveä pelko milloin sairaus saa taas otteen. Välillä äiti oli hyvä ja rakastava. Isäni oli, anteeksi että sanon näin, täydellinen nössö joka ei osannut pitää meistä lapsista huolta.

Lähettäjä: Kuntoutuja 
Päivämäärä:   28.8.26 19:10:28

Haluamme miehen kanssa naimisiin. Olemme puhuneet että ensi keväänä menisimme vihille, mies haluaisi kovasti naimisiin kuten minäkin. Teemme avioehdon eli mistään taloudellisesta hyväksikäytöstä ei ole kyse, emmekä ole kovin rahanahneita. Miehellä on vastuullisessa työssään hyvä palkka, joten eläkkeensaajan asumistukeni lakkaa, mutta saan kansan- ja takuueläkkeen. Emme elä mitenkään pröystäilevästi, eivätkä sellaiset asiat ole meille tärkeitä.

Olemme seurustelleet jo yli puoli vuotta ja olleet tekemisissä päivittäin. Lapset suhtautuvat muhun hyvin ja tytön kanssa meillä on sama urheiluharrastus. Olen aina ollut urheilullinen ja lääkityksistä huolimatta onnistunut säilymään normaalipainoisena, mistä mies on ollut tyytyväinen. Ihailen paljon myös miehen hellyyttä, en ole koskaan tavannut niin hellää ihmistä.

Haluan olla miehelle rakkain ja tärkein kuten hänkin on mulle! Hän on suuri rakkauteni. Usein mies kommentoi kauniisti sitä kun kohtelen häntä niin hyvin - ex oli suhteen aikana henkisesti väkivaltainen. Valitettavasti kerran fyysisestikin väkivaltainen.

En ymmärrä miksi ex puuttuu asioihimme, hänhän itse petti ja jätti! Miksi hän on nyt niin käärmeissään vaikka mies on ollut jo useamman vuoden sinkkuna ennen kuin tapasimme? Eihän hänelle kuulu se kenen kanssa mieheni seurustelee, heidän suhteensa on ollutta ja mennyttä, eikä mies ottaisi exää takaisin minkä kuulemieni asioiden perusteella uskon täysin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.8.26 19:13:18

0/5

Lähettäjä: Kuntoutuja 
Päivämäärä:   28.8.26 19:18:13

Ja vielä lisään että ymmärrän ettei ex pidä musta, mutta tärkein meille miehen kanssa olis että mies saa pitää lastensa yhteishuoltajuuden! Pärjäämme kyllä exän hullun käytöksen kanssa, mutten haluaisi että mies joutuu luopumaan lapsistaan. Lapsetkin viihtyvät meillä hyvin, samoin heidän kaverinsa.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   28.8.26 19:30:15

Yrittäkää nyt ensin olla yhdessä edes muutaman vuoden ja miettikää näitä sitten. Ilman taustalla vaanivia mt ongelmia ja hankalaa, ilmeisen ongelmaista exääkin ihmisille tulee eteen kaikenlaista ihan ensimmäisinä vuosina niin ei kannata kiirehtiä!

Lähettäjä: woo 
Päivämäärä:   28.8.26 20:21:02

Jo toi että muutaman kk seurustelun jälkeen haluatte muuttaa yhteen ja mennä naimisiin, kertoo siitä että ette kumpikaan ole kypsiä ja vastuullisia aikuisia.
Ymmärrän lasten äidin huolen!

Mutta provohan tää koko juttu on...

Lähettäjä: Kuntoutuja 
Päivämäärä:   28.8.26 20:51:41

Aloimme seurustelemaan vuoden alussa. Olemme olleet yhteyksissä käytännössä joka päivä.

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   28.8.26 21:05:41

Kyllä toi vähän äitinä munkin korvaan särähtää.
Mikä kiire?? Monet on yhdessä vuosia ennen yhteenmuuttoa ja aviota. Yhdessä voi olla sitoutuneesti, vaikka ei kiirehtisikään naimisiin tai yhteiseen kotiin.
Ette ole olleet yhdessä vielä vuottakaan, mihinkään ei kannattaisi olla kiire. Aikuiset ihmiset ehtii odottamaan muutaman vuoden, varsinkin jos ei olla vielä raskaana tms. (ja sitä kannattaa harkita tarkkaan, jos mt-ongelmat on vähääkään periytyviä..)

Toki on miehellä ja sinulla oikeus rakkauteen, se on selvä. Mutta lasten etu ajaa kaiken edelle.
En sano, että ex on käyttäytynyt hyvin, ja mikään uhkailu yksinhuoltajuudella ei kanna hedelmää, mutta ymmärrän hänen huolensa. Huonosti toki on asiansa esittänyt, ei siinä ole mitään vastaansanomista.

Lähettäjä: Sanna Lopakka 
Päivämäärä:   28.8.26 21:12:11

Ei pitäisi saada ex kovinkaan helpolla yksityishuoltajuutta

Ja sitten muille rääkyjille : mitäpä se teidän persettänne kutittaa milloin aloittaja alkaa seurustelemaan uuden miehen kanssa tai milloin he muuttaa yhteen tms..?

Itsehän etenin näin :
28.3.2012 mies löysi minut nettideittipalvelusta
28.3.2012 kirjoittelimme siellä
28.3.2012 tekstailimme ja soittelimme
28.3.2012 tavattiin kasvotusten
28.3.2012 aloimme seurustelemaan
10.5.2012 muutimme yhteen
12.6.2012 menimme kihloihin
Olemme molemmat kypsiä ja vastuullisia aikuisia ihmisiä, jotka itse päättivät edetä tällätavalla suhteensa kanssa
Monet sanoivat ettei meidän suhde tule kauaa kestämään, kun olemme edenneet näin nopeasti eteenpäin
Mutta miten kävikään?
28.3.2026 tuli parisuhdetta täyteen 14 vuotta
10.5.2026 tuli avoliittoa täyteen 14 vuotta
12.6.2026 tuli kihloja täyteen 14 vuotta
Kyllä, suhteemme tuli kestämään kauan, vaikka etenimme nopeasti eteenpäin
Tästä on hyvä jatkaa vielä eteenpäin
Ja --.10.2026 menemme naimisiin

Aloittajalle : tsemppiä elämääsi <3

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   28.8.26 21:17:39

Ei kannata kiirehtiä vihille menon kanssa. Jos olette alkuvuodesta tavanneet ja ensi keväänä vihille niin turha kiire. Toistahan ei kunnolla vielä tunne ja yhdessä asumisessa vasta tietää miten arki yhdessä onnistuu.

Lähettäjä: Sanna Lopakka 
Päivämäärä:   28.8.26 21:23:04

Aloittaja : Älä "kuuntele" näitä huutelijoita, vaan etene suhteessasi kuten parhaaksi näet ja tunnet. Jos olette molemmat valmiit muuttamaan yhteen ja menemään kihloihin ja naimisiin, niin antaa mennä.

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   28.8.26 21:48:00

Hienoa Sanna, mutta onko suhteessa lapsia?? Lasten ehdoilla edetään, kun ne on päätetty niiden exien kanssa tehdä. Se on lopunelämän päätös tehdä lapsia ja vaikka ero vanhemmille tulee, pitää silti elää niin, että se on lapsille parasta.

Tuollainen nopea aikataulu ei ole antanut lapsillekaan aikaa sopeutua edes vanhempien eroon, saati isän uuteen naimisiinmenoon. Lapset tarvitsevat enemmän aikaa sopeutua kaikkeen uuteen elämässään, ja ne nopeat liikkeet (molemmin puolin äiti/isä) ei ole lasten eduksi. Heillä on vielä menossa sopeutuminen uuteen muutenkin, asiaa ei tässä kyllä äiti helpota yhtään, mutta ei muuten isäkään.

Antakaa aloittaja niille lapsille aikaa sopeutua. Oikeastaan ihan sama, puhutaanko uhma-ikäisistä vai teineistä, he tarvitsevat nyt aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen. Ja tässä ei ole edes kyse mt-ongelmista, vaan niistä lapsista, jotka tarvitsevat turvaa ja sitä AIKAA!

Lähettäjä: iopuloyghj 
Päivämäärä:   28.8.26 21:58:34

Järkevintä olisi olla muuttamatta yhteen niin kauan kun lapset ovat alaikäisiä.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   28.8.26 22:13:30

Se, että teillä on noin kova kiire naimisiin, on todella iso varoitusmerkki. Se olisi erikoista muutenkin, mutta kun yhtälössä on toisen lapsia ja toisella eläkepaperit mielenterveyssyistä, tulee väkisinkin mieleen, että mies yrittää maanitella henkisesti ei-niin-tasapainoisen aloittajan varmaan satimeen. Syitä tähän voi vaan arvailla.

Sinuna malttaisin vielä mieleni ainakin vuoden tai kaksi. Siinä ajassa miehen ex rauhoittuu, jos on rauhoittaakseen. Hänen näkökulmastaan tilanne on nyt se, että lasten isä on ottamassa saman katon alle naisen, jota hädin tuskin tuntee, ja jos vielä yhteiset tuttavat tuntevat sinun pahimmat vaiheesi, et voi tosissasi ihmetellä tai tuomita exän reaktiota.

Miettisin myös sitäkin, onko miehen kertomus hänen edellisen suhteensa päättymisestä täysin todenmukainen. Olen ehkä inhottava pessimisti, mutta pahimmillaan mies on kääntänyt kaiken päälaelleen. Oletko varma, ettei hän ollut se pettänyt ja jättänyt, ja nyt kiusaa exäänsä vielä sillä, että haluaa pikavauhtia naimisiin vasta tapaamansa mt-kuntoutujan kanssa?

Pidän muuten hälyttävänä sitäkin, että mies on "tyytyväinen", kun et ole lihonut mt-lääkkeistä. Mitä jos lääkitystä joskus muutetaan tai sinulle tulee pahempi vaihe, jonka aikana lihot? Miten kenellekään yleensäkään tulee edes mieleen sanoa ääneen jotain tuollaista?

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   28.8.26 22:19:45

"Sinuna malttaisin vielä mieleni ainakin vuoden tai kaksi. Siinä ajassa miehen ex rauhoittuu, jos on rauhoittaakseen."

Tähän piti vielä lisätä, että sinäkin opit tuntemaan miehen paremmin. Et oikeasti voi tuntea häntä vielä yhtään.

Lähettäjä: Sanna Lopakka 
Päivämäärä:   28.8.26 22:29:17

Lähettäjä: Sanna Lopakka
Päivämäärä: 28.8.26 21:12:11

"Ei pitäisi saada ex kovinkaan helpolla yksityishuoltajuutta"

Hups. Kirjoitusvirhe. Yksinhuoltajuus, ei yksityishuoltajuutta.

Kyllä on. Tosin miehelläni ja hänen exällänsä on yhteisiä lapsia. Tosin lapset asuivat äitinsä luona, kun me alettiin seurustelemaan. Lapset olivat tällöin ala-asteikäisiä. Heillä on yhteishuoltajuus. Exä olisi halunnut yksinhuoltajuuden, mutta mies ei suostunut siihen, joten yhteishuoltajuus on ja pysyy.

Edelleenkin painotan, että jos aloittaja ja tämä mies ovat valmiit muuttamaan nyt jo yhteen, niin antaa heidän tehdä niin. Mitä se on keneltäkään pois?

Aloittajalle haluan edelleenkin painottaa, että älä kuuntele näitä rääkyjiä, vaan tee kuten sinusta itsestäsi siltä tuntuu, kunhan molemmat sekä sinä, että mies sitä haluatte. Selväksi on tullut, että molemmat siis haluaa olla yhdessä ja muuttaa yhteen ja mennä ensi keväänä naimisiin, niin antaa mennä vaan. Onnea teille.

Ps : aloittaja kertoo myöskin näin ; "Lapsetkin viihtyvät meillä hyvin, samoin heidän kaverinsa." Tämä selittää jo paljon. Näyttää siltä, että lapset ovat hyväksyneet isänsä uuden seurustelukumppanin, joten mitä väliä enää millään on? Exä on katkera, kun tuollaisia huutelee. Aloittaja ja mies itse päättävät suhteensa etenemis vauhdista. Ei se exälle kuulu onko aloittajalla mielenterveys-haasteita vaiko ei. Olet mahtava ihminen aloittaja. Ihanaa yhteistä elämää sinulle ja miehellesi sekä lapsille.

Ja loppuun vielä : miksi monet täällä rääkyy, että aloittajan ei kannata muuttaa miehensä kanssa yhteen, kun on alaikäisiä lapsia? Jos lapset kuitenkin ymmärtävät asian ja se on heille ok, niin mitäpä se muille kuuluu.

Lähettäjä: Kuntoutuja 
Päivämäärä:   28.8.26 22:42:11

Haluaisin elää juuri tämän miehen kanssa. Haluaisin asua hänen kanssaan, nukkua joka yö yhdessä, rakastella, jakaa joka päivän ja olla hänen kanssaan. Se tunne on vain vahvistunut tänä vuonna, hän on se oikea.

Jos ex ei voi antipatioistaan huolimatta lapsia mieheltäni viedä, olen varma. Haluan juuri tämän miehen.

Vuosia sitten olin raskaassa, henkeni pelastaneessa suolistoleikkauksessa, jonka ansiosta tajusin että jokainen päivä voi olla se viimeinen. Haluan nyt rakastaa kun siihen on viimeinkin mahdollisuus.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.8.26 22:44:29

Sitten vaan pois alta risut ja männynkävyt

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   28.8.26 22:56:20

Vaikka ex onkin omalta käytökseltään todella epäasiallinen, ymmärrän hänen näkökantaansa. Jos masennuksen ja ahdistuksen takia on päässyt/jiutunut eläkkeelle, ei kyse ole mistään heppoisesta asiasta, vaan asian katsotaan kokoajan olevan sen verran akuutti, ettei työelämään katsota olevan kykyä. Itsekin aikoinaan vakavasta masennuksesta ja ahdistuksena kärsineenä vaikea kuvitella kys. diagnooseilla eläkkeen saaneen selviävän lapsiarjesta tai olevan elämässään niin vakaalla pohjalla lääkkeistä huolimatta, että kuvioon lapsia kannattaa sotkea. Kyllä se vähän niin on, että jos kestäisi perhearjen niin voinnin luulisi kestävän vähintäänkin osa-aikaisen työelämänkin...

Lähettäjä: gk 
Päivämäärä:   28.8.26 22:58:30

" Kyllä se vähän niin on, että jos kestäisi perhearjen niin voinnin luulisi kestävän vähintäänkin osa-aikaisen työelämänkin..."

Todellakin.

Ja puoli vuotta on aivan sáatanan lyhyt aika. Ette kunnolla tunne toisianne.

Lähettäjä: A. 
Päivämäärä:   28.8.26 23:25:37

Onpa kaunis ajatus että nyt on kaikki hyvin ja sitten jos jotain tulee, se hoidetaan. Totuus on kuitenkin ihan toinen. Mikäli olet pysyvällä eläkkeellä, on sairautesi katsottu aiheuttavan pysyvää ja vakavaa haittaa arkeesi. Et pysty, etkä lääkäreiden mukaan koskaan pysty esimerkiksi suoriutumaan työssä käymisestä. Edes osa-aikaisesti.

Lapset tuovat mukanaan vastuuta ja stressiä. Perhe-elämä ei ole vain mukavaa yhteistä ajan viettämistä. Lapset eivät myöskään saa joutua kärsimään kun sairautesi jälleen pahenee.

Mikä sun diagnoosi on ja mitä ammattilaiset ovat yhteen muuttamisesta mieltä? Mikäli he vastustavat sitä ja tekevät lastensuojeluilmoituksen, teette homman hyvin helpoksi eksälle.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   28.8.26 23:35:03

Miten minä en näe ketjussa mitään rääkymistä, vain asiallista huolta. Ymmärrän että lapsettomien on vaikea ymmärtää asioita lasten hyvinvoinnin kannalta. Vaikka vanhemmat ovat eronneet tulee lasten olla aina etusijalla. Jo tuo nopea eteneminen ja exän haukkuminen ja syyllistäminen soittaa kelloja jos ymmärrys on normaali. Ensin pitää saada arki toimimaan ennenkuin esitellään tuoreita tyttöystäviä. Yllä oli hyvä vertaus että kestääkseen uusioperhearjen pitää pään kestää työ.

Vaikka tämä onkin provo vakioprovoilijalta niin tämä on hyvä (kuten aina ko kirjoittajan näppiksiltä). Ajankohtainen aihe, työtön syrjäytyjä ja sängystä sänkyyn hyppivä iskä pureutuu hyvin nykyajan ongelmaan; minä ja minun oikeus, muista viis. Parisuhteita vaihdetaan kuin sukkia ja annetaan kaikille kuka kysyä hoksaa, tehdään lapsia vaikka toisia ei tunneta läpikotaisin. Mitään varotuksia eikä merkkejä uskota.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.8.26 23:38:26

Ehdottaisin myös että katsotte vielä toiset puoli vuotta eri kämpissä, mikä kiire teillä on?

Lähettäjä: Kuntoutuja 
Päivämäärä:   29.8.26 00:21:00

Kaikki joille olen kertonut ovat olleet puolestani iloisia, myös mielenterveysyhdistyksen palkatut työntekijät. Eräs kaverini on ammatiltaan sosiaalityöntekijä, ja hänen mielestään exä ei voi lasuja masinoimallakaan viedä lapsia mieheltäni. Esh-hoitojaksoa ei enää ole, vaan lääkereseptit uusitaan tk:ssa, tarvittaessa lääkäri konsultoi psykpoliklinikkaa. Ylläpito-ect tehdään toki lähetteellä neuromodulaatioyksikössä ja sitä varten on lääkärikäynti. Mainitsin seurustelusta toki, mutta yhteenmuutto ei silloin vielä ollut ajankohtainen. Lääkäri ei kiinnittänyt huomiota siihen onko miehelläni lapsia.

Niin, ja mieheni ei ole mikään sängystä sänkyyn hyppijä, vaan hän ei päin vastoin hyppää sänkyyn kuin harvojen kanssa. Hän oli monta vuotta yksin ennen kuin tapasimme viime vuoden lopulla ja puoli vuotta sitten aloimme seurustelemaan. Meidän välillämme on sellainen ainutlaatuinen sielunkumppanuus, jota itse en edes uskonut kokevani.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.8.26 02:00:29

Tuossa vaiheessa se tuntuu vielä ainutlaatuiselta kjn ei tunne toisesta kuin ensivaikutelman ja alkuhuuman

Ihan naurettava ja epäterve ajatus luulla että olette jotain ainutlaatuista. Se tuntuu lähes kaikista juuri siltä jos ei nyt aivan vain tavan vuoksi ole suhteessa. Ajattelette vain itseänne ja omia hetkellisiä fiiliksiänne.
Miehen on sitten vaikea päästä kuntoutujasta eroon kun suhde ei enää huvita ja on eläkemuija riesana.

Vastuullinen mutta ehkä vähän tunteenomainen tuo lasten äidin reaktio. Ei takuulla liity siihen tyhmään nahjukseen mitenkään vaan on aitoa ja aiheellista huolta lasten hyvinvoinnista kun isä on täysi idiootti ja uusi muija muuttamassa taloon.

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   29.8.26 02:20:40

Sielunkumppanuus odottaa jopa kymmeniä vuosia. Tekin joudatte odottamaan. Toi tunne on meille kaikille tuttu, jotka täällä kommentoi.

Kaikki ollaan oltu joskus rakastuneita.
Se ei vie pois sitä, että vastuullinen isä ei menisi naimisiin naisen kanssa, jonka tapasi alle vuosi sitten. Se on ihan Fakta!!!! Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa rakastaako vaiko eikö. Varmaan rakastaa, eikä kukaan sitä epäile. Mutta aika ei olisi huono asia koko tossa kuviossa! Aikaaa!!!!! Vuosi, pari, kolme. Sitten tiedätte toisitannekin enemmän.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   29.8.26 06:35:19

^Samoilla ajatuksilla täälläkin. Itsellä tulee vielä mieleen että koska aloittaja ihan eläkkeellä mt ongelmiensa kanssa niin miten jaksat samassa taloudessa uusioperheen elämää ? Ei se aina ole "mukavia juttuja ja kaikilla kivaa". Miten sitten kun iskee ahdistus yms Jaksaako mies myös ne huonot hetket ?
Hienoa tosiaan jos löytyy ihana elämänkumppani mutta turha kiire pois naimisiinmenosta yms varsinkin kun on lapset kolmantena osapuolena mukana elämässä

Lähettäjä: A. 
Päivämäärä:   29.8.26 09:55:30

Aloittaja: Et voi oikeasti olla noin naivi. Ne palkatut työntekijät eivät edes saisi sanoa oikeaa mielipidettään. He ovat siellä töissä ja sinä olet asiakas. Te ette ole ystäviä. Heidän työnsä on kannustaa sinua. Se ei kuitenkaan poista sitä, etteikö heillä voisi herätä huoli lapsista kun seuraavan kerran alat voimaan huonosti.

Ja sinähän alat. Siksi olet pysyvästi eläkkeellä. Tällä hetkellä voit selvästi hyvin ja sekä sinä että mies kuvittelette tämän hetken olevan pysyvä tilanne. Mies ei selvästi oikein ymmärrä eikä tunne mielenterveysongelmia. Se huolestuttaisi myös minua äitinä.

Sinulla on kaikki tällä hetkellä tosi hyvin. Nauti siitä. Jos pidät oman asunnon, voitte myös ottaa etäisyyttä silloin jos voit huonosti ja lapset ovat isällään. Voitte myös mennä naimisiin.

Elämä ei ole mitään "me ollaan sielunkumppaneita joten mitään ongelmia ei voi enää koskaan tulla" - kuplaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.8.26 10:20:19

Tahtia kannattaa hidastaa myös että saatte rauhassa nauttia tuosta rakastumisesta ja huolettomuusesta. Se kaikkoaa yhteen muutettaessa ja arjen pyörityksessä, muuttuu ainakin erilaiseksi.
Pidä tästä kivasta tilanteesta kiinni, katso sitten vaikka vuoden päästä uudelleen

Itselle tulee mieleen että jos nimenomaan mies hoputtaa, lieneekö sillä osasyynä saada arkeen avuksi aina läsnä oleva puoliso, hoitamaan lapsia ja vahtimaan kun aloittajalla ei ole työkiireitäkään?

Ihan oman itsesi takia anna asioille aikaa.

Ja yritä ymmärtää myös äidin näkökulmaa, ne lapset on hänelle ihan eri tavalla tärkeitä kuin muille eikä varmasti haluaisi että niiden elämää sekoitetaan. Isät aika usein eron jälkeen menettää kontaktin lapsiinsa muutamassa vuodessa, etenkin ellei uusi vaimo siitäkin huolehdi.

Teini-iän myööerrykdiddä lasten erosta jääneet haavat aktivoituu eikä välttämättä ole helppo paikka eikä oikea paikka mielenterveyskuntoutujalle. Eli isän olisi ehkä hybä jo avoimesti valita lasten ja omien itsekkäiden impulssiensa välillä eikä vaikeuttaa tilannetta kunnes se kriisiytyy.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.8.26 10:44:35

” Meidän välillämme on sellainen ainutlaatuinen sielunkumppanuus, jota itse en edes uskonut kokevani.”

Tämä kommentti jo kertoo siitä, että aloittaja elää vielä huumaa, eikä pysty realistisesti tarkastelemaan asiaa. Myös kauhea kiire yhteen muuttamisen ja naimisiinmenon kanssa ovat isoja red flagejä. Puolessa vuodessa ei todellakaan tunne toista ihmistä.

Lähettäjä: A. 
Päivämäärä:   29.8.26 11:04:28

Pakko vielä sanoa, ettei äiti olekaan se taho, joka päätöksen lasten huoltajuudesta tekee, vaan oikeus. Ja oikeus lähtee siitä olettamasta, että lapsilla on oikeus kumpaankin vanhempaansa. Sitä ei ihan helposti rikota.

Huomasin kuitenkin vasta nyt, että puhut vaikeista masennus- ja ahdistusoireista nykyhetkenä. Eli tälläkään hetkellä, vaikka olet tosi onnellisessa elämäntilanteessa, oireet eivät ole irroittaneet otettaan. Ja niinhän se onkin, kun kyse on kohdallasi pysyvästä tilanteesta.

Ja kun mietitään, millaisia vaatimuksia on eläkkeelle pääsyyn nykypäivänä, tilanne vaikuttaa huonolta. Kohdallasi on katsottu ettet tule pystymään edes osa-aikaisesti yksinkertaisiinkaan töihin. Todennäköisesti, koska masennus ja ahdistus vaikuttavat lamaannuttavasti arkeesi ja ihan päivittäisiin askareihin. Sinulla on todennäköisesti ajoittain vaikeuksia nousta ylös, peseytyä ja pukeutua. Tuo painon nousun välttäminen voi liittyä siihen ettet syö kunnolla.

Tähän kysymykseesi olisi helpompi vastata, jos kertoisit, miten masennus ja ahdistus tällä hetkellä näkyvät elämässäsi. Mikä tilanne oli kun tapasitte miehen kanssa ja miten se on muuttunut. Mitä mies ajattelee näistä oireista? Häntäkö ei haittaa jakaa loppuelämä ihmisen kanssa, joka voi ajoittain olla niin sairas, ettei peseydy viikkoihin, jaksa puhua ja vain nukkuu?

Tässä kohtaa mietinkin, ymmärtääkö mies nyt ihan oikeasti, mitä vakavat ja pysyvät mielenterveysongelmat oikeasti tarkoittavat?

Itse tein aikanaan tuon virheen. Rakastuneena kuvittelin että selviämme mistä vain. Lopulta erosin miehestäni yli 20 vuotta myöhemmin niiden mielenterveysongelmien vuoksi. Minä ja lapset todella traumatisoituneina. Rakkautta oli myös meillä. Valitettavasti mielenterveysongelmien ollessa toisella puolella, rakkaus häviää usein 6-0. Mikäli mies todella ymmärtää, ettet koskaan pysty normaaliin elämään, tilanne on toinen. Mutta eihän kukaan rakastunut ymmärrä. Sitä kuvittelee että toinen kyllä parantuu, koska itse näkee toisen niiden omien silmälasien läpi.

Eksäni on hyvä ihminen ja on hirveää että hän joutuu kärsimään. Se, että myös muut kärsivät, ei kuitenkaan paranna asiaa millään tavalla.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   29.8.26 11:27:34

No ei aloittaja välttämättä ole noin huonossa tilanteessa että parisuhde ei voisi olla molemmille positiivinen asia. Sen sijaan puolison lapset on eri asia, heihin nykyinen "tavataan ja tehdään kivoja juttuja" suhde on hyvä, mutta arjen jakaminen myös kun heillä on vaikeaa (kuten kaikilla jossain teini-iän vaiheessa on, saati eroperheiden lapsilla) ei ole yhtään fiksu juttu. Lasten ei pidä kantaa aikuisten taakkoja, eikä mt-kuntoutujasta ole kantamaan eroperheen taakkoja. Eikä tarvitse olla.

Nykytilannehan on hyvä, miksi ihmeessä muuttaisitte sitä? Voithan olla miehen luona niin paljon kuin haluatte, kuin asuisitte yhdessä, vaikka säilytät oman perustasi ja turvasi. Ja miehen tulee ymmärtää olevansa vastuussa lapsistaan, myös silloin kun sinun hoivaaminen olisi toinen vaihtoehto. Jos hän asettaa omat halunsa ja uuden mahdollisesti lapsille haitallisen parisuhteensa lastensa edelle, ei hän ansaitsisi olla isä.

O gelma on siinä että oikeus ottaa lapset pois vasta kun heille on tehty peruuttamatonta tuhoa. Sitäkö te nyt haluatte, leikkiä lapsilla kotia vaikka he menisivät siitä rikki?

Eläkää kuten nyt jos se on onnellista, ei luulisi olevan niitä peruspaineita kun ette kuitenkaan voi perustaa ydinperhettä (ymmärtänet ettei terveytesi varmaan kestäisi raskautta ja lapsi perisi ongelmasi aika isolla todennäköisyydellä) eikä ole edes toimeentulohuolia kun yhteiskunta maksaa kaiken?

Ota ne vaaleanpunaiset lasit pois siksi aikaa kun teet päätöksiä, mutta nauti rakkaudesta nykyisellään ihan täysillä äläkä anna noiden määrämuotoinen etenemispaineiden pilata kaikkea. Tuo olisi terveimmällekin yksilölle kova tahti ja omasta kokemuksesta sanon että kadun sydämestäni että muutin mieheni kanssa yhteen aikanaan niin nopeasti. Se ihana kuherrusaika päättyi nopeasti ja suhde on ollut pysyvästi huonompi liian kiireen kanssa jäi se perusta rakentumatta ja moni ihana asia kokematta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.8.26 11:48:39

Työkyvyttömänä haluaisin vähän haastaa monen ajatusta siitä, että mielenterveyssyistä työkyvytön ei kykene selviämään mistään haasteista. Ei se niin mene että olemme jotain heiveröisiä lasipatsaita jotka voivat särkyä pienestäkin kolauksesta. Väittäisin jopa että itse olen kokemusteni takia huomattavasti keskivertoihmistä parempi kestämään tietyt haastavat tilanteet, kuten vaikka läheisen kuoleman tai onnettomuuden todistamisen. Kyllä on täysin mahdollista että aloittaja pärjäisi varsin hyvin äitipuolena, niille pelottaville teineillekin.

Silti olen toki samaa mieltä että aloittajan ei kannattaisi hosua vaan katsoa puolen vuoden päästä uudestaan. Ei siksi että hän on mielenterveysongelmainen vaan siksi, että on tosiaan lapsia kuvioissa ja puoli vuotta on niin kovin lyhyt aika. Miksi kiirehtiä?

Lähettäjä: pöö 
Päivämäärä:   29.8.26 13:12:31

Ymmärrän 100%sti lasten äitiä. Hänelle lasten paras on ihan ykkösasia, ei se että sä ja mies pääsette leikkimään kotia hänen lapsillaan.
Usein mt-häiriöiset on todella itsekkäitä ja itsekeskeisiä (olen ollut alalla töissä pitkään) koska oma olo ja tunteet on kaiken keskiössä, ei ole jaksamista eikä kykyä ajatella muuta kuin itseään.
Ja mitä mieheen tulee, "jos suhde on liian hyvä ollakseen totta, se ei ole totta"

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   29.8.26 13:47:09

Minä sain eläkkeen mt syistä. Olen silti kasvattanut 2 lasta yksinhuoltajana. Olen huolehtinut kodin ja lapset. Sairaalahoitoa en tarvinu ikinä, en ole harhanen tai maaninen tai niin vakavasti masentunut etten pääse sängystä ylös. En ole tasapainoton tai epävakaa. Silti lääkäri, eläkeyhtiö ja kela katsoi eläkkeen oikeaksi ratkaisuksi. Yks lääkäri ois laittanu mut johonkin kelan työkokeiluun mutta ei ne ottanut mua kun olen kokenut yksityiselämässä niin paljon. Sieltä kelalta siis soittivat että eivät ota työkokeiluun. Kyseessä on siis vakavat traumat. Parasta terapiaa on ollu hoitaa omat lapset erittäin hyvin. Terapiassa kävin 6 samalla terapeutilla. Tämä mun kommentti on lähinnä vastine niihin kommentteihin missä oli että ihmisen täytyy olla oikeesti hullu että saa eläkkeen. Ja että ongelmat ja oireet kestää koko elämän vaikeina ja romahdus voi tulla millon vaan. Ja on niin toimintakyvytön ettei edes puoli päivätyötä voi tehdä ja siten täysin kelvoton asumaan miehen kans jolla on lapsia. Onko oikeasti mt eläkeläisillä noin kamala maine ja oletus? Olen ihan normaali vanhempi lapsille, ehkä liiankin tärkeitä on lapset ollu. Mielestäni alottajan täytyy ainakin vuodella siirtää muuttoa ja ennen kaikkea mitään häitä. Antakaa kaikille aikaa tottua uuteen tilanteeseen. Ymmärrän ja en ymmärrä sitä lasten äitiä mutta kerran kuvio ja tilanne on mikä on niin se pitää huomioida ja antaa ajan auttaa asiassa. Kun vuoden aijan kaikki sujuu ilman ongelmia niin se eksäkin siellä rauhottuu. Ja todellakin alottaja on vaaleanpunasessa rakkauskuplassa missä kaikki on ihanaa ja täydellistä, se kupla nimittäin räjähtää rikki jos se eksä alkaa hankalaksi ja estää tapaamiset tms. Eli antaa ajan kulua ainakin se vuosi.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   29.8.26 15:37:26

"O gelma on siinä että oikeus ottaa lapset pois vasta kun heille on tehty peruuttamatonta tuhoa. Sitäkö te nyt haluatte, leikkiä lapsilla kotia vaikka he menisivät siitä rikki?"

Tämä! Lapsia ei välttämättä saa millään pois mieheltä vaikka tämä ottaisi millaisen retardin tahansa. Uudet puolisot, äitipuolet, ovat tuhonneet monen lapsen elämän.

Naiset oikeasti, miettikää haluatteko erota ja altistaa lapset kamalalle äitipuolelle!

Lähettäjä: Ei nyt omalla 
Päivämäärä:   29.8.26 16:03:26

Onpa rumaa puhetta. Aloittaja, älä anna noiden katkerien lannistaa vaan mene täysillä unelmia kohti. Elämä menee aivan hukkaan jos alat kymmeniä vuosia odottelemaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.8.26 16:08:26

Mitä teidän suhde miehesi eksälle kuuluu?

Lähettäjä: Sanna Lopakka 
Päivämäärä:   29.8.26 16:10:00

"Tämä! Lapsia ei välttämättä saa millään pois mieheltä vaikka tämä ottaisi millaisen retardin tahansa. Uudet puolisot, äitipuolet, ovat tuhonneet monen lapsen elämän.

Naiset oikeasti, miettikää haluatteko erota ja altistaa lapset kamalalle äitipuolelle!"

Ai tsiisus kun on rumaa kirjoitusta !! Taidat itse olla kamala äiti joka on tuhonnut monen lapsensa elämän !!

Olen itse äitipuoli, millä perusteella olen tuhonnut mieheni lasten elämän ?? Ja millä perusteella olen kamala äitipuoli ??

On todella sairasta kirjoittaa ja väittää tällaista p-a-skaa !!