|
Lähettäjä: -.-
Päivämäärä: 28.8.26 20:34:54
Minulla hevonen, jolla pikkaisen "erikoisjuttuja".
Tarvitsee vapaata pihattoelämää, jotta pysyy notkeana ja kunnossa. Karsinassa jäykistyy, vaikka kuin yrittäisi tarhata ja liikuttaa. Stressaantuu hälinästä, vaihtuvista ihmisistä/hevosista, alkaa helposti oireilla mahallaan.
Käytös muuttuu kokonaisuudessaan haastavaksi kivun ja stressin myötä. Silloin kaikesta tekemisestä hevosen kanssa tulee tuskaa.
Elää kumminkin todella onnellista ja rentoa elämää meillä kotona, rauhallisessa ympäristössä, omissa rutiineissaan. Täällä kaikki oireet poistui, mitä oli aikaisemmassa tallissa. Alkuun oli tarkoitus olla vain kesän, kun edellisessä tallissa harrastuksesta tuli pakkopullaa. Ajattelin näin keventää rasittavan harrastuksen taloudellista taakkaa. Vajaan kuukauden vei, että muutoksen käytöksessä ja olemuksessa huomasi jopa mieheni, joka ei todellakaan ole hevosten käytöksen asiantuntija. Parin kk:n jälkeen uskalsin jo iloita ja uskoa, että hevonen todella onkin näin kiva ja tämmöisenä pysyy. Kotiin jäi.
Tämä ei lähde täältä kuin hengettömänä. Vaikka on hieno, osaava, ehjä ja suvukas tamma. Vuosiakin laskennallisesti enemmän edessä, kuin takana. Koen kumminkin hevosellekin armollisempana lopetuksen, kuin siirron takaisin mahdollisesti sellaiseen elämään, josta aiheutuu harmia kaikille osapuolille. Enkä koe, että myynnin yhteydessä voin vaatia ostajalta kaikenlaista pitopaikan suhteen. Eikä niitä lie olisi kenenkään pakko edes toteuttaa. Niin kauan harrastellaan iloisesti, kun kotitallin pitäminen on mahdollista.
|