|
Lähettäjä: tuleeko mitään
Päivämäärä: 26.8.26 18:49:49
lapsi? voiko tästä tulla mitään
Lyhykäisyydessään: ollaan nuoria aikuisia, mies vakituisessa työssä ollut armeijasta eteenpäin ja minulla alkaa pian olla opiskelut loppu, joten tulevaisuuden suunnitelmista ollaan puhuttu enemmän ja enemmän. Miehen tulot n. 5000e /kk, minun opiskelijana pyöreät 0e, nyt kun pääsen oman alan töihin myös n. 5000e /kk, tulevaisuudessa n. 8000e /kk.
Minä tulen onnellisesta ydinperheestä, vanhemmat edelleen yhdessä. Miehen vanhemmat eronneet kun mies oli n 12 vuotias.
Halutaan molemmat naimisiin, lapset ei ole kummankaan toiveissa. MUTTA minä haaveilen oman perheeni kaltaisesta tilanteesta, jossa talous ja omaisuus on yhteistä, yhteiset menot ensisijaisia ja jos sitten rahaa jää niin kumpikin voi käyttää sitä harrastuksiinsa puolin ja toisin joustaen, ilman prosenttilaskemista tai eurojen vahtimista.
Mies taas haluaa että omaisuus on yhteistä, mutta molempien on elettävä omien tulojensa mukaan, ei yhteisten. Hän ilmeisesti pelkää, että haluaisin elää hänen rahoillaan. Ajattelee vanhempiensa tilanteesta, että hänen äidilleen ei olisi kuulunut mitään avioerossa, koska ei ollut käynyt töissä ja tienannut rahaa (niin, kasvatti lapsia kotona kun isänsä teki rahaa mm. reissuhommissa..)
Minä haluan "kalliimman" kodin (maalle, ja kunnolla tilaa hevosille), miehelle riittäisi vähempikin (omakotitalo ja autotalli). Minä olen valmis laittamaan kaikki rahani yhteiseen kotiin, eikä minulle ole siinä kohtaa miehen autotallin hinnalla väliä. En haaveile matkustelusta tai kalliista hevosharrastuksesta, kunhan saan pitää niitä kotona. Vaikka en hankkisikaan hevosia, on minulle ehdotonta palata maalle asumaan kaupunkivuosien jälkeen.
Mies haluaa, että kotipaikka omistettaisiin yhdessä, mutta kummallakin on omat rahat. Eli meidän tilanteessa se tarkoittaisi sitä, että kun minä maksan kotitilasta (minun harrastus), mies voi laittaa saman verran rahaa autoihin ja milloin mihinkin, täysin kyselemättä minulta. Ja sitten jos erotaan, hän omistaa edelleen puolet tilasta ja haluaa markkinahinnan, vaikka ei olisi sen "päivittämiseen" osallistunut rahallisesti tai fyysisesti vuosien saatossa ollenkaan. Toki minullekkin sitten kuuluisi puolet hänen harrastusomaisuudestaan, mutta jäähän autojen virittämisestä paljon vähemmän jaettavaa omaisuutta kuin siihen menee rahaa.
Pääpointti tässä varmaan on se, että tuntuu että halutaan eri asioita, tai ehkä ei olla osattu kommunikoida mitä haluamme/toivomme oikeasti?
Ehdotin miehelle, että koska minä haluan maalle, voisin ostaa paikan itse ja mies asua siellä ja harrastaa mitä tykkää. Näin ollen ei kummallakaan ole pelkoa siitä että maksaisi enemmän toisen harrastusta ja kumpikin saa mitä haluaa - minä pääsen maalle ja mies saa pitää oman taloutensa. Tämä oli ehdoton ei, koska hän ei halua asua kenenkään muun talossa.
Sitten kysyin, että onko meidän edes mitään järkeä mennä naimisiin, koska jos hän haluaa eri taloudet naimisissa ollessakin, ei minusta naimisiin menemisestä ole mitään hyötyä. Tämän mies otti lähinnä niin, että minun on tarkoitus hyötyä hänestä taloudellisesti... Ja joo, olisihan yhteinen omaisuus ja talous molemmille hyödyksi ja turvaksi, mutta se jo käsiteltiin että mies ei sellaista halua.
Tuntuu, että minä olen onnellisen ydinperheen naiivi idiootti, ja mies vanhempien erosta traumatisoitunut ja ehdottoman itsenäinen, eikä jotenkin osata puhua tätä niin että molemmat olisi onnellisia lopputulokseen..
Tilannetta ei helpota se, että mies on nuoresta asti tienannut huomattavan hyvin, ja asumiskustannuksensa olleet aina pienet - rahaa on siis jäänyt järkyttävät määrät harrastuksiin, kun taas minä olen tottunut kituuttamaan opintotuella
|