Lähettäjä: AP 
Päivämäärä:   25.8.26 16:49:24

Haluaisin kysyä huumeiden käyttäjän läheisiltä tai entisiltä käyttäjiltä, miten olette tukeneet käyttäjää tai millaista tukea olisit käyttäjänä toivonut läheiseltä.

Tiedän kyllä, että millään, mitä voin tehdä, en saa käyttäjä lopettamaan käyttöä, jos ja kun hän ei itse sitä halua, mutta haluaisin kuitenkin olla hänelle tukena.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   25.8.26 16:54:57

Olen käyttänyt mutten ole koskaan ollut ongelmakäyttäjä, joten en osaa sanoa siltä osin. Olen kuitenkin sairastanut muita addiktiopohjaisia sairauksia, ja en tiedä miten kukaan olisi minua voinut auttaa. Se käytös on kuitenkin vain oire jostain syvemmästä, jotain sillä paetaan ja jotain siitä saadaan. Sen käytöksen lopettaminen on vain ensimmäinen askel todella tuskaisella tiellä, tarvitaan terapiaa ja varmaan lääkitystä. Siihen ei kertakaikkiaan voi toista puskea ennen kuin hän on valmis :(

Varmaan kaikki mitä voi tehdä on kertoa avoimesti miten huolissaan on, tuomitsematta, ja sanoa että jos koskaan tarvitsee apua avun hakemisessa niin ei tarvitse kuin kysyä. Että tulee henkiseksi tueksi lääkäriin tai minne ikinä tarvitaankaan. Että aidosti välittää ja haluaa hyvää eikä pidä häntä minään maailman surkeimpana hirveimpänä matona, olettaen että se on totta.

Tietysti saa myös kertoa jos on pettynyt tai muuta, mutta se ei välttämättä ole kovin rakentavaa. Eikä tietenkään pidä lupailla mitään avustamista jos ei sitten ole sitä valmis tekemään, ainakin senhetkisillä tiedoilla. Tulevaisuuden ajatuksia ei sentään tarvitse kyetä ennustamaan.

Muistathan huolehtia itsestäsi? Omaisena tai läheisenä oleminen ei ole kovin helppoa sekään, ja vertaistukea on saatavilla.

Lähettäjä: AP 
Päivämäärä:   25.8.26 20:20:46

Kiitos kauniista viestistäsi, siinä oli hyviä ajatuksia. Toivottavasti olet itsekin löytänyt rauhan ja voit paremmin.

Lähettäjä: Sirpa 
Päivämäärä:   25.8.26 20:46:55

Voit ainoastaan kieltäytyä olemasta missään tekemisissä kunnes hän on selvin päin. Muuten tuet vain käyttämistä.

Lähettäjä: Tilanteessa 
Päivämäärä:   25.8.26 21:17:52

Henkisenä tukena - ei rahaa, ei ruokaa, ei mitään.
Voi soittaa, jos ottaa yhteyttä ihmisten aikoihin eli ei öisin. Sun luo ei tulla, ellei ole selvin päin.
Eli käytännössä joo, kuten Sirpa sanoi: yhteyttä ei tule olemaan, kun nuo kaikki ja monet muut rajoitukset on olemassa. Se on addiktin päätös.

Moni addikti on itse sanonut, ettei läheisen kannata antaa edes makkarapakettia vaikka kuinka pyytää. Kun se pohja tulee vastaan, on kaksi vaihtoehtoa: elämänmuutos ja hoitoon hakeutuminen (ei takaa raitistumista) tai lopullinen syrjäytyminen/kuolema.

Läheisen asema on yksi pskimpia. Kun rakastamalla ei voi pelastaa. Läheinen voi pelastaa vain itsensä. Hakeudu vertaistuen piiriin (esim Kondis), etsi tietoa läheisriippuvuudesta - koska siihen sairastuu jokainen addiktin läheinen ja peruskuvio on itse asiassa melko lailla sama.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.8.26 21:51:08

Itse katkaisin välit. Myrkyttää kaikki ympärillään ja aiheuttaa vaan niin paljon pahaa, että siinähän on mömmöjensä kanssa.

Lähettäjä: Tilanteessa 
Päivämäärä:   25.8.26 22:12:04

Aiemmassakin topassa tuli esille patologinen valehteleminen. Eli mihinkään ei voi luottaa, mitä addikti suustaan päästää.
Näin jälkikäteen ajatellen mikään tuki ei auttanut- vasta se, kun heitin kädet pystyyn ja sanoin, että olet nyt omillasi.
Aivan hirveä paikka, kun on omasta lapsesta kysymys.

Ei mennyt montaa kuukautta, kun läheinen oli valmis.

Onneksi pääsi nopeasti Minnesota-kuntoutukseen ja oli omaehtoisesti ollut päihteettä jo viikkoja ennen sitä. Tämäkään ei vielä läheisen huolta poista, mennään päivä kerrallaan. Pari kaveria retkahti saman tien kuntoutuksesta päästyään....

Lähettäjä: Jeps 
Päivämäärä:   25.8.26 22:44:08

Itse olen näitä päihdeongelmaisia sen verran nähnyt että oman lapsenikin kohdalla olisin yhtä " kylmä ", eli realisti - kädet pystyyn, olet omillasi. Juuri niin. Kaikki muu on hyysäämistä.

Lähettäjä: Tilanteessa 
Päivämäärä:   25.8.26 22:57:33

Mä ihan oikeasti toivoisin, että tästä todella kipeästä asiasta voisi kommentoida suht lempeästi.
Me läheiset ei välttis enää tarvita addikteja halventavia tai läheisiä tiukkaan sävyyn komentavia kommentteja. Tiedetään ne jo.

Homma menee vaan niin, että kun addiktin läheinen on itse siinä syöverissä, hänellä ei ole tietoa eikä jaksamista nousta. Sekin tulee aikanaan, mutta monissa mudissa saa pyöriä sitä ennen.

Ihan vaan kokemusasiantuntijana ja vertaisten kokemuksiin nojaten.

Lähettäjä: Jeps 
Päivämäärä:   25.8.26 23:24:56

Lähein on joo siinä syöverissä, mutta osa jää siihen hyysäämiseen, mahdollistamiseen ja kulissien pitämiseen. Tai sitten saa tarpeekseen (kuten minä) ja pelastaa itsensä nostamalla niin paksun pleksin eteen ettei sen läpi päihdeongelmainen pääse kiemurtelemaan.

Se arki nyt vaan on niin kuluttavaa että ei voi lempeydellä kuin todeta että kyllä - päihdeongelma on sairaus ja läheisetkin sairastuvat.

Mutta niin se vaan menee että läheinen eheytyy vasta kun repii itsensä riittävän kauas kuviosta.

Paljon muuten auttaa jos on itse sattunut joskus myös käyttämään huumeita ja olemaan niissä porukoissa. Se auttaa näkemään asiaa laajemmalta kuin että olisi vain tietämätön läheinen. En osaa paremmin selittää mutta tavallaan kaikki on helpompaa kun " koira koiran tuntee ".

Lähettäjä: Tilanteessa 
Päivämäärä:   25.8.26 23:33:11

Totta puhut Jeps.
Raadollista, kaikille. Toki meitä on monenlaisia ja sen paksun pleksin väliin vetäminen vaatii useimmiten sen, että läheinen on itsekin pohjalla.
Toisilla se kestää kauemmin, joskus - ja luulen että varsinkin vanhemmalla väellä alkoholiongelmaisten läheisillä koko elämän.

Lähettäjä: as 
Päivämäärä:   25.8.26 23:39:01

Katkaisin välit kokonaan koska muuta vaihtoehtoa ei enää ollut.

Lähettäjä: Jeps 
Päivämäärä:   25.8.26 23:43:28

Itse en koskaan ollut mikään narkomaani mutta pössytellyt liikaa aikoinaan plus kokeiluja. Kaveripiirin takia en koskaan joutunut kärsimään mutta kyllä se hermoille kävi jo silloin katsella sitä muiden sekoilua. Itse lopetin käytön ja se oli helppoa.
Alkoholistimiehen kanssa myöhemmin oli todella taistelua ja nyt ollaan aika rauhallisesti - mutta pleksi on noin kymmenen kertaa paksumpi kuin nuoruusvuosina. Alkoholistit ovat niin helevetin rasittavia. Olen antanut sen juoda työpaikan ja ajaa ratin ja törttöillä niin että hävettää vähemmästäkin. Ja olen itsekin hävennyt sitä mutta en koskaan ole hyysännyt. Itse on joutunut raahautumaan katkolle sitten kun siltä tuntuu, olen vaan käynyt kotona kääntymässä ja sanonut että jaahas mitäs siinä lattialla uliset, moido. Sellaista se on.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.8.26 09:19:25

Lopetin itsekseni. Muutin pois paikkakunnalta ja lopetin. Ei siinä kukaan muu olisi voinut mitään tehdä tai tukea, itsestä se on kiinni.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   26.8.26 16:08:08

Olla tukena, olemassa, antaa ruokaa, jos ei nyt hengen päälle käy. Jos lapsi kuolee, ainoa mikä lohduttaa, on se, että ei ikinä hylännyt häntä. Se kuoleman riski on niin kovin iso.

Lähettäjä: Tilanteessa 
Päivämäärä:   26.8.26 18:59:05

Mä: et ehkä ymmärrä, miten moni vanhempi on jopa toivonut kuolemaa. Niin kamala tauti voi päihderiippuvuus olla.
Itse pahimpaan aikaan ei mulle ois ollut väliä, vaikka olisin kolaroinut itseni pois täältä.
Tosi paljon taudin kuvasta riippuu, voiko läheinen olla edes olemassa saati antaa ruokaa.

Lähettäjä: mitää 
Päivämäärä:   26.8.26 19:15:12

"Lähettäjä: .
Päivämäärä: 26.8.26 09:19:25

Lopetin itsekseni. Muutin pois paikkakunnalta ja lopetin. Ei siinä kukaan muu olisi voinut mitään tehdä tai tukea, itsestä se on kiinni."

Tämä on aivan totta, että muutto pois vapauttaa pois myös kaveriporukasta ja myyjistä. Mutta se muutto pitää tapahtua siten, ettei anna tietoa ennen muuttoa, vaan pitää käyttäjäporukkaa ystävinään, jotta ei kaverit voi epäillä vasikoinnista.

Lähettäjä: mitää 
Päivämäärä:   26.8.26 19:32:23

Läheinen ei saa rahoittaa, mutta pitää antaa rakkauden voima, jolloin käyttäjä voi itse miettiä, kumpi on arvokkaanpaan.

Muistan tapauksen jossa myyjä vaati käyttäjältä tuhansia euroja tai muuten menee henki. Nuoren miehen isä oli juuri hakemassa pankista lainaa maksuun. Samaan aikaan kaverit, jotka rahaa vaativat tulivat autolla pihaan ja pahoinpitelivät käyttäjän joka kuoli. Tälläistä se todellisuudessa on, että nuoret houkutellaan ja sitten kiristetään.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.8.26 20:16:12

"Mä: et ehkä ymmärrä, miten moni vanhempi on jopa toivonut kuolemaa. Niin kamala tauti voi päihderiippuvuus olla."

Itse olen monesti sisarukseni kohdalla miettinyt, et kuolispa pois kun ei aiheuta muuta kuin harmia. Samaan aikaan inhoan itseäni että ajattelen näin, koska kaikilla on yhtäläinen oikeus elää. Mutta niin paljon pahaa aiheuttanut ja jopa riitaa muidenkin perheenjäsenten välille että en vain jaksaisi hänen olemassaoloaan enää.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   26.8.26 20:19:35

Älä - syytä itseäsi ajatuksistasi, et kuitenkaan ole heitä itse tappamassa etkä varmaan hyppisi aidosta riemusta jos he kuolisivat juuri nyt. Nuo ajatukset ja tunteet on täysin normaaleja ja ajatusrikoksia ei ole olemassa.

Lähettäjä: niinnoh 
Päivämäärä:   26.8.26 21:08:58

Kukaan ei halua kuolemista - ainoastaan helpotusta.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   26.8.26 21:12:57

En voi olla auttamatta myös taloudellisesti, vaikka tiedän, että se voi pahentaa tilannetta. Viimeksi tänään maksoin velan, mutta läheinen tekee töitä sen eteen lähipäivinä minulle. En halua, että hän joutuisi kodittomaksi tai että hänet pahoinpidellään.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   27.8.26 10:55:33

Kiitos pisterivi tuesta <3

Lähettäjä: Mri 
Päivämäärä:   27.8.26 11:40:58

Tiivistettynä; et voi olla pahentamatta tilannetta.

Lähettäjä: Tilanteessa 
Päivämäärä:   27.8.26 19:41:26

Tuki ja tuki.... Kun lopetin auttamisen myös vuokranmaksussa ja joutui kadulle, alkoi löytyä motivaatiota myös parempaan elämään.
Onneksi säästi minut pahoinpitelyiltään, kuulin niistä vähän vasta jälkeenpäin.
Ei näitä auta kuin pohja.

Ikävää sanoa pisteriville, mutta mahdollistat päihde-elämää edelleen.

Nykyään tuen toipuvaa mielelläni. Vaan jos entinen elämä alkaa houkuttaa, tuki loppuu saman tien. Se pleksi on kasvanut mullekin.

Lähettäjä: Tyyne 
Päivämäärä:   27.8.26 21:41:02

Täytyy sanoa, että en omista empatiakykyä näitä käyttäjiä kohtaan, en minkäänlaista. Katkaisin sukulaispoikaan välit, kun rupesi käyttään aineita.
Vaikka mitä sanoisitte, niin kyllä tuo aineiden käytön aloitus on kasvatuksesta kiinni. Jos saman perheen kaikki kolme lasta käyttävät, niin vanhemmat mars peilin eteen, mikä meni vihkoon?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.8.26 21:45:07

En sanoisi että se on kasvatuksesta kiinni, vaan traumat johtavat päihteiden pariin että saa niitä lääkittyä itse. Toki jos saman perheen kaikki lapset oireilevat niin siitä voi päätellä että perheympäristö ei ehkä heidän lapsuudessaan ollut kovin terve, muttei sitä varmaksi voi sanoa.

Lähettäjä: Tyyne 
Päivämäärä:   27.8.26 21:54:16

Mitkä traumat? Näilläkin lapsilla on ollut kaikki mitä lapsi tarvitsee, elivät ns. onnellisen lapsuuden. Kun teini-ikä koitti niin vanhemmat halusivat olla mielummin lastensa kavereita, kun kasvattajia. Siinä mentiin metsään.

Lähettäjä: Tilanteessa 
Päivämäärä:   27.8.26 22:40:39

Tyyne ei nyt yleistä yhden kokemuksen perusteella.
Mulla on hieman isompi otanta pidemmältä ajalta päihderiippuvaisista, ja kyllä löytyy niin "hyvistä" kuin "huonoistakin" perheistä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   28.8.26 00:28:20

Älä huolehdi! Lähetä rakkautta, jos et pysty niin älä ainakaan lisää toisten ongelmia huolella. Se ei ole rakkautta.

Worrying creates a opening for the "Negative Side" (or chaos) to enter. It acts as a passive form of the Evil Eye, puncturing a person's aura, lowering their spiritual protection, and making the very thing you fear more likely to happen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.8.26 09:03:37

En oikein osaa sanoa tähän paljon, vaikka kokemusta onkin. Tilanne on todella vaikea, eikä siihen neuvoa edes ole olemassa. Ainakaan et saa ottaa syyllisyyttä mistään, vaikka narkkari senkin kortin jossain vaiheessa vetää esiin. Älä anna käteistä tai mitään myytävän arvoista, ihan max jos haluat maksaa jonkin laskun suoraan verkkopankista tms mutta sekin pitkittää ongelmaa. Tai tarjota ruoan, älä sitäkään anna rahana. Pidä mielessä että narkkari valehtelee AINA, AINA. Se kuuluu taudinkuvaan. Valitettavasti useimmiten on käytävä todella pohjalla ennenkuin voi nousta. Tai kuoltava.

Voit sanoa että kerro minulle sitten kun olet oikeasti valmis yrittämään lopettamista, niin olen aivan varmasti sinun tukena. Siihen voi kyllä mennä aikaa, se ei onnistu kerrasta tai ehkä se ei onnistu koskaan.

En sano etteikö narkomaani tarvitse ymmärrystä ja empatiaa. Kyse on vaan siitä, ettei hän kykene vakavasti sairaana ottamaan sitä vastaan. Empatian osoittaminen väistämättä johtaa yrityksiin käyttään hyväkseen empatian tarjoajaa. Sekin kuuluu taudinkuvaan. Pysy lujana, hoida itseäsi ja ota etäisyyttä.

Yleensä narkomaani tarvitsee jonkin uuden addiktion vanhan tilanne, jos pääsee selville. Se voi olla uskonnollinen yhteisö, tai jokin raittiusryhmä tai joskus vaikka työ. Ja se riski retkahtaa seuraa aina mukana. Terveyskeskuslääkäri kun kerran määrää selkäkipuun jotakin mitä ei pitäisi (koska kuivilla oleva narkkari luonnollisesti valehtelee itselleen ja lääkärille tästä asiasta) ja se onkin sitten taas siinä. Huumeiden vaihto viinaan on myös mahdollinen. Pidä tämä mielessä jos ihme tapahtuisi ja läheisesi lopettaisi käytön.

Lähettäjä: Tilanteessa 
Päivämäärä:   28.8.26 11:07:19

Hyvin kirjoitettu, piste.
Paitsi että rehellisesti kuivilla oleva selvittää tarkkaan, mitä lääkkeitä tarjotaan. Koska se yksi kipulääke saattaa aktivoida sairauden.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.8.26 12:39:10

"Hyvin kirjoitettu, piste.
Paitsi että rehellisesti kuivilla oleva selvittää tarkkaan, mitä lääkkeitä tarjotaan. Koska se yksi kipulääke saattaa aktivoida sairauden."

Mä olen vähän sitä mieltä, että ei välttämättä selvitä. Ihmiselle tulee sellainen valheellinen käsitys parantumisesta, että voi olla, kuin tavallinen ihminen. Niinkuin juoppo saattaa vuosien jälkeen kuvitella voivansa ottaa seurassa "yhden". Narkomaniaan liittyy sellainen häpeälasti, ettei sitä mielellään ota lääkärissä puheeksi, ja on jopa niin, että vaikka lääkärissä sanoisit vähän viittausta siihen suuntaan, lääkäri ei välitä/ymmärrä. Peruslääkäri käy päihdesairauksia koulutuksessaan läpi pari kolme tuntia.

"Rehellisesti kuivilla" olevaa ei ole olemassa. Päihdesairaus on krooninen, kun puhutaan vaikeista muodoista.

Itse tiedän yhden kuiville selvinneen, joka retkahti suonensisäisiin uudelleen yhden kipulääkereseptin takia, ja aivan tasan tarkkaan tiesi, ettei sitä olisi pitänyt ottaa. "Mutta kun lääkäri määräsi". "Mutta kun olen ollut vuosia kuivilla, kun se on reseptilääke niin tarvitse, syystä määrätty", mitä näitä nyt on. Taustalla oli vuosien pitkä kuivilla olo (taisi olla jopa kymmenisen vuoksi), työ, perhe. Kaikki meni henkeä myöten.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.8.26 13:21:02

Ja tuohan se on se kaikkein vaarallisin asia. Kuiville päästyään ihmisen olisi aivan pakko sisäistää, että vaikka nyt tunnen olevani terve, en missään tapauksessa ole. Sairaus on nyt vain remissiossa ja se itsensä suojelu on jatkuttava koko elämän.

Huumeidenkäyttö vahingoittaa aivoja, ja kun vaikea addiktio on syntynyt, se muuttaa aivoissa mm. mielihyväjärjestelmää. Se ei palaudu ennalleen vaan sairaus kroonistuu huolimatta vuosista, jotka viettää kuivin. Sen vuoksi lähes kaikki narkomaanit retkahtavat yhä uudelleen ja uudelleen, katko ei ketään varsinaisesti paranna.

Jos olisikin vain niin että katkolle ja siinä se, helppoahan se olisi. Korvaushoito auttaa joitakin, mutta lähinnä vain opioideja voidaan korvaushoitaa ja siinäkin hoito usein on loppuelämän mittainen ja hyvin sitova ja siksi raskas. Lisäksi myös korvaushoidon aikana voi käyttää huumeita, sitähän ei mikään muu estä kuin oma motivaatio, se ei toimi kuin antabus.

Pitää huomioida että kuiville päässeen narkkarinkin elämässä tulee olemaan kriittisiä pisteitä. Voit joutua leikkaukseen, jonka jälkeen on käytännössä välttämätön saada sairaalassa buranaa vahvempaa. Voit joutua onnettomuuteen jossa sulta ei edes kysytä otatko, vaan piikki laitetaan. Voit sairastua kivuliaaseen sairauteen. Miten sen voisi ennaltaestää ja suunnitella, ettei tälläinen tilanne laukaise narkomaniaa uudelleen, vai voiko lainkaan? Kehtaako siinä vaiheessa sanoa lääkärille että olen muuten kuivilla oleva narkkari?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.8.26 13:32:58

Kyllä minä sanoisin että parantuminen on mahdollista. Ei sillä lailla että uusiutumisriskiä ei koskaan enää olisi, mutta sillä lailla ettei se enää vaivaa lainkaan arjessa. Hankalissa tilanteissa aivot toki heräävät tarjoamaan sitä ratkaisuksi, mutta sille pystyy laittamaan vastaan jos se alla oleva syy on hoidossa.

Lääkärille kehtaa varmasti sanoa että mielellään välttelisi lääkkeitä joihin voi jäädä koukkuun. Joskus niitä silti pitää syödä, mutta silloin lääkäri voi auttaa käytön valvonnassa.

Lähettäjä: Tilanteessa 
Päivämäärä:   28.8.26 14:11:33

Minnesota -hoidossa käydään tarkkaan läpi pisteen mainitsemat karikot. Selvä se, että yksilöstä riippuu aina, millaiseen rehellisyyteen haluaa elämänsä perustaa.

Joku retkahtaa, toinen ei. Toivoa ainakin on, jos pääsee motivoituneena oikeanlaiseen hoitoon.
Katkot ei auta ketään. Tarvitaan riittävän pitkä ja sitoutumiseen perustuva hoito ja jälkihoito, johon voi luottaa vaikeiden aikojen vastaan tullessa. Siinä kohtaa läheistenkin tuki on todella tärkeää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.8.26 14:29:06



Mielestäni kovin tiukat neuvot ovat vaarallisia. Ihmiset ja perheet ovat erillaisia. Ja on eri asia onko päihderiippuvainen oma lapsi, oma vanhempi vai sisarus.

Itselle toimii se, että koitan jotenkin löytää sen kultaisen keskitien. Meillä ei onneksi ole rahanlainaamis ongelmaa. Köyhyys voi olla joskus onnikin ;)

Pieni etäisyyden otto on hyväksi. En silloin ole näkemässä kaikkia pahoja asiota. Mutta tekemisissä ollaan kuitenkin ja ihan hyvät välit meillä on.

Ei kannata tuputtaa hoitoon menemistä. Se on ihmisen oma tahto. Mielestäni kuitenkin siitä voi vaikka kerran vuoteen sopivalla hetkellä ehdottaa. Jos ei, niin vaihtaa puheenaihetta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.8.26 16:11:22

"Joskus niitä silti pitää syödä, mutta silloin lääkäri voi auttaa käytön valvonnassa"

Ei, ei ja ei. Sama kun sanoisit vanhalle rapajuopolle että kyllä voit ihan hyvin pari kaljaa joskus ottaa.

Ja yksittäinen lääkäri ei voi asiaa valvoa, eikä narkomaanien valvonta ole tk-lääkärin vastuullakaan. Seuraavan reseptin saat sitten muualta tai jos ei irtoa, niin telegrammi toimittaa kotiovelle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.8.26 16:12:50

Tuosta lääkäri keskustelusta,kun voidaan määrätä kovia kipulääkkeitä. Onhan päihderiippuvaisilla h-merkintä kannassa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.8.26 16:23:32

"Hankalissa tilanteissa aivot toki heräävät tarjoamaan sitä ratkaisuksi, mutta sille pystyy laittamaan vastaan jos se alla oleva syy on hoidossa."

Tiedätkö mitä huumeaddiktio tarkoittaa? En usko että sinulla on siitä mitään käsitystä. Addiktin aivot eivät toimi samaan tapaan kuin muilla, ja suhde huumeisiin on toisenlainen, kuin meillä muilla. Sen vuoksi kuolleisuus nuorena on todella korkea. Ja loppujen lopuksi siellä "alla" ei enää välttämättä ole yhtään mitään syytä, mitä voisi "hoitaa". Syyksi retkahtamiseen voi kelvata ihan mikä tahansa, koska sen syyn nimi on huumeaddiktio.

Se, onko tiedoissa H-merkintä, ei ole ihan aukoton juttu. Tiedot voi jäädä siirtämättä, H merkitsemättä, tai yksityisellä tai työterveyden lääkärillä ei ole tätä tietoa. Osa lääkäreistä ei kenties välitä, kokee hyötyjen ylittävän haitat, osan opioideista "miedoiksi" tai ei vain ole oikein päihdeosaamista. Sen varaan ei kyllä täysin voi luottaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.8.26 16:28:01

Kyllä tiedän, ja olen sairastanut muita addiktiopohjaisia sairauksia. Ja kyllä, retkahtamiseen voi riittää mikä vaan syy, mutta kyllä sen itse addiktion alun taustalla on jotain, poikkeuksetta.

Koen itse toipuneeni niin hyvin kuin ihminen voi toipua. Ei enää vaivaa arjessa, ei sellaisistakaan asioista jotka olisivat aiemmin olleet täysiä triggereitä. Tietysti jos joudun tekemään asiaa jota addiktioni koski, aivoni heräävät sanomaan että hei tämähän on kivaa, tehdään vähän enemmän, johon voin sanoa että ei enää, tämä on vain pakon sanelemaa. Ja jos menee huonosti niin aivot tulevat ehdottamaan että tiedätkös mikä auttaisi, mihin voin sanoa että ei, ei auttaisi. Olen terapiassa käynyt ja hoitanut alla olevia syitä, en enää tarvitse tätä ja voin sanoa ei. Minulla on muita selviytymiskeinoja nyt.

Väitätkö etten ole toipunut? Väitätkö että olen edelleen aktiivisesti sairas? Minä kutsuisin tätä toipumiseksi. Ja uskon että ymmärrän addiktioita paljon paremmin kuin he, jotka ovat vain sivusta niitä katsoneet eivätkä itse ole kokeneet.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.8.26 16:31:31

Kellään kokemusta päihderiippuvaisen adhd-lääkityksestä. Näissä lääkkeissähän on amfetamiinia jonkun verran.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.8.26 16:32:55

Aika usein päihderiippuvuus syntyy itselääkinnästä, ja on luontaista että adhd -ihminen itselääkitsisi pirillä. Ei sen pitäisi tarkoittaa ettei hän ole oikeutettu lääkkeeseen joka häntä auttaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.8.26 16:33:58

Päihde-, tai etenkään huumeaddiktiota ei kannata hetikseen verrata muihin addiktiosairauksiin, siitä kannattaa lähteä.

Eikä huume- tai vaikka alkoholiaddiktion taustalle tarvita traumaa, kiusatuksitulemista tai jotain muuta syytä. Toki niitä traumoja narkkarin uralle sitten kertyy. Osalla voi olla taustalla vaikkapa vanhempien alkoholinkäyttöä, mutta on paljolti tuurissaan tuleeko lapsesta täysin raitis vai alkoholisti. Perimällä on iso osuus.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.8.26 16:38:06

ADHD-potilailla on merkittävästi kasvanut riski tulla päihteidenkäyttäjäksi. Senkin takia lääkitystä on syytä harkita tarkoin ja ottaa muut olosuhdetekijät huomioon.

Tietyllä tavalla myös esimerkiksi alkoholismi alkaa usein "itselääkinnästä". Ei aina, mutta usein. Siinä vaiheessa pitäisikin hälytyskellojen soida kovaa, jos itseä pitää "lääkitä" muuten kuin lääkärin ohjeen mukaan.

Adhd-lääkkeiden aivan holtiton syöttö on iso ihmiskoe meidän lapsilla ja nuorilla. Onhan siellä joku osuus joka oikeasti niitä tarvitsee ja hoidosta hyötyy. Lääkkeitä syövien lasten määrä on kuitenkin aivan hurja, ja taatusti muuten on seurauksia tulevaisuuteen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.8.26 16:38:27

Ei tarvita traumaa, mutta monella sellainen tausta on. Jotain sillä käytöksellä lääkitään, kaikelle käytökselle on aina syy. Jos katsoo addiktioita pelkästään addiktiona eikä huomioi sille altistaneita tekijöitä, on aika epätodennäköistä että saa addiktia autettua.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   28.8.26 16:47:44

"ADHD-potilailla on merkittävästi kasvanut riski tulla päihteidenkäyttäjäksi. Senkin takia lääkitystä on syytä harkita tarkoin ja ottaa muut olosuhdetekijät huomioon.

Tietyllä tavalla myös esimerkiksi alkoholismi alkaa usein "itselääkinnästä". Ei aina, mutta usein. Siinä vaiheessa pitäisikin hälytyskellojen soida kovaa, jos itseä pitää "lääkitä" muuten kuin lääkärin ohjeen mukaan.

Adhd-lääkkeiden aivan holtiton syöttö on iso ihmiskoe meidän lapsilla ja nuorilla. Onhan siellä joku osuus joka oikeasti niitä tarvitsee ja hoidosta hyötyy. Lääkkeitä syövien lasten määrä on kuitenkin aivan hurja, ja taatusti muuten on seurauksia tulevaisuuteen."

Voi kiesus nyt piste. ADHD:sta kärsivien suurempi addiktoitumistodennäköisyys johtuu siitä, että prakaavaa kroppaa itselääkitään aineilla, kuten alkoholilla ja huumeilla. LÄÄKITTY ADHD-tapaus ei tarvitse itsehoitoa eikä koukuttavia lääkkeitä, koska lääkitys paikkaa puutteita valvotusti ja addiktiota aiheuttamatta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.8.26 16:58:54

Samoin jos oikeasti luulee, että yksikään narkomaani paranee pysyvästi pelkällä terapialla, ja voi sen jälkeen retkahtamatta syödä vähän reseptilääkkeitä, metsään menee. Narkomaaneja tulee kaikista yhteiskuntaluokista, kaikista taustoista. Yleinen harhakuvitelma on, että vain huonoista kodeista. Sama koskee alkoholisteja.

Vaikean alkoholismin tai narkomanian ongelma on se, että päihteidenkäyttö yksinkertaisesti pistää aivot uuteen uskoon. Liuottaa, muuttaa välittäjäaineiden ja mielihyvään liittyviä toimintoja ja verkostoja ja se tekee sen pysyvästi. Käyttäytymisterapiaa joskus kyllä käytetään akuuttivaiheen jälkeen, ja siinä voidaan esimerkiksi keskittyä käsittelemään sitä, miten tilanteista voi selviytyä retkahtamatta. Mitään traumaterapiaa se ei ole.

Toisinsanoen. Vaikeasta päihdehäiriöstä ei käytännössä "parane". Paras lääke on pitää itsensä kaukana niistä tilanteista, joissa on riski retkahtaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.8.26 17:04:03

Luojan kiitos terveydenhuollossa ja tutkijoiden piirissä on herätty järjettömään adhd-diagnoosien ja lääkkeidensyöjien määrään.

Tuo ...:n teksti ei nyt ollut ihan totta. ADHD-potilaiden suurempi päihderiski ei liity pelkästään "itselääkintään" eikä toiseksi ADHD liity mihinkään "kropan prakaamiseenkaan".

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.8.26 17:04:59

En minä missään sanonut että terapian jälkeen voidaan antaa addiktille loppumaton varasto sitä päihdettä jota hän addiktioaikoinaan käytti. Ja käyttäytymisterapia on hienoa, mutta se ei aina käsittele niitä traumoja jos niitä on, siihen tarvitaan toisenlaista terapiaa todennäköisesti. Ehkä myös jokin lääkitys.

Mutta on myös aika typerää sanoa että jos on joskus ollut addikti, ei voi koskaan saada vaikka kivunlievitystä tai hoitoa neuropsykiatrisiin vaivoihin. Ei se sitä tarkoita että addiktin pitäisi kärsiä mielettömiä kipuja jos joutuu vaikka pahaan onnettomuuteen, ihan vaan ettei jää taas koukkuun. Tai että jos on joskus itselääkinnyt stimulanteilla niin ei voi saada niitä lääkkeitä joita tarvitsee että ei kokisi tarvetta lääkitä itseään stimulanteilla.

Onhan alkoholisteissakin montaa eri sorttia: joku ei voi koskaan nähdäkään viinaa, joku voi hyvin syödä vaikka punaviinikastiketta ilman että se triggeröi halua juoda. Joku ei kestä juoda alkoholitonta saunaolutta kun se saa miettimään känniä ja jollekin se on vaan maukas juoma. Ei ole mitään ratkaisua joka sopii kaikille, koska addikteja on erilaisia ja addiktien käytöksen takana on erilaisia syitä.

Olen sanonut vain että ne tulisi huomioida ja että addiktiosta voi parantua, ainakin jos ei näe parantumista sellaisena ettei koskaan enää ikinä kokisi minkäänlaista hetkellistä halua menneeseen käytökseen. Sitä en pidä realistisena.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.8.26 17:15:08

Jos on ollut lapsena ylivilkas. Nyt aikuisena ja päihderiippuvaisena on sitä mieltä että on adhd. Mutta pitäisi olla 2 kuukautta todistetusti päihteettä, jotta adhd testi voidaan tehdä. On aika haastavaa. Tämän veljellä on myös se ja lääkitys siihen. Samoin edesmenneellä äidillä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.8.26 17:15:28

"Onhan alkoholisteissakin montaa eri sorttia: joku ei voi koskaan nähdäkään viinaa, joku voi hyvin syödä vaikka punaviinikastiketta ilman että se triggeröi halua juoda. Joku ei kestä juoda alkoholitonta saunaolutta kun se saa miettimään känniä ja jollekin se on vaan maukas juoma. Ei ole mitään ratkaisua joka sopii kaikille, koska addikteja on erilaisia ja addiktien käytöksen takana on erilaisia syitä"

Ei oikeastaan ole. On kyllä olemassa etenevän sairauden vaiheet, useimmiten jaotellen varhainen, keski- ja myöhäinen vaihe. Kyseessä on oikeasti hengenvaarallinen, tietyin vaihein etenevä sairaus. Sitten kun puhutaan alkoholismista, se ei tarkoita että joskus nuorena lähti vähän lapasesta kun oli elämässä tilapäisiä pulmia. Myöskään se, että juot korin kaljaa viikossa, ei välttämättä tee sinusta alkoholistia.

Väittäisin että ei ole yhtä ainoatakaan vähintään keskivaiheen käynyttä alkoholistia jonka mielestä saunakalja on vain "maukas juoma" :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.8.26 17:23:42

ALKOHOLITON saunakalja.

Lähettäjä: kimchi 
Päivämäärä:   28.8.26 17:26:47

Siskoni kuoli tahalliseen yliannostukseen, eli suoraan sanottuna teki itsarin huumeilla. Kukaan meistä läheisistä ei tiennyt ennen hänen menehtyneistä, että hän oli oikeasti addikti, se karu totuus selvisi vasta kirjeistä mitä jätti jälkeensä sekä hänen ystäväpiirin kertomuksista. Se oli iso järkytys. Tiesin kyllä, että hänellä oli tosi vaikeaa ja joistain huumekokeiluista, mutta en todellakaan siitä, että hän oli ihan oikeasti käyttäjä. Ei sitä huomannut, vaikka nähtiin usein. En oikeasti edes tajua, miten ihmeessä hän teki sen. Hän oli sitä ihmistyyppiä, joka ei koskaan halunnut olla muille vaivaksi tai ”kuormittaa” omilla ongelmillaan, ei pyytänyt ikinä apua mihinkään, vaikka olisi ollut kuinka rikki ja väsynyt. Hymyili, vaikka kaikki olisi aivan päin hel*ettiä. Siskoni lääkitsi huumeilla pitkittynyttä anoreksiaa (johon ei saanut riittävää apua terveydenhuollosta, vaikka yritti sitä hakea, aina vaan sairaalassa painoa ylöspäin ja omilleen edelleen ihan yhtä rikkinäisellä tai jopa enemmän rikkinäisellä mielellä) ja perfektionismiaan. Oli just tyyypillinen 10 oppilas ja suoritti yliopistossa hyviä arvosanoja ihan loppuun asti, oli aina kaunis ja huoliteltu ulkonäöltään ja urheili paljon (liikaa, se oli osa sairautta) ja yritti aina aivan liikaa joka asiassa. Sitten vaan jaksaminen loppui. Toivon hartaasti, että hän olisi kertonut tilanteestaan, että olisi voitu edes yrittää tehdä jotain. Maksaisin ihan oikeasti vaikka oman henkeni, jos nyt saisin mahdollisuuden palata ajassa taaksepäin niin, että olisin voinut olla tukena ja taistella hänelle apua. Rakastin mun siskoa ja tekisin ihan mitä vaan, että saisin hänet takaisin.
Huumeet on tappavia, ne vain ja ainoastaan tuhoaa elämän, jonkun aivan hirvittävän paholaisen keksintö :(

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.8.26 17:28:54

Aivan sama, onko se alkoholiton vai alkoholillinen kalja.

Päihdesairauksia myös ei ehkä kannata kuvata sanoilla "herää halu" tms. koska se vie herkästi hakoteille. Kyllähän itselläkin voi herätä halu juoda kalja alkoholittomasta oluesta. Alkoholistilla tai narkomaanilla on aineeseen pakkomielle, se on pakko saada, valehtelemalla, varastamalla, millä tahansa keinolla. Kyse ei ole edes halusta, mitä edemmäs sairautta mennään, alkoholisti ei enää edes halua juoda. Vaan hänen on pakko juoda.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.8.26 17:29:36

kimchi. Olen pahoillani.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.8.26 17:37:56

Se on kyllä aivan tosi hankalaa, että päihde- ja mielenterveysongelmista sekä adhd-päihdeyhdistelmistä kärsivien on todella vaikea saada apua, vaikka ne usein nivoutuvat yhteen. Taustalla ei aina ole mielenterveyshäiriötä, vaan sellainen voi kehittyä - ja helposti kehittyykin - päihdehäiriön seurauksena.

Päihdehäiriöisen mielenterveysongelmia vaan ei käytännöllisesti katsoen voi tehokkaasti hoitaa jos päihdeongelma on akuutti. Mutta sitten taas päihdeongelmaan ei saa apua etenkään lievemmissä tapauksissa oikein mistään, niin että niihin mt-ongelmiin voitaisiin edes päästä käsiksi. Varmaan nuo minnesota-hoidot lähimpänä, mutta useimmilta poissuljettu vaihtoehto hinnan vuoksi.

Tilanne on terveydenhuollossa ollut todella karmaiseva jo pitkään ja aina vaan pahenee.

Lähettäjä: Nina 
Päivämäärä:   28.8.26 18:43:27

Pitkään autettiin koko perheen voimin monilla eri tavoilla jopa puolesta muuttamisessa toiselle paikkakunnalle. Ei millään tavalla väkisin autettu, vaan elettiin ns. ihan normaalisti ja tarvittaessa oltiin apuna. Vaikka kuinka auttoi niin silti tuli "paskaa niskaan". Päihteiden käyttäjä osaa kyllä satuttaa sanoilla. Kävin asiasta psykologilla sekä päädyttiin siihen, että joskus paras tuki on katkaista välit, myös oman mielenterveyden takia. Sairastuneen piti tosiaan sitten saavuttaa se oma pohja, mistä lopulta jotenkin päätti lopettaa touhun. Olen itse päättänyt etten tällä hetkellä kuitenkaan halua olla tekemisissä tuon henkilön kanssa. En aio pilata loppuelämääni olemalla jatkuvassa surussa hänen takia. Meillä on jokaisella myös se oma elämä elettåvänä. Katsotaan sitten ehkä joskus. Anteeksipyyntöä en myöskään ole saanut, mikä mielestäni voisi olla ensimmäinen askel jos välit haluaisi korjata.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.8.26 18:51:09

Juuri tuli uutisissa että ehyt (ehkäisevä päihdetyö) toimintaan tulee supistuksia. Kyllä on väärästä paikasta. Sieltä olen saanut paljon apua.