Lähettäjä: kukkuu 
Päivämäärä:   25.8.26 13:01:34

30v nainen, ei diagnoosia mutta kärsii päivänselvästi mielenterveysongelmista, siitä ei ole epäilystäkään. Olen kuullut hänen mainitsevan että ei uskalla te-toimistoon tai lääkäriin ja on nyt sosiaaliturvakiristysten takia umpikujassa. Miten voisin auttaa tai tukea? Erityisesti mietin että miten lähestyä tätä asiaa? Olemme hyvissä väleissä mutta asia on tottakai erittäin hankala ja henkilökohtainen, eikä nykyinen keskusteluilmapiiri varmasti ole asiaa auttanut.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   25.8.26 13:06:48

No etpä oikein mitenkään. Jos ei uskalla hoidattaa nuppivikojaan niin minkäs sille sitten mahtaa. Ei ne lääkärit kotiinkaan tule.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.8.26 13:09:39

Uskaltaisiko se lääkäriin, jos sinä olisit mukana?

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   25.8.26 13:14:14

Voit tehdä huoli-ilmoituksen sosiaalitoimeen, jolloin ovat sieltä yhteydessä ihmiseen. Parempi on, jos saat tehtyä avoimesti niin, että toinen tietää asiasta, ja voisit olla kannustamassa, kun ottavat sosiaalitoimesta yhteyttä.

Lähettäjä: qwe 
Päivämäärä:   25.8.26 13:17:25

Et mitenkään, apua ei voi pakottaa. En tietenkään tunne häntä ja hänen tilannettaan, mutta itse mielenterveysongelmien takia syrjäytynyttä elämää eläneenä voin sanoa, että ei siihen auta muu kuin säälimätön totuus.

Tosiaan toista ei voi auttaa ellei hän ilmaise halua apuun. Itse söin ahdistukseen lääkkeitä, mutta jännästi se ahdistus hellitti oikeasti vasta sillä kun vain meni ja teki, ei mitään itsesääliä vaan ylös ja ulos. Kuulostaa varmasti vanhanaikaiselta, mutta oon oikeasti vasta 25.

En vastannut varmaan kysymykseen mitenkään, mutta ehkä mitä itse tekisin olisi, että jatkaisin elämää normaalisti ja reippaasti. Kysyisin mukaan, jos ei tule, ei sitten minä menen. En jäisi säälistä hänen luokseen vain ettei hän ole yksin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.8.26 13:20:52

Tekisin huoli-ilmon

Lähettäjä: kivi 
Päivämäärä:   25.8.26 13:29:25

Autat ottamaan sosiaalitoimeen yhteyttä

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.8.26 13:32:32

"Tosiaan toista ei voi auttaa ellei hän ilmaise halua apuun. Itse söin ahdistukseen lääkkeitä, mutta jännästi se ahdistus hellitti oikeasti vasta sillä kun vain meni ja teki, ei mitään itsesääliä vaan ylös ja ulos. Kuulostaa varmasti vanhanaikaiselta, mutta oon oikeasti vasta 25."

Hyvä että sinulla auttoi. Minä kun yritin puskea samalla tavalla niin puhkesi ensimmäinen psykoosi.

Aloittaja, parhaiten autat tarjoutumalla mukaan esimerkiksi lääkäriin tai tekemällä huoli-ilmoituksen itse henkilön kanssa. Jos se että tietää elämässään olevan jonkun joka ei tuomitse voi tuntua tosi hyvältä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   25.8.26 13:49:35

Minä tein huoli-ilmoituksen samassa tilanteessa olevasta sukulaistesta. Sai sitä kautta apua ja aikaisemmin terveeksi ja laiskaksi sukulaisten toimesta syytelty paljastuikin kaksisuuntaiseksi.

Lähettäjä: Cherrie 
Päivämäärä:   25.8.26 14:05:33

Huoli-ilmoitus tai sitten ihan jopa menet mukaan lääkäriin, autat häntä varaamaan ajan tms sellaista vahvaa tukea niihin hänen alku-askeleihin paranemisen polulle. Olet ihana kun huolehdit <3
Autoin itse myös yhden kaverin samasta jamassa ylös. Minä menin hänen mukaansa ekalle käynnille lääkäriin, siis mentiin sairaalalle yhtä matkaa ja istuin odotushuoneessa hänen kanssaan ja käynnin jälkeen mentiin rauhassa kahville ja juteltiin asiasta. Siitä hänen toipumisessa lähti. Nykyään hän voi erittäin hyvin, korkeakoulutus, käy töissä, on aktiivinen urheilija ja elää onnellista elämää. Eli ihan eri tilanteessa mitä vuosia sitten syrjäytyneenä. Mutta se vaati sen, että hän sai oikeat diagnoosit ja siten niihin sairauksiinsa kipeästi tarvitsemansa hoidot (oli jakson osastolla + sai avohoitoa/ terapiaa), lääkitykset sekä ennenkaikkea aitoa välittämistä, rakkautta ja tukea avuksi kuopasta ylös kiipeämiseen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.8.26 14:10:00

Voit auttaa ihan vain tekemällä asioita hänen kanssaan, että syrjäytynyt pääsee pois kotoaan ja ihmisten ilmoille. Siis ihan tavallisia asioita, kirjastossa käymistä, kirpparikierroksia, kaupungilla kävelyä, lenkkeilyä, ulkokuntosalilla käymistä, jne. Kaikkea tavallista ja ilmaista tai hyvin edullista. Varmasti apu myös virallisten asioiden kanssa olisi hyvä, mutta painottaisin että ihan tavallisetkin asiat ovat syrjäytyneelle hyvin tärkeitä.

Lähettäjä: kukkuu 
Päivämäärä:   25.8.26 14:12:01

Kiitos kaikille vastanneille <3

Lähettäjä: d.a. 
Päivämäärä:   25.8.26 14:32:51

Siten että vähän niinkuin lempeästi painostamalla viet hänet sinne te-toimistoon ja lääkäriin, tsemppaat ja olet mukana ja tukena. Oikein mitenkään muuten ei voi kun tosiaan ketään ei voi pakottaa eikä ole olemassa mitään sellaista tahoa jolle voisi soittaa ja sanoa, että sillä on 'varmastikin' mt-ongelmia, pakottakaa se.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   25.8.26 16:21:11

Voit tarjoutua menemään mukaan lääkäriin jos se auttaisi. Vaikka ihan vastaanotolle asti tai sitten odotushuoneeseen. Pelot voi johtua monesta asiasta mutta on aika ymmärrettäviä, olen ollut ihan samassa tilanteessa.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   25.8.26 16:26:10

"Tosiaan toista ei voi auttaa ellei hän ilmaise halua apuun. Itse söin ahdistukseen lääkkeitä, mutta jännästi se ahdistus hellitti oikeasti vasta sillä kun vain meni ja teki, ei mitään itsesääliä vaan ylös ja ulos. Kuulostaa varmasti vanhanaikaiselta, mutta oon oikeasti vasta 25."

Hienoa että sinulla toimi, itse sain itseni tuolla tavalla täysin pohjalle psykoottiseen masennukseen kun yritin puskea paniikkikohtausten ja burnoutin läpi. En voi suositella ensisijaisena hoitokeinona.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   25.8.26 19:36:17

Se on jo mukavaa kun on joku joka ei tuomitse