Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.8.26 22:26:03

Mistä se johtuu?
Tämä on kaava, joka toistuu aina, kaikkuen ihmisten kanssa. Elämä on täynnä sivuuttamisen, syrjäyttämisen ja väheksynnän kokemuksia. Alkaa todella uuvuttamaan ja mistään ei enää saa iloa.

Lähettäjä: juu 
Päivämäärä:   22.8.26 22:43:47

Kuulostaa tutulta. Minut huomataan yleensä sitten kun joku tarvitsee apua, palvelusta... mutta ei juuri muuten. Olen jopa yrittänyt muuttaa tyyliä ja tuoda itseäni enemmän esiin ja puhua enemmän. Sama juttu toistuu ja jään vähän ulkopuolelle. Ehkä sitä tarvitsee tavata vain ne oikeat ihmiset. Jos sitten muuttuu.

Lähettäjä: jeps 
Päivämäärä:   22.8.26 23:49:16

Soitin tässä pari viikkoa sitten eräälle tutulle, jonka tiedän käyvän vaikeita asioita läpi ja jolla hyvin usein on ollut just vastaavia kommentteja, että jää ulkopuoliseksi ja sivuutetuksi eikä ole ystäviä. No, koko puhelu meni siihen että hän kertoi vaan omia asioitaan kahteen-kolmeen kertaan, eikä yhtään kertaa kysynyt mitä minulle kuuluu. Hänellä oli niin paljon mielen päällä, että annoin hänen puhua, mutta mietin puhelun jälkeen että jos kaikki hänen kommunikaationsa toisten kanssa keskittyy vain hänen omiin ongelmiinsa eikä hän ole kiinnostunut muiden asioista edes vähän, niin varmaan kovin moni ei sitten soittelekaan enää. Eli vinkkinä että jos kerrot itsestäsi yhden asian, pidä huoli että saat kuulla myös toiselta yhden asian vastavuoroisesti.

Lähettäjä: siksi 
Päivämäärä:   23.8.26 01:10:00

Koska sinä et ole tärkeä.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   23.8.26 01:43:36

Koe vähemmän, ja elä enemmän.
Eli lakkaa pyörimästä niissä kuvitelluissa sivuutuksissa, huomio ihmiset ympärilläsi, ja ole positiivinen.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   23.8.26 13:51:11

Ystävyys on vaihtokauppa, jossa molempien on saatava jotakin.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   23.8.26 14:21:04

"Eli vinkkinä että jos kerrot itsestäsi yhden asian, pidä huoli että saat kuulla myös toiselta yhden asian vastavuoroisesti."

Yleisenä vinkkinä tämä on hyvä ja tarpeellinen monelle ! Mutta juuri silloin kun se toinen käy läpi jotain erityisen vaikeaa niin ihan ok jos ei jaksa tai edes halua kysyä jotain toisen osapuolen ihan vähäpätöistä asiaa....

Lähettäjä: Noku 
Päivämäärä:   23.8.26 14:25:55

"Mies jonka ympäriltä tuolit viedään".

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.8.26 14:36:44

Ehkei sulla ole karismaa tai olet sosiaalisten normien mukaan outo.

Lähettäjä: jees 
Päivämäärä:   23.8.26 14:40:33

Koska jakaudumme kahtia hyviin ja pahoihin, iki aikainen kuvio. Narsisteja ovat nämä ilkeilijät oman navan ympärillä pyörijät. Voit jättää heidät täysin omaan arvoonsa, vältellä heitä ja sanoa suoraan: seurasi ei enää kiinnosta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.8.26 15:19:21

"vinkkinä että jos kerrot itsestäsi yhden asian, pidä huoli että saat kuulla myös toiselta yhden asian vastavuoroisesti."

En tiedä kuinka yleistä tämä on, mutta minut on lapsuudessani niin tiukasti opetettu siihen ettei ihmisiltä saa udella asioita, että edelleen on todella vaikea kysyä ellei toinen oma-aloitteisesti kerro jotain. Jos toinen itse aloittaa kertomaan jostain, niin aiheesta on helppo kysyä lisää. Mutta jos vastapuoli ei oma-aloitteisesti "anna" mitään itsestään, niin on suuri kynnys lähteä kyselemään mitään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.8.26 16:13:27

Mitä mieltä itse olet: oletko hyvä tyyppi, jonka seurassa on kiva olla?

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   23.8.26 16:19:17

Itse mietin samaa.

Tunnistan kyllä, että saatan joskus esim. kuormittavista omista asioistani avautua pidempään, mutta pidän aina, kaiken uupumuksen tai vaikeiden asioiden keskelläkin huolen, että muistan kysyä ja kuunnella myös toista. Ja itse asiassa olen se, jonka varassa yhteydenpito usein enemmän on, joka kyselee toisen kuulumisia jne.

Olen joskus pohtinut, olenko sitten liian tylsä. En kuitenkaan ihan allekirjoittaisi tätä, koska monesti törmää ihmisiin, joilla ei ole oikein mitään omia mielipiteitä, vaan jotka keskustelussa lähinnä myötäilevät tai toistelevat muiden sanomisia ja ikään kuin vain seuraavat muiden perässä. Silti tällaisillakin ihmisillä on laaja lähipiiri ja heidät huomioidaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.8.26 22:09:26

En tiedä, mutta vtun raskasta on. On sitten outo tai ei. Ainakin aina väärin ymmärretty.

Lähettäjä: × 
Päivämäärä:   23.8.26 23:04:57

Entä jos onkin ihan oikein ymmärretty ja on peiliin katsomisen paikka?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.8.26 23:15:46

Monet kerrat on kyllä katsottu peiliin. En tiedä mitä pitäisi muuttaa. Tämän aremmaksi, nöyremmäksi ja varovaisemmaksi ei voi enää tulla. Tai voihan se olla, että kynnysmattoonkin kyllästytään nopeasti.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   23.8.26 23:24:14

Juu älä ainakaan kynnysmatoksi suostu! Olet varmaan liian kiltti ihminen, sut on helppo jyrätä tai ignoorata ja annat sen tapahtua. Nykyään ihmiset on niin itsekeskeisiä, empatiakyvyttömiä ja härskejä että kuvittelevat saavansa kohdella muita miten vaan, varsinkin hiljaisempia tyyppejä. Tsemppiä aloittaja, en usko että sulla on peiliinkatsomista vaan noilla päsmäreillä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.8.26 23:33:18

Jep, kiitos tästä. Minä aidosti kyllä ajattelen myös näin. En vaan tiedä miten toimisin näiden jyrääjien kanssa...

Lähettäjä: jeps 
Päivämäärä:   24.8.26 01:08:15

Mietin vielä sellaista, että on tosi tärkeää itse tietää, että kelpaat omana itsenäsi. Sun ei tarvitse odottaa että joku toinen validoi sinun oikeutesi olla sinä. Mun elämä muuttui siinä vaiheessa kun lopetin odottamasta toisilta hyväksyntää. Keskityin vaan omiin tekemisiin, haaveisiin ja etsin elämään asioita joita itse halusin tehdä. Ihan sama jos joku sivuuttaa minut tai vähättelee, tiedän itse mitä osaan ja haluan tehdä ja menen elämässä siihen suuntaan minne itse haluan. En mä nyt vielä kuitenkaan mikään seurapiirimagneetti ole, mutta itselläni on helpompi olla ja olen paljon tyytyväisempi elämääni. Lukuvinkkejä aiheesta:
Kunpa he pitäisivät minusta (kirj. Aliisa Holkko).
Kaikkien ei tarvitse pitää sinusta (Kishimi ja Koga).
Let them -teoria (Mel Robbins ja Sawyer Robbins)

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   24.8.26 09:17:40

Tuttu tunne ja sen lisäksi vielä yritetään hyödyntää kaikki mitä on otettavissa. Tästä syystä en halua juurikaan mitään yhteistyötä kenenkään kanssa niin se vain on. Kaukaa kohtelias on paras lähetymistapa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.8.26 09:37:52

Jep, tämäkin pitää täysin paikkaansa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   24.8.26 11:58:12

"Tämän aremmaksi, nöyremmäksi ja varovaisemmaksi ei voi enää tulla."

Arka, näyrä ja varovainen eivät ole hyvän ystävän ominaisuuksia. Ei sellaiseen ihmiseen voi luottaa, joka ei pidä kiinni omista rajoistaan. Sellaista ihmistä vahingoittaa tahtomattaan, ja ainoa tapa suojella itseään tuollaiselta on pysyä erossa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.8.26 12:05:07

... : tämäkin pitää varmaan paikkaansa. Onko siis vaihtoehtona erakoitua ja jäädä sivuraiteelle kaikesta? Minut on tehnyt araksi ja varovaiseksi arvaamattomasti käyttäytyvät ihmiset työelämässä, jotka omaa etua tavoitellessaan on olleet valmiita tekemään vaikka mitä. Kiusaamaan. Kaikki ihmiset nykyään korostaa vain itseään ja jos itse on uhattuna, alkaa yllä oleva toiminta. Häikäilemätön oman edun tavoittelu, jopa keskusteluja keskeyttäen. Nämö mm.tekevät araksi.

Lähettäjä: nasse 
Päivämäärä:   24.8.26 12:08:18

"Tämän aremmaksi, nöyremmäksi ja varovaisemmaksi ei voi enää tulla."

Niin. Tämä lienee se ongelma. Korostetun aran, nöyrän ja varovaisen ihmisen kanssa on usein jopa vähän raskasta olla. Tulee olo, että hänelle ei uskalla sanoa mitään, kun on niin arka ja varovainen. Myös korostettu nöyryys on usein seuralle vähintäänkin vaivaannuttavaa. Tulee olo, että toista pitäisi jotenkin kehua tai muuten yrittää sada kaivettua ylös sieltä nöyryyskuopasta.

Olen itse aika ujo ja painin osittain samankaltaisten ongelmien kanssa. Mutta valitettavasti se on vaan tietty määrä rohkeutta, jota sosiaalisissa suhteissa tarvitaan. Aran ihmisen kanssa muut joutuvat näkemään sen vaivan, että lähestyvät ja yrittävät saada toisen mukaan.

Sitten vielä siitä muiden asioista "utelemisesta". Jos ei muuta, niin aina voi kysyä ihan vaan "Mitä sulle kuuluu" ja avata sitä kautta oven toiselle kertoa jotain itsestään. Lisäksi jos toinen on jo kertonut aiemmin jostain, niin siitä voi aina kysyä lisää: "miten teillä meni se muutto", "tykkääkö lapset uudesta koulusta", "aloititteko sen keittiöremontin"...nämä eivät ole utelemista vaan osoitus siitä, että olet kuunnellut toista ja että hänen asiansa kiinnostavat sinua.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.8.26 12:13:20

Täytyisikö vain katsoa peilistä ja katsoa miltä näyttää eikä etsiä muista sitä vikaa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.8.26 12:16:50

. : sitä on ahkerasti tehty.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   24.8.26 12:20:25

"Kaikki ihmiset nykyään korostaa vain itseään ja jos itse on uhattuna, alkaa yllä oleva toiminta. Häikäilemätön oman edun tavoittelu, jopa keskusteluja keskeyttäen."

Jos kerran kaikki ihmiset ovat nykyään tällaisia, miksi edes haluat kavereita?

Et voi suhtautua jokaiseen uuteen ihmiseen kauheana kiusaajana jolta pitää suojautua matelemalla maassa ja olettaa samalla, että muut suhtautuvat sinuun positiivisen kaverillisesti.

Lähettäjä: nasse 
Päivämäärä:   24.8.26 12:29:16

Ei se ole myöskään ihan helppoa löytää itselle sopivaa seuraa. Olen itse jättäytynyt pois monestakin porukasta, jossa meininki oli juuri tuollaista itseä korostavaa. En halua olla sellaisten ihmisten kanssa, joille sosiaalinen oleminen ja "kaveruus" on vain valtataistelua ja sitä, että jokainen yrittää olla muita parempi.

Mutta on niitäkin ihmisiä, jotka pääsääntöisesti haluavat ihmisille hyvää, tai ystävilleen nyt vähintään ainakin. Ainakin omassa ystäväporukassa voin aidosti sanoa, että kaikki toivovat toisilleen hyvää ja kannustavat toisiaan. Eikä omaa statusta yritetä nostaa painamalla muita alas.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.8.26 12:57:06

Nasse: jaan sinun kanssasi just samat toiveet ja tarpeet. Onneksi olkoon, kun olet löytänyt tuollaisia kavereita.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   24.8.26 18:20:50

Ymmärrän aloittaja mitä tarkoitat. Viimeksi tänään ihmettelin tätä samaa asiaa.
Olen pyrkinyt ratkaisemaan tätä itse niin, että vältän tällaista seuraa. En yksinkertaisesti tarvitse sitä. Olen kertakaikkisen kyllästynyt siihen, että ihmiset vain haluavat minulta asioita, mutta mitään ei saa takaisin. Mielestäni ihmiset kokonaisuutena ovat olleet jo pitkään menossa itsekkäämpään ja itsekkäämpään suuntaan. Varmaan saamme kiittää tästä somea.

Kerta toisensa jälkeen jään ihmettelemään, miten ihmiset tulevat avautumaan omista asioistaan ilman, että olen kysynyt mitään tai ilmaissut aloituksenkaan jälkeen, että haluan tietää lisää. Tämä siis käy joka puolella, ihan hyvänpäivän tutuista työkavereihin. Nämä ihmiset eivät ikinä kysy mitä minulle kuuluu, puhumattakaan että kuuntelisivat, vaikka väkisin yrittäisin kertoa. Tottakai ystävien kanssa, joiden kanssa on vastavuoroista kuuntelu, kiinnostaa ja kyselen. Mutta en minä jaksa koko maailman murheita kuunnella ja kannatella ihmisiä.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   24.8.26 18:56:05

Mä olen yleensä se, joka haluaa pitää tunnelmaa yllä. Aloittajan kuvailevat arat hissukat on itselleni aika kovia energiasyöppöjä. Varsinkin silloin, kun en jaksa pitää sosiaalisuutta yllä erityisen paljon, niin silloin sivuutan tällä tavalla käyttäytyvät ihmiset. Heillä ei ole keskusteluun tai tilanteeseen yleensä mitään annettavaa. Raskasta vetää henkistä kivirekeä perässä.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   24.8.26 19:31:51

Annan esimerkin. Ollaan juhlissa. Siellä on ihmisiä, osa tuntee toisensa ja osa ei. Ihmisillä on kivaa ja juttelevat keskenään, tutustuvat toisiinsa ja keskustelu soljuu isommissa ja pienemmissä porukoissa. Sitten siellä on henkilö, joka on itsekseen ja ei osallistu keskusteluun, vetäytyy sivuun. Menen yleensä heille myös juttelemaan, jotta ei tarvitse yksin olla. Jossain vaiheessa tulee olo, että jos nyt tästä lähden ja en pidä aralle seuraa, niin hän kokee itsensä ulkopuoliseksi ja syrjityksi.

Jos en jaksa olla sosiaalinen, niin nämä on rankkoja tilanteita, koska sellaisten ihmiset kanssa on helpompaa, jotka kantavat kortensa sosiaalisissa kontakteissa kekoon. Tunnelman ylläpito kuuluu kaikille.