Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   21.8.26 22:29:45

Olemme seurustelleet noin 1,5 vuotta. Meillä ei ole suhteessa mitään vaikeuksia eikä käytännössä riidellä koskaan. Ollaan molemmat vähän erakoita ja ymmärretään toinen toisiamme; osaamme antaa aikaa ja tilaa kun toinen sitä tarvitsee. Ei ole ongelmaa vain olla hiljaa samassa huoneessa tehden omia juttujamme. Teemme myös yhdessä asioita mutta arvostamme enemmän ehkä sitä omaa tilaa ja rauhaa.
Nyt ajankohtaiseksi on tullut yhteenmuutto, joka toki on iso asia joka tapauksessa ja varmasti aiheuttaa erinäisiä tunteita. Olemme puhuneet, millaisen asunnon tarvitsemme jotta molempien tarpeet toteutuu. Silti jotain on nyt mielen päällä enkä tiedä mitä oikein pelkään. Itsenäisyyden menettämistä? Uskon miehen olevan se, jonka kanssa vietän lopun elämääni. Voin kuvitella meidät vanhuksina vierekkäisissä keinutuoleissa. Jos hän kuitenkin esim löytää toisen naisen tai haluaa jostain muusta syystä erota, se ei ihme kyllä ahdista ollenkaan. Haluan vain että hän on onnellinen. Muistan että edellisen miehen kanssa ajatuskin tuommoisesta itketti, mutta toisaalta en tiedä oliko se kovin terve suhde. En osannut ajatella viettäväni loppuelämää hänen kanssa toisin kuin nyt.

Tämä on pisin suhde tällä hetkellä, yleensä vuoden jälkeen suhteet ovat kaatuneet. Onkohan tämä joku traumareaktio? Vai onko meillä kaikki liian hyvin? Asiat varmasti helpottaa ajan kanssa mutta jos yhdessä asuessa tämä on vallitseva tunne, en usko sen olevan kovin mukavaa. Olemme kyllä viettäneet paljon aikaa yhdessä, käytännössä kaikki vapaapäivät ja lomat eikä tämmöisiä ajatuksia ole silloin ollut.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   21.8.26 22:38:39

Mikä trauma sulla siis on taustalla?

Eikä tuohon yhteeenmuuton ahdistukseen auta mikään muu kuin puhuminen sen kumppanin kanssa.

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   21.8.26 22:45:38

Teillä tuntuu olevan hyvä keskusteluyhteys, ja osaatte ottaa molempien tuntemukset huomioon. Se on tosi hieno juttu! Osaatte etsiä paikan, jossa on molemmille omaa tilaa, ja voitte varmaan sopia omista tiloista.

Ehkä se ahdistus tulee muutoksesta? Muutoksen pelosta ja jännityksestä? Se ei olisi ollenkaan tavatonta, yhteenmuutto on tosi iso juttu suhteelle, ja se on jännittävää ja pelottavaa ihan kaikille.

Sopikaa raha-asiat ja ne oma tila-asiat valmiiksi, puhukaa, puhukaa ja puhukaa, ja se ahdistus helpottaa. Aina se on tavallaan hyppy tuntemattomaan, mutta se pitää hypätä, jos joskus haluaa ne vierekkäiset keinutuolit.
Tsemppiä!!

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   21.8.26 22:49:19

Ei ole myöskään pakko muuttaa yhteen ennen kuin sinun ahdistustilanteesi on ratkennut.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.8.26 22:50:41

miksi pitää muuttaa yhteen? voi asua kahta taloutta vaikka olisi ihan vakavissaan yhdessä.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   21.8.26 22:51:19

Noh ei ehkä varsinaisesti traumaa mutta eihän ne erot koskaan mukavia ole. Itkua ja murhetta. Varsinkin kun ne eivät tapahtuneet omasta halusta ja tulivat aika yllättäen.
Miehelle olen tästä puhunutkin.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   22.8.26 11:23:58

Mikään määrä ahdistusta ei ole normaalia.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   22.8.26 11:24:42

"Voin kuvitella meidät vanhuksina vierekkäisissä keinutuoleissa."

Vasta vanhuksena? Et nyt?

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   22.8.26 11:31:12

Nyt on sinulle vielä liian aikaista muuttaa yhteen. Odottakaa ihan rauhassa. Jos nyt muutatte yhteen, koko suhde kaatuu. Itse tein sen virheen kahdesti eksien kanssa. Kolmannella kerralla muutimme yhteen neljän vuoden suhteen jälkeen. 22 vuotta myöhemmin olemme edelleen yhdessä, seksiä on 7 kertaa viikossa ja niin edelleen. Älä hyvä ihminen kiirehdi.

Lähettäjä: Sanna Lopakka 
Päivämäärä:   22.8.26 12:29:59

Epäilen että aloittajaa vain jännittää jotenkin se yhteenmuutto. Varmaski en voi tietenkään sanoa.

Ensimmäisen miehen kanssa minulla oli suunnilleen samanlaisia tunteita, kuin aloittajalla, kun tuli puheeksi yhteenmuutto toiselle puolelle Suomea. No menin tunteet edellä, enkä järki edellä. Jos olisin mennyt järki edellä, en olisi koskaan muuttanut toiselle puolelle Suomea. Siitä syntyi avoero, kun olimme siellä asuneet alle 4kk. Kerkesimme seurustella 1v 7kk, olla kihloissa 1v 7kk ja asua avoliitossa 1v 6kk.

Toisen miehen kanssa oli helpompaa, kun yhteenmuutosta emme puhuneet koko suhteemme aikana. Sitä tosin kesti vain 5pvää vaille 6kk.

Kolmannen miehen kanssa oli niin ja näin. Emme koskaan puhuneet yhteenmuutosta. Yritin kosia miestä, mutta mies "suuttui" ja antoi hamekankaan. Toisaalta ei olisi ollut koskaan järkeä muuttaa yhteen, kun miehellä tietokonepeliriippuvuus. Suhde kestikin 7kk.

Neljännen miehen kanssa kaikki palaset loksahti heti paikoilleen, kun olimme tavanneet. Tässäkin kylläkin menin tunteet edellä, enkä järki, mutta ei kaduta. Sillä aloimme samana päivänä seurustelemaan, siitä 43pvää myöhemmin muutimme yhteen ja siitä 33pvää myöhemmin menimme kihloihin. Nyt ollaan seurusteltu reilut 14v, asuttu avoliitossa reilut 14v ja oltu kihloissa reilut 14v. Lokakuussa 2026 menemme naimisiin.

Aloittaja on onneksi puhunut jo miehelle tästä. Jospa se siitä helpottaisi. Tsemppiä sinulle / teille <3 Kyllä se siitä <3

Niin ja omaan tahtiin sitten se yhteenmuutto ja silloin kun molemmat ovat siihen valmiit. Mitä kiirehtimiseen tulee, niin ei tuo 1,5 vuoden seurustelusuhde ja nyt siihen yhteenmuutto ole välttämättä kiirehtimistä. Muuttakaa siis yhteen heti, kun molemmista siltä tuntuu. Jos se tuntuu nyt, niin muuttakaa. Jos se tuntuu ei vielä, silloin voi vielä miettiä, koska se aika sitten olisi. Ja tässä kannattaa kuunnella mitä se sydän ja kärki sekä tunteet sanoo.