Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.8.26 19:49:21

Aavistelen jo ankaraa paskamyräkkää ja saan kuulla olevani kamala ihminen kun edes mietin tämmöisiä, mutta antaapa mennä, omat ajatukset ovat aivan solmussa.

Eli tausta seuraava: tällä hetkellä 11v ja 7v lapset. Erottu 3v sitten. Asutaan syrjäisellä pikkupaikkakunnalla, jossa ei ole töitä tai mitään muutakaan. Itse asun täällä vain ja ainoastaan lasten vuoksi, muuten olisin muuttanut jo ajat sitten parempien työmahdollisuuksien perässä muualle. Lapset ovat vuoroviikkosysteemillä isän kanssa.

Olen nyt kuitenkin vuosi sitten tavannut uuden miehen, jonka koen olevan elämäni mies. Hän haluaa lapsia, eikä minullakaan ole mitään sitä vastaan. Hän kuitenkin asuu 1,5 h matkan päässä, missä hänen työpaikkansa on. Nyt olen pystynyt olemaan hänen luonaan lapsettomat viikot, mutta jos ajatellaan lapsia tekevämme, tulisi minun muuttaa hänen luokseen.

Tässä se ongelma sitten onkin. Lapsia en halua viedä väkisin kotipaikkakunnaltaan, kun koulut, ystävät, sukulaiset ja kaikki jäisi taakse. Hypoteettisessa tilanteessa toki kysyisin, haluavatko lapset muuttaa, mutta veikkaan että haluaisivat jäädä tuttuun ja turvalliseen kotipaikkaansa. Ja toki isäkin varmasti laittaa hanttiin, mutta lasten mielipidettä asiassa aletaan pikkuhiljaa kuuntelemaan jos käräjille pitäisi lähteä.

Summa summarum, todennäköisesti uusi perhe tarkoittaisi sitä että olisin "vanhalle perheelle" sitten pelkkä viikonloppuäiti. Tämmöinen viikonloppuvanhemmuus tuntuu nykyään olevan hyvinkin normaalia, ja silti ajatus tuntuu vaikealta ja pahalta. Toisaalta tuntuisi myös se ajatus, että en saisi enää lapsia. Tai että jumittaisin tähän nykyiselle paikkakunnalleni, koska eksä sitoo minut siihen.

Ajatuksia?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.8.26 19:56:41

Suosittelen keskustelemaan eksäsi kanssa siitä, mitä mieltä hän olisi muutostasi. Lähivanhempana et saa viedä lapsia pois etävanhemman luota ilman etävanhemman suostumusta, oli lapset mitä mieltä tahansa. Mutta jos eksäsi haluaa ottaa lähivanhemmuuden ja on ok sen kanssa että olisit vain viikonloppuvanhempi, sen kuin lähdet rakentamaan uutta elämää uuden miehen kanssa. Toki voi olla, että lapset katkeroituvat siitä, että hylkäsit heidät perustaaksesi uuden perheen.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   21.8.26 20:01:35

Mies vai lapset. Itse en kyllä lapsiani pystyisi jättämään.

Oletko varma että vasta vuoden tuntemisen jälkeen kannattaa heittää kaikki uusiksi?

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   21.8.26 20:04:58

Mulle lapset tulisi aina ekana, enkä koskaan edes harkitsisi miehen luo muuttoa. En pitäisi lisälapsia niin tärkeänä, kun kaksi jo on. Mutta jos tämä on sinulle oikea ratkaisu, niin keskustele nyt ensin eksäsi kanssa. Haluaako hän edes lähivanhemmaksi?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.8.26 20:10:02

"Toisaalta tuntuisi myös se ajatus, että en saisi enää lapsia."

Niin että vanhat voi hylätä, jotta saa uusia. Työtön äiti, joka hylkää lapsensa ja muuttaa jonkun uuden heilan luo. Hitto vaikutat ihanalta ihmiseltä. Hyi olkoon

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.8.26 20:12:17

Lapset ovat vain hetken lainassa, mutta mies toivottavasti pysyy rinnalla. Vaikka toki siitäkään ei ikinä tiedä. Sitten katkeroidun itse, jos vietän vielä 10 vuotta väkisin tässä paikassa, ja siinä menee ohi lastentekohaaveet ja unelmien mies. Toki tässä on vaakakupissa moni muukin asia kuten mahdollisuus töihin ja harrastuksiin, itsellä kun on aika paljon ottanut päähän että olen väkisin naimisissa tämän pikkukylän kanssa. Lapset kuitenkin luonnollisesti isoimpana.

"Itse en kyllä lapsiani pystyisi jättämään." Hienosti syyllistetty, tätä odotinkin. Sinä oletkin hieno ihminen, mutta miten tämä kuitenkin tuntuu onnistuvan suunnilleen joka toiselta vanhemmalta nykyään?

Itse en koe tässä skenaariossa hylkääväni, otan heidät ilomielin mukaani jos vain saan. Mutta se nyt ei vaan ole niin yksinkertaista että vain "ottaisin", kun asiasta täytyy kuulla muitakin.

"Lähivanhempana et saa viedä lapsia pois etävanhemman luota ilman etävanhemman suostumusta, oli lapset mitä mieltä tahansa."

No itse asiassa ilmeisesti lähivanhempi kylläkin saa päättää asuinpaikan ihan vapaasti, etällä ei ole siihen nokan koputtamista. Mutta minulla kiinnostaa se, mitä mieltä lapset ovat asiasta.

Lähettäjä: juu 
Päivämäärä:   21.8.26 20:13:30

Viimeinen lause " Tai että jumittaisin tähän nykyiselle paikkakunnalleni, koska eksä sitoo minut siihen." ja kuitenkin selität että lapsia kuunneltaisiin ja he eivät varmaan haluaisi muuttaa koska tutut kuviot ja kaverit ja sukulaiset. Jännästi se on sitten kutenkin se ex joka ilkeästi nyt sitoo sinut sinne.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.8.26 20:14:09

"Työtön äiti, joka hylkää lapsensa ja muuttaa jonkun uuden heilan luo. Hitto vaikutat ihanalta ihmiseltä. Hyi olkoon"

Hyi olkoon. En tainnut missään kohtaa sanoa olevani työtön. Työmahdollisuudet tällä paikkakunnalla ovat vain surkeat. En tosin tiedä, miten se työttömyys ihanuutta lisäisi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.8.26 20:16:48

"Viimeinen lause " Tai että jumittaisin tähän nykyiselle paikkakunnalleni, koska eksä sitoo minut siihen." ja kuitenkin selität että lapsia kuunneltaisiin ja he eivät varmaan haluaisi muuttaa koska tutut kuviot ja kaverit ja sukulaiset. Jännästi se on sitten kutenkin se ex joka ilkeästi nyt sitoo sinut sinne."

Se on eksä, joka on päättänyt tänne jumittaa. Lapset eivät isänsä asuinpaikkaa päätä. Tilanne olisi varmasti toinen jos olisi muutettu viime aikoina eri kaupunkiin, mutta lapset ovat aina asuneet tässä paikassa.

Lähettäjä: ihmettelen 
Päivämäärä:   21.8.26 20:19:19

Millainen äiti edes harkitsee jättävänsä omat lapsensa!?!

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.8.26 20:21:57

Juuri sitä mitä odotinkin, tätä lisää <3

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   21.8.26 20:22:22

Ja uusi mies ei voi muuttaa nykyiselle paikkakunnallesi, koska?

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   21.8.26 20:22:27

Mä sanoisin, että keskustele sen exän kanssa. Onko hän valmis ottamaan täysin lähivanhemman roolin?
Lasten kanssa asiasta keskustellaan sitten, kun asiasta on varmuus, ei mitään "ehkä sitten vuoden päästä tai joskus"-juttuja, se tuo tosi paljon epävarmuutta lasten elämään. Lapsia tulee kuunnella, ja jos nyt käräjille tarvii lähteä, niin 12-vuotiasta siellä jo kuunnellaan. Toki pienemmältäkin varmaan kysytään mielipidettä. Mutta toivottavasti siihen ei ikinä jouduta, ne on tosi raskaita koko perheelle.
Jos exän kanssa on hyvä keskusteluyhteys, juttele sen kanssa, ja kuulostele ilmapiiriä. Aikuisten kesken voi käydä niitä "ehkä joskus vuoden päästä"-keskusteluja.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   21.8.26 20:23:32

Aika hurjaa ajatella , että hylkäisit lapsesi miehen vuoksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.8.26 20:24:12

Eihän tossa ole mitään muuta ihmeellistä kuin että se uuden perheen perustanut viikonloppuvanhempi on äiti eikä isä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.8.26 20:35:36

"Ja uusi mies ei voi muuttaa nykyiselle paikkakunnallesi, koska?"

Täältä ei hänelle töitä löydy.

**: Eksän kanssa ei ole kunnon keskusteluvälejä, eikä minulla hänen mielipiteensä varsinaisesti kiinnosta. Toki jos hän sanoo ettei lapsia ota vaikka lapset haluaisivat tänne jäädä niin lapset otan mielelläni mukaan, mutta epäilen että hän lapset haluaa, vaikkakin pitkin hampain.

Enkä tosiaan ala yhtään mitään maalailemaan lapsille vielä ennen kuin asiat on varmoja.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.8.26 20:38:16

Ja nyt kun tosiaan se lasten katkeroituminen otettiin esiin: enpä itse ole ikinä ajatellut isäni hylänneen minut, kun on muuttanut toiselle puolelle Suomea ja välillä ulkomaillekin ihan vaan töiden perässä. Minulla on ollut koti ja kaikki siellä hyvin vaikkei isä ole samalla paikkakunnalla asunutkaan. Silti isää oli kiva nähdä silloin kun se oli mahdollista.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   21.8.26 20:47:30

Eihän ap lapsiaan ole hylkäämässä.

Muuta ihmeessä, tai olet 10 vuoden päästä katkera, kun et muuttanut.

Lapset ovat onnellisia, kun vanhemmatkin ovat.

Lähettäjä: Pop 
Päivämäärä:   21.8.26 20:54:04

Oletko keskustellut tästä uuden miehen kanssa? Mikä on ajatus? Hankkisit oman kämpän johon sinun lapset tulee vai Muuttaisitko miehen luo? Miten mies kokee ajatuksen lasten läsnäolosta viikonloppuisin? Jos kyseessä on jo tietty asunto, onko siellä tilaa jos taas hankinnassa on uusi asunto, onko teillä varaa sopivanlokoiseen koko perheen asuntoon? Ja keskustele yleisesti lasten kasvatuksesta. Millaisena mies näkee työnjaon sinun lastesi kanssa, millaista roolia hän haluaisi? Entä miten sitten jos on yhteisiä lapsia, miten tämä vaikuttaa? Kannattaa keskustella hypoteettisista tilanteista lomien, syntymäpäivälahjojen yms osalta. Vaikka ne ei sitten aina toteutuisikaan, ainakin antavat sinulle vähän tuntumaa siihen mitä mies ajattelee.

Se miten onnnistuu viikonloppuvanhemmuudem hoitamaan edellisten lasten kannalta riippuu paljolti siitä kuinka paljon vaivaa on valmis näkemään. Ja kuten huomaat, äitinä saat varmasti paljon ihmettelyä asiasta ja siitäkin kannattaa keskustella lasten kanssa koska etenkin pikkukyliä helposti puhutaan miten äiti hylkäsi lapset. Jos olisit isä, olisi asia paljon ns normaalimpi, siihen täytyy vaan varautua

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.8.26 20:55:48

Sun "unelmien mies" ei pysty jättämään töitään, mutta sinä pystyt kyllä jättämään lapsesi. Ai niin, mutta saahan niitä lapsia aina uusia, niin mikäs siinä sitten on ongelma. En ikinä, IKINÄ jättäis lapsiani, mutta meitä on moneen junaan ja jotkut jää asemalle...

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   21.8.26 21:03:50

Meillä on se tilanne, että lasten äiti muutti uudelle paikkakunnalle ja miehestäni tuli lähi-isä. Lapsilla on täällä koulu, harrastukset, kaverit ja molemmat mummolat.

Tunnustan, että minulla tämä varmaan on ollut vaikeinta, kun alkuvaiheessa oli epäselvää milloin lapset on missäkin ja millä kyydillä kulkevat. Nykyään olen pakottanut miehen suunnittelemaan noita etukäteen, niin pystytään paremmin varaamaan myös kahdenkeskistä aikaa.

Miehen kanssa kuvio oli koetuksella, kun hän suunnitteli hakeutuvansa töihin toiselle puolen Suomea ja perusarki olisi jäänyt minun kontolleni. Nyt me ollaan suunniteltu muuttoa vähän lähemmäs lasten äitiä, mutta ei olla uskallettu edistää asiaa kovin vauhdikkaasti, jos hän muuttaakin takaisin tälle paikkakunnalle.

Lähettäjä: juu 
Päivämäärä:   21.8.26 21:08:35

Juujuu, paha exä sinne on jumittanut ja pakottanut lapsetkin jumittamaan :D Ensin selität että tottakai lapsilta kysyttäisiin mielipidettä mutta tuskin he haluaisivat muuttaa koska koulu, kaverit ja suku. Sitten se onkin paha ex joka jumittaa xD Hieno yritys esittää hyvää äitiä mutta meni nyt vähän pieleen. Hassua että se paha ex jumittamisensa kanssa on jumittanut sukulaisetkin sinne.

Eiköhän ne lapset ole ihan tyytyväisiä siitä, että heillä on se isä ja muuta sukua, kaverit, tutut jutut. Aloittaja voi aloittaa uuden perheen leikkimisen muualla, ne nykyiset lapset käy viikonloppuisin pakotettuna siellä olemassa noin 15 vuotiaiksi jolloin uskaltavat sanoa että ei kiinnosta pätkääkään. Sitten aloittajasta tulee se vanhempi joka kutsutaan juhliin yhtälailla vieraana kuin muutkin sukulaiset. Ei mitenkään tavatonta nykyään.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   21.8.26 21:14:57

Eihän tossa nyt oikeasti ole mitään ihmeellistä. Mikä siinä on, että lasten isä voi muuttaa minne vaan, ja olla se viikonloppuisä, ja kaikki on ok asian kanssa, mutta jos äiti suunnittelee samaa on suunnilleen pirusta seuraava??
Ihan samalla tavalla se kuvio toimii toisinkin päin, tiedoksi vaan kaikille, joiden mielestä äiti "hylkää" lapsensa. Vanhempia on kaksi.

Mä sanoisin, että lähde miehen matkaan, jos tuntuu siltä, et halua katua sitä kymmenen vuoden päästä, kun lapset on aikuisia, varsinkin, jos haluat vielä lisää lapsia. Ihan turha odottaa, että sieltä pikkupaikkakunnalta se tulevien lasten isä kävelee vastaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.8.26 21:38:49

"Juujuu, paha exä sinne on jumittanut ja pakottanut lapsetkin jumittamaan :D Ensin selität että tottakai lapsilta kysyttäisiin mielipidettä mutta tuskin he haluaisivat muuttaa koska koulu, kaverit ja suku. Sitten se onkin paha ex joka jumittaa xD Hieno yritys esittää hyvää äitiä mutta meni nyt vähän pieleen. Hassua että se paha ex jumittamisensa kanssa on jumittanut sukulaisetkin sinne."

Minä en nyt suoraan sanottuna tajua mikä tässä nyt on ihmeellistä. Minä en voi vaikuttaa siihen missä exä asuu, ja hän haluaa asua tuolla pikkupaikkakunnalla mistä ollaan kumpikin kotoisin. Täällä on lasten koulut, kaverit ja sukulaiset, siihenkään en voi vaikuttaa. Haluan kysyä lapsilta missä he haluavat asua, ja pahoin pelkään että he haluavat jatkaa nykyisellä paikkakunnalla. Ottaisin lapset riemusta kiljuen mukaan jos he vain haluavat, siitä ei ole kahta sanaa.

Onkohan sinulla kaikki ihan hyvin? Ihmeellinen tarve yrittää vetää johtopäätöksiä siitä että en välittäisi lainkaan; jos en välittäisi, olisin muuttanut jo ajat sitten pelkkien töiden perässä. Tai vaikka ihan muuten vaan. Olen nytkin säätänyt töiden kanssa vaikka miten päin, ja esimerkiksi kulkenut lapsettomilla viikoilla töissä muualla 14-tuntisia työpäiviä, että olen pystynyt pysymään täällä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.8.26 22:06:20

"No itse asiassa ilmeisesti lähivanhempi kylläkin saa päättää asuinpaikan ihan vapaasti, etällä ei ole siihen nokan koputtamista. Mutta minulla kiinnostaa se, mitä mieltä lapset ovat asiasta."

Kolmen sekunnin googletus jo riittäisi kertomaan sinulle, että yhteishuoltajuudessa lähivanhempi ei saa muuttaa lasten asuinpaikkakuntaa ilman toisen suostumusta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.8.26 22:14:03

Lähettäjä.

Päivämäärä21.8.26 20:24:12

Eihän tossa ole mitään muuta ihmeellistä kuin että se uuden perheen perustanut viikonloppuvanhempi on äiti eikä isä.

> Mies kun näin tekee, niin ihan normaalia, ei elämäänsä kannata laittaa jäihin vuosiksi.

Jos nainen tekee, niin lapsilla on 10 000 vuoden traumat.

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   21.8.26 22:14:09

Kai sinä viiva huomasit, että kyse on nyt viikko-viikko-systeemistä, eli periaatteessa tällä hetkellä ei kumpikaan ole varsinainen lähivanhempi.

Lähettäjä: Tavis 
Päivämäärä:   21.8.26 22:21:49

Jos aloituksen sukupuolet olisivat toisin päin, ei kukaan ihmettelisi mitään. Pistä tehden vaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.8.26 22:28:38

Tiina: aina viikko-viikkosysteemissä jompi kumpi on lähivanhempi, joka saa lapsilisän ja jonka mukaan osoite menee.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   21.8.26 22:28:50

Jos ne lapset lähtisi mukaan, niin mitähän uusi mies tuumaa? Ei ole ihan sama asua lasten kanssa kuin nähdä niitä silloin tällöin (näkeekö niitä nyt edes koskaan?). Siihen vielä lapsille uudet koulut, kaverit, uusi vauva jne.niin kyllä on ihanaa XD Eikö uusi mies voi tehdä yhtään etänä? Muuttaisi sun luo ja kävisi työpaikkakunnalla töissä.

Lähettäjä: Järjen ääni 
Päivämäärä:   21.8.26 22:38:36

Vuosi on liian lyhyt aika muuttaa yhteen kun on vaan satunnaisia tapaamisia alla etäsuhteen vuoksi. Et tunne toisesta kuin parhaat puolet.

Mies on tietty maajussi kun ei muuttaa voi ja lapsia pitää saada, että on tilalle perillinen. Aloittajaa houkuttelee mahdollisuudella saada hevosia pihaan.

Kun aloittaja muuttaa, lykkääntyynkin hevosten hankinta aina vaan kun on se vauvakin tulossa ja vanhat lapset on vaan tiellä tai ilmaista orjatyövoimaa kuten aloittajakin. Kaiken lisäksi pihapiirissä hääräävät miehen vanhemmat, jotka eivät aloittajaa käytettynä naisena hyväksy ja alleviivaavat lasten eriarvoisuutta lahjomalla risuilla vanhempia lapsia ja uusia oikeita lapsenlapsia arvokkailla lahjoilla.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.8.26 22:46:16

Miehelle lapseni ovat fine. On aiemminkin asunut lapsellisen naisen kanssa. Mies ei ole maajussi vaan korkealle kouluttautunut asiantuntija (=@!#$ jäätyy ennen kuin täällä on töitä, eikä etänä onnistu nykyisessä tehdä kuin satunnaisesti), enkä minä hevosista haaveile. Hauska skenaario tosin, aika lailla kuvio eksäni kanssa :D

Enkä tosiaan ole juuri nyt muuttoa miettimässä, vaan tulevaisuuteen. En kuitenkaan aio sitä lykätä montaa vuotta, kun lapsia olisi toive saada, ikää on jo valmiiksi ja hedelmällisyys laskee vuosi vuodelta.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   21.8.26 22:49:35

No mee sit, mitä sitä enempää märisemään?

Lähettäjä: Niinpä 
Päivämäärä:   21.8.26 23:42:46

"Eihän tossa nyt oikeasti ole mitään ihmeellistä. Mikä siinä on, että lasten isä voi muuttaa minne vaan, ja olla se viikonloppuisä, ja kaikki on ok asian kanssa, mutta jos äiti suunnittelee samaa on suunnilleen pirusta seuraava?? "

Niinpä. Alottaja voi elää omaakin elämää ja eiköhän lapsille pysty sanoittamaan tilannetta niin riittämiin, etteivät he koe tulleensa hylätyiksi.

Lähettäjä: --2 
Päivämäärä:   22.8.26 00:33:10

"Eihän tossa nyt oikeasti ole mitään ihmeellistä. Mikä siinä on, että lasten isä voi muuttaa minne vaan, ja olla se viikonloppuisä, ja kaikki on ok asian kanssa, mutta jos äiti suunnittelee samaa on suunnilleen pirusta seuraava??"

Ei kovin moni suhtaudu positiivisesti siihenkään, että isä muuttaa kauas. Ongelma ei minusta ole se, että toinen vanhempi on viikonloppuvanhempi. Ongelma on tuo välimatka. 1,5h ajomatka on jo oikeasti paljon. Jos kyse olisi vaikka 30min ajomatkasta, se olisi sellainen matka että voi käväistä toisen vanhemman luona tarpeen mukaan. Mutta 1,5h matkaa ei enää voi ajaa ihan vaan pikakäväisyä varten. Tai se vaatii ainakin jo enemmän säätämistä.

Isän etävanhemmuus on edelleen toisille toki normaaia, mutta kyllä nykypäivänä yhä useammin on vuoroviikkovanhemmuus ja myös isän muuttoa kauemmas katsotaan pahalla. Etenkin jos ensin on ollut vuoroviikkovanhemmuus ja sitten isä lähtee uuden naisen perässä kauemmas, siitä kyllä isätkin saavat aika rankkaa kommenttia, etenkin htnetissä.

--

Aloittajalle.
Kuten jo sanoin, tuo 1,5h välimatka on jo tosi pitkä. Tuolla välimatkalla et oikein voi olla edes viikonloppuvanhempi. Varsinkin 11v. haluaa taatusti jo nähdä kavereita viikonloppuisin (tai jos ei vielä, niin se vaihe tulee ihan pian) eikä lähteä joka viikonlopuksi äidin luokse paikkakunnalle jossa ei tunne ketään. Joten todennäköisesti näkisit lapsia vain noin joka toinen viikonloppu. Ja se on tosi vähän.

Tilanne voisi olla vähän eri, jos alunperin olisi jo perustellusta syystä päädytty siihen että lapset on äidillä vain joka toinen vklp. Mutta erityisen ikävältä tuo voi lapsista tuntua siksi, että nyt äiti on hoitanut heitä vuoroviikoin, mutta lähtee sitten uuden miehen perään pois (kenties vielä saa uuden lapsen, joka saa olla äidin kansa jatkuvasti).

Mutta ihan yhtä inhottavaa olisi viedä lapset mukanasi toiselle paikkakunnalle, koska sitten isä joutuisi olemaan se etävanhempi, joka ei lapsia näe.

Lapsilta kysyminen olisi erittäin epäreillua lapsia kohtaan. Lapsethan joutuisivat silloin valitsemaan, kumman vanhemman luona haluavat olla ja kumpaa nähdä vain harvoin. Ihan kamala paikka lapselle tehdä tuollainen valinta.
Joskus riitaeroissa voi olla pakko tällaista kysyä lapselta, mutta missään nimessä ehdointahdoin ei pitäisi lapsia tällaiseen tilanteeseen ajaa. Hirveä ajatuskin.

Miettisin siis muita vaihtoehtoja. esim
- Paljonko uusi mies tekee töitä, voiko tehdä etätöitä? Onnistuisko se, että uusi mies reissaa tuota väliä. Jos voi tehdä etätöitä, tekee etänä enemmän. Tai hankkii pienen kaupunkikämpän lähempää töitä ja on siellä öitä kun ei jaksa ajaa eestaas.
- Voisitteko muuttaa johonkin välille. Esim. jos asuisi n. 30min ajomatkan päässä, Miehellä olisi noin 1h työmatka, mikä ei ole mahdoton ja jos sinä pystyisit kuskaamaan lapsia kouluun 30min matkan, lapset voisi olla edelleen vuoroviikoin.

Lähettäjä: Huoltaja 
Päivämäärä:   22.8.26 11:57:32

Meillä sama tilanne. Mutta minä olen se osapuoli joka olisi tuo täysi lähivanhempi. Eli lapsen toinen huoltaja on muuttamassa 350km päähän nykyisen puolisonsa luo.
Lapsi on nyt 12v. Ja menty 50/50 kohta kuusi vuotta.
Minua ei haittaa tuo muutto. Eikä se että olen kokonaan lähi.
Mutta lasta se haittaa.
Hän ei tunne ketään tuolta minne toinen vanhempi on muuttamassa. Hän suree ettei nää enää toista vanhempaansa, kuin mahd. joka toinen vkloppu ja lomilla. Kuskaamiset.. käytännössä jos lapsi ja kun haluaa tavata toista vanhempaa, se tarkoittaa matkoja ja omien kavereiden, harrastusten jättämistä ja matkustamista vieraalle paikkakunnalle vieraaseen kotiin.
Olen ehdottanut monia eri ratkaisuja edes seuraavan 3 vuoden ajalle. Jotta peruskoulu käyty. Mikään ei kelpaa.
Ratkaisut; hänen puolisonsa muuttaa väliaikaisesti lapsen kotipaikkakunnalla, työn puolesta ei este. Myöskään toisen huoltajan työ ei ole este. Tai
Vuokraan pienen asunnon ja olen siellä joka toinen viikko ja samassa kotitalonsa joka toinen viikko. Sama hälle, on joka toinen viikko puolisonsa luona ja lapsen kotitalonsa joka toinen viikko. Kulut maksetaan puoliksi. Ei kelpaa.

Mieti tätä lastesi kannalta älä muiden. Se on jokunen vuosi ja olet aivan vapaa.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   22.8.26 12:12:08

Mun lapset on pienestä asti ollu viikonloppuja etävanhemmalla ja matkaa on tunti suuntaansa. Lapset on aina lähteny mielellään etävanhemman luo eikä kaverit oo mitään sillon merkannut. Kavereita ehtii nähdä viikollakin. Mun mielestä alottaja voi muuttaa pois ja lapset jää isälle. Alottaja ja isä voi vaikka joka vkl kuljettaa lapsia puolet ja puolet matkasta niin lapset on äidillä joka viikonloppu. Kaikki lomat on tietenki äidillä. Mielestäni eron jälkeen voi elää uutta elämää ja siihen kuuluu uusi puoliso ja myös niitä uusia lapsia voi tehdä. Asiat kyllä järjestyy kun kaikki niin haluaa. Luulen että muutto ei onnistu siksi että varsinkin se 7v ei hyväksy muuttoa eikä eroa äidistä mutta jos lapset sen hyväksyy niin ei muuta ku uutta elämää elämään. Miehet tekee tätä jatkuvasti ja se on kaikille ihan ok.

Lähettäjä: Huoltaja 
Päivämäärä:   22.8.26 12:16:18

Ja tarkennus.. lapsen kotitalo tarkoittaa asuntoa josta minä lähdin erossa. Lähelle, ostin oman talon.
Myös minulla on parisuhde. Kumppanin kanssa olen tuolloin joka toinen viikko.
Hälle on onneksi ok että lapsi on prioriteetti.

Lähettäjä: Huoltaja 
Päivämäärä:   22.8.26 12:22:18

Onko ok että lapsella ei ole kotia? Että hän matkustaa ja mahd. nukkuu vuodesohvalla tai patjalla lattialla, koska vanhempi muuttaa? Tai ei tapaa vanhempaansa kuin muutaman vrkden/kk? Onko toi ok?
Jos lapselta kysytään, hän vastasi toki että joo yrittää . Koska haluaa että se vanhempi on onnellinen eikä kokonaan hylkää.
Miksi AP jo oletti että paskamyrsky.. no tottakai.. kuka hakee puolustusta tällaiselle täältä? Ilmeisesti mietit kuitenkin.. hyvä niin.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   22.8.26 12:23:10

"Mieti tätä lastesi kannalta älä muiden. Se on jokunen vuosi ja olet aivan vapaa."

No mutta kun niitä lapsia pitää saada lisää :-D :-D Ehkä vauvoja ? nämä isommat ovat sitten jo vähän tylsiä niin ne voi suurimmaksi osaksi arkea jättää.

Samoja asioita ja ehdotuksia on jo tuotu sen verran esille etten niitä toista, mutta yksi näkökulma on kyllä se, että jos tuo kotipaikkakunta on niin pieni ja kuollut ettei töitäkään ole niin onko se oikea paikkakunta kohta teini-ikäisiä kasvattaa ? Kuinka hirveän paljon niitä kavereita sellaisella pikkupaikkakunnalla edes on.. Joka tapauksessa jos haluaisivat jonkinlaisen uran ja kouluttautua jne. niin tuollaisesta tuppulasta kannattaa hyvissä ajoin valmistella lapset lähtemään, kasvattaa reippaita maailmankansalaisia ja siihen se isompi, viriilimpi kaupunki antaisi paremmat mahdollisuudet ja samalla tulisi isän ja sukulaisten luo matkustaessa harjoiteltua sitä matkustamista ja erilaisia tilanteitakin. Lapset siis mukaan ja isälleen "niin paljon kuin haluavat" ja pikkusisaruksia tekemään !

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   22.8.26 12:49:54

"Lapset ovat vain hetken lainassa, mutta mies toivottavasti pysyy rinnalla."

Tässä on lause mitä en oo ikinä ymmärtänyt. Mä taas ajattelen niin että jos olet hyvä vanhempi, joka asettaa lapset etusijalle elämässä heidän lapsuutensa ja nuoruutensa ajan, tulevat he pysymään rinnallasi aina! Siis vaikka tietenkin lapset kasvaa ja itsenäistyy, muuttavat omilleen ja perustavat perheensä jne, säilyy se läheinen side todennäköisemmin kaikesta huolimatta loppuun saakka. Parisuhteen mä taas näen huomattavasti heikompana siteenä vaikka kuinka hyvä ja vahva suhde olisikin. Itsekin tuossa kirjoitat että mies toivottavasti pysyy rinnalla, niin, toivottavasti. Tai sitten mies löytää muutaman vuoden kuluttua taas uuden naisen jonka kanssa olisi kiva leikkiä hetki kotia... Ts. veri on vettä sakeampaa!

Lähettäjä: Huoltaja 
Päivämäärä:   22.8.26 12:51:22

Ja oli sitten isä tai äiti. He ovat yhtä tärkeitä lapselle. On eri asia jos jo alkujaan on noista se toinen lapsen pääsääntöinen huoltaja. Et voi ottaa koiranpentuakaan niin että oho ihana ja sit parin vuoden päästä todeta ei oikein sovikkaan elämäntilanteeseen kun ei no nyt vaan sovi.. et ota sit uuden kun tuntuu siltä!!

Lähettäjä: Huoltaja 
Päivämäärä:   22.8.26 12:57:17

Mulla on aikuinen (lapsi) myös. Ja totta, me ollaan läheisiä ja edelleen se perhe, vaikka hän elääkin omaa elämäänsä. Olen aina vanhempi hälle, se ei muutu. Mä väitän että just tällä vältetään syrjäytymistä, yksinäisyyttä, ahdistusta jo alkujaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.8.26 13:35:29

Toivoit ajatuksia. Tässä on lapsen näkökulma.

Vuosikymmeniä sitten olin lapsena tuossa tilanteessa, jossa äiti muutti eri paikkakunnalle työn vuoksi. Jo silloin 90-luvulla meiltä lapsilta kysyttiin, että missä haluamme asua. Halusimme jäädä sinne missä kaverit, koulu sekä kotitalo oli, eli isän luokse. Äiti muutti toiseen kaupunkiin ja me jäimme isän luokse omasta aloitteestamme.

Koin vaikeana sen, että olin erossa äidistä ja kävin siellä usein lomilla ja viikonloppuna vaikka oli yläasteella. En sitä lapsena oikein edes ymmärtänyt, vaan aikuisena tätä mietin.

Kysyisin ehkä mieluummin, että millaisen suhteen haluat lapsiisi ja miten haluat olla heidän elämässään mukana? Jos perustat uuden elämän uudelle paikkakunnalle ja hankit uuden perheen, tämä tulee vaikuttamaan suhteisiin lasten kanssa. Äitinä miettisin omaa arvomaailmaa, eli onko minulle tärkeintä oma onnellisuus (uudet lapset, mies) vai onko minulle tärkeintä lasten turva ja onni. Aina vanhemman onni ei ole lapsen onni, vaikka sellainen sananlaskukin on. Joskus lapsen onni on läsnäoleva vanhempi.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   22.8.26 13:43:44

AP on näiden kirjoitusten perusteella jotenkin vajakki.. ehkä olis parempi et lapset isällään ja ap tapaa jos tapaa lapsiaan. Uusia vauvoja ei toiv. AP synnytä.

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   22.8.26 14:12:44

"Lapset ovat vain hetken lainassa, mutta mies toivottavasti pysyy rinnalla"

Nyt pääsi nauru. Lapset ovat sun lapsiasi aina, mutta mies voi lähteä ihan koska vaan, ilman mitään ennalkovaroituksia. Uskomattoman naiivi ajatus. Ja näin lapsettomastakin ihmisestä kyllä tuntuu todella kamalalta ajatukselta noin lyhyen ajan tuntemisen jälkeen jättää omat lapsensa ja perustaa "uusi perhe" uusine lapsineen. Huhhuh.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   22.8.26 15:21:02

Tässä toisen lapsen näkökulma.
Vanhemmat erosivat kun olin aloittanut peruskoulun. Isä muutti toiselle paikkakunnalle ja jäin asumaan äidin kanssa. Tapasin isää lomilla ja joka toinen viikonloppu. Meillä on edelleen isän kanssa läheiset ja hyvät välit, en ole missään kohtaa tuntenut oloani hylätyksi. En näe mitään ongelmaa muutossa ja elämän jatkamisessa kunhan niitä aiempia lapsia ei unohdeta uuden perheen tultua kuvioihin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.8.26 19:21:53

"Tässä on lause mitä en oo ikinä ymmärtänyt. Mä taas ajattelen niin että jos olet hyvä vanhempi, joka asettaa lapset etusijalle elämässä heidän lapsuutensa ja nuoruutensa ajan, tulevat he pysymään rinnallasi aina! Siis vaikka tietenkin lapset kasvaa ja itsenäistyy, muuttavat omilleen ja perustavat perheensä jne, säilyy se läheinen side todennäköisemmin kaikesta huolimatta loppuun saakka."

Eipä ne lapset loputtomiin kotona asu. Omassa tapauksessani todennäköisesti max 10v. Eli laittaisin oman elämäni tauolle kymmeneksi vuodeksi, kunnes nuorempikin muuttaa opiskelemaan. Siitä he alkavat sitten omia elämiään kehittelemään, ja itse jään yksin, lapset käyvät joskus ja jouluna, kuten todennäköisesti sittenkin vaikka muuttaisin muualle. Sitten saa mietiskellä sitä katkeruutta kun jäi lapsiluku vajaaksi ja se unelmien mies lähti muille teille.

30min päähän muuttaminen tarkoittaisi sitä että mies olisi tunnin päässä, ja itse ajaisin päivässä vähintään 2h siitä ilosta että kuskaan lapsia kouluun. Pahimmillaan enemmänkin, jos koulun alku- ja loppuajat ovat erit. Ei mitään järkeä. Täällä päin tuo 1,5h matka on aika normaali viikonloppuvanhemmuuteen, kun välimatkat on pitkiä.

Tuohon onnellisuuteen, itse en koe että olisin todella onnellinen nykyisellä asetelmalla, tai unohtamalla lapsiajatuksen. Lapset sen sijaan melko varmasti voivat olla onnellisia ilman viikko-viikko -systeemiä. Heille tärkeintä on että on koti ja välittävät vanhemmat, vaikka toista näkisikin nykyistä vähemmän.

Mistähän ihmeestä te vedätte näitä oletuksia, esimerkiksi tuo että nukkuisivat lattialla? Kotini on myös lasteni koti vaikka asuisin missä, ja heille löytyy oma huone sänkyineen. Taitaa olla jotain hylättyjä tai muuten kaltoinkohdeltuja tapauksia liikkeellä, tuo kun ei ihan normaalilta kuulosta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.8.26 19:31:35

"Onko ok että lapsella ei ole kotia? Että hän matkustaa ja mahd. nukkuu vuodesohvalla tai patjalla lattialla, koska vanhempi muuttaa? Tai ei tapaa vanhempaansa kuin muutaman vrkden/kk? Onko toi ok?"

Miten lapsella ei ole kotia, jos hän asuu isänsä luona? Ovatko kaikki eroperheiden lapset kodittomia, koska he eivät asu yhdinperheensä kanssa kaikki yhdessä? Onko ap sanonut, ettei mahdollisessa uudessa kodissa olisi lapsille muuta nukkumapaikkaa kuin patja lattialla? Tässäkin kuussa on 10vrk vapaapäiviä, onko se muutama vuorokausi joka on liian vähän toisen vanhemman kanssa, jos läsnä on toinen vanhempi niinä muina päivinä?

Viikko-viikko on varmasti monille lapsille rankempaa kuin viettää viikonloppuja toisen vanhemman luona. Siinä viikko-viikko systeemissä lapsella ei ole vakituista kotia johon aina palata. Pitää koulun jälkeen muistaa kumpaan asuntoon menee, pitää viikottain kulkea tavaroiden kanssa ja muistaa koulukirjat sun muut. Väitän, että lapselle on helpompaa asua viikot toisen vanhemman luona ja olla viikonloppuisin toisen luona, siinä on paljon vähemmän säätöä ja sössittävää.

Lähettäjä: @ 
Päivämäärä:   22.8.26 20:03:26

En tiedä muuton kamaluudesta tai lasten hylkäämisestä, mutta kauhea kiire saada lapsia uuden miehen kanssa.

Tuossa kuviossa on omat riskinsä, ette tunne vielä kunnolla.
Säntäät uuteen kaupunkiin, uuteen työpaikkaan, heti raskaaksi, jätät edelliset lapset exän hoidettavaksi. Et tunne miestä, et ole asunut hänen kanssaan, saatko vakituisen työpaikan, ehditkö edes koeajan loppuun ennenkuin olet raskaana?

Miksi pitää tehtailla lapsia usealle miehelle kuin päätön kana? Käytännössä hyvän päivän tutulle.
12v on ihan hormonimyllerryksen kynnyksellä, oireilee varmasti herkästi muutoksia. Itse taidat olla oksitosiinipöllyssä, ihastuksen pauloissa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.8.26 20:16:01

"En tiedä muuton kamaluudesta tai lasten hylkäämisestä, mutta kauhea kiire saada lapsia uuden miehen kanssa."

Onko joku puhunut aikataulusta? Itse ajattelen, että 3v sisään alettaisiin yrittämään. Ei heti. Silti olisi tarkoitus muuttaa ennen tätä yhteen, ja se edellyttäisi tätä muuttoa myös lasten kannalta. Itsellä ei hedelmälliset vuodet riitä odotella että lapset lentäisi pesästä ennen vauvahaaveita, jonka vuoksi tuo 3v alkaa olla maksimi. Ja sitten pitäisi myös pidättäytyä lastenteosta koska perheeseen kuuluu teini? Nyt jo keksimällä keksitään ongelmia ja vikoja :D

Lähettäjä: @ 
Päivämäärä:   22.8.26 20:24:40

Painotit itse tuota nopeaa aikataulua ylempänä, en keksinyt sitä itse. Enkä myöskään kirjoittanut että täytyisi teinin takia pidättäytyä lapsenteosta.

Tarkoitin että hormonimyrskyssä teini voi oireilla muutoksia, ihan mitä vaan muutoksia. Vaikka sitä että sinä et ole arjessa läsnä.

Mutta miksi kyselet, kun olet jo toinen jalka ulkona ovesta?
Kyllähän tuossa kalskahtaa se että jätetään vanha ”epäonnistunut” perhe ja sukelletaan uuteen pää edellä. Se että miehet tekee tätä jatkuvasti ja hylkää lapsensa, ei tee siitä hienoa juttua ja hyvää ideaa. Ne miehetkin tekee usein väärin ja lapsia sattuu.

Aikuiset elää elämäänsä ja lapset on heittopusseina.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.8.26 21:44:45

Eli aikuiset ei saa elää elämäänsä? Kyllä, aikataulu on sellainen että en ole itse enää 20v jolla on vielä 20 hedelmällistä vuotta edessä. Silti en koe sitä kiireisenä.

Lähettäjä: Yksinäinen keiju 
Päivämäärä:   22.8.26 23:53:50

Minusta yhdenkään naisen ei pitäisi uhrautua kenenkään puolesta ja sivuuttaa omia haaveitaan.

Jos sinulla on poikia, haluaisitko, että he odottavat samaa lastensa äidiltä? Jos sinulla on tyttäriä, haluaisitko, että he toimisivat kuten sinä?

Meilla on valta vaikuttaa maailmaan sukupolvi kerrallaan, oman esimerkkimme kautta. Jos sinun unelmasi on saada vielä lapsi, tavoittele sitä. Ei se tarkoita rikottuja lapsuuksia tai poltettuja siltoja, vaan uusia järjestelyjä, joissa aikuiset toimivat yhteistyössä. Jos lastesi isä on samaa mieltä, että tuttu arkipiiri on tärkein ja lasten on parempi jäädä kasvamaan hänen paikkakunnalleen, silloin sinusta tulee mahtava etä-äiskä heille. Jos ei, lapset muuttavat mukanasi ja voitte tarkastella tilannetta uudelleen yläasteen kynnyksellä, mikä lapsen oma tahto on. Siihen asti aikuisen rooli on olla aikuinen ja päättää isoista asioista, toki mahdollistaen suhteen molempiin vanhempiin.

Onnea uudesta parisuhteestasi!

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   23.8.26 07:40:23

Anna mennä ja toteuta haaveesi! Lapset ovat onnellisia, varsinkin vähän isompina, kun pääsevät tuppukylästä isomman kaupungin mahdollisuuksien ääreen. Viikonlopuista voi tehdä spesiaaliaikaa ja keskittyä vain lapsiin. Tuon ikäisinä niitä kaverisuhteitakin solmii helposti, kun vie johonkin harrastukseen tai kyläilemään ikäistensä kanssa.

Älä jää katkeroitumaan. Se ei ole kenenkään kannalta hyvä. Jos lapset vanhempina kuulevat että jätit uuden elämän mahdollisuuden käyttämättä heidän takiaan, ovet varmasti pahoillaan. Kuulostaa siltä että olet miettinyt asian huolella ja välität lapsista. Saatte varmasti uudet kuviot hiottua kaikkia tyydyttäviksi.

Lähettäjä: & 
Päivämäärä:   23.8.26 09:55:35

Olen itse ollut viikonloppuäiti, nyt lapseni on jo aikuinen.
En suosittele muuttoa enkä uuden lapsen hankkimista. En vain voi, kun itse olen joka ikinen päivä tuntenut pahaa mieltä siitä, etten ollut tarpeeksi ensimmäisen lapseni kanssa silloin, kun hän olisi tarvinnut äitiä.

Jos uusi mies todella on "elämäsi mies", hän tukee sinun äitiyttäsi ja ymmärtää tilanteesi eikä suinkaan houkuttele sinua muuttamaan kauas lapsistasi.

Lapset ovat aina sinun lapsiasi, miehet vaihtuvat hyvinkin herkästi, rakkaudentunteista puhumattakaan.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   23.8.26 10:24:50

Mikä iljettävä ihmisroska. Miten voit edes harkita hylkääväsi omat lapsesi jonkun randomheilan vuoksi? Ymmärrätkö ollenkaan mitä se tekee lapsillesi? Nyt olisi todellakin aika katsoa peiliin ja miettiä omaa itsekeskeisyyttään.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   23.8.26 11:53:05

Outoa, kuinka moni väittää täällä että lapset kyllä ymmärtää että vanhempi vaihtaa heidät uuteen perheeseen. Mun isä teki noin, useamman kerran. Kukaan hänen lapsistaan ei ole nyt aikuisena hänen kanssaan missään tekemisissä. Hän maksaa nyt hintaa tästä "omasta elämästään". Ja nyt kun ollaan itse jo keski-ikäisiä, tilanne tuskin muuttuu. Se on ollut tätä meillä kaikilla lapsista saakka. Tuskin menen edes hautajaisiin.

Toisaalta ymmärrän aikuisen tarpeen rakkauteen ja toivomaansa elämään. Vuosi on kuitenkin todella lyhyt aika. Varsinkin kun sitä yhteistä arkea ei ole vielä juurikaan taustalla, puhumattakaan siitä ettei tiedetä, kantaako suhde ylipäätään rakastumisvaiheen jälkeen.

Oma neuvoni olisi ottaa aikalisä, jotta kaikki osapuolet oppii tuntemaan toisensa paremmin. Oliko niin, että mies asuu sun luona kun lapset on sulla vai käytkö vain sä hänen luotaan töissä?

Lähettäjä: Huoltaja 
Päivämäärä:   23.8.26 12:19:35

Ap vastailee itselleen eri nim.. komppaan kyssäriä. Ei oo tasapainossa tää ap äiti.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.8.26 14:19:43

A, sekä omalla kohdallani ja myös joillain kavereilla ja tuttavillani on kyllä ymmärretty se vanhemman muutto muualle. Ei ole katkeroiduttu, ja suhde vanhempaan on pysynyt hyvänä.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   23.8.26 14:39:24

Ompa täällä negatiivista porukkaa. Alottaja on vuoden seurustellut, joka toisen viikon ollu miehen luona eli suhde toimii ja tuntevat toisensa hyvin. On ihan normaalia haluta asua yhdessä ja tehdä lapsi. En ymmärrä miksi täällä alottaja haukutaan vajakiksi, ihmisroskaksi tms. Moni lapsi eron jälkeen tapaa toista vanhempaa vkl ja lomilla eikä ne ole katkeria että näkevät vanhempaa niin vähän. Minä eron jalkeen muutin 80km päähän, en jääny pikkukylälle asumaan minkään viikko viikko systeemin takia. Elämä isommassa kaupungissa oli mulle parempi vaihtoehto, kai minäkin sitten tein väärin monen mielestä. Kerran alottaja haluaa 3 vuoden päästä yrittää lasta niin voit jossain vaiheessa lasten kans jutella asiasta, mitä mieltä lapset on siitä että äiti muuttas ja lapset tulis joka vkl äidille. Ei niin että alottaja päättää muuton ja ilmoittaa lapsille että elämä muuttuu. Lasten kans voi ihan avoimesti puhua siitä mitä tulevaisuus vois olla. Ja voihan olla että kun peruskoulu on käyty isompi lapsista haluaa muuttaa äidin luo kun tuleva opiskelupaikka on siellä. Elämä muuttuu ja se on ihan normaalia. Se taas ei ole normaalia että haukutaan ihminen. Jos tämä aloitus ois fasen naistenhuoneella niin kommentit ois ihan erilaisia.

Lähettäjä: Huoltaja 
Päivämäärä:   23.8.26 15:21:47

L on AP. Muuta ja elä sen kanssa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.8.26 15:29:13

"Kyllähän tuossa kalskahtaa se että jätetään vanha ”epäonnistunut” perhe ja sukelletaan uuteen pää edellä. Se että miehet tekee tätä jatkuvasti ja hylkää lapsensa, ei tee siitä hienoa juttua ja hyvää ideaa. Ne miehetkin tekee usein väärin ja lapsia sattuu."

Tämä. Itsekin pyörittelin silmiäni noille "no miehethän tekee tätä jatkuvasti, mitäs erikoista tässä nyt on"-vastauksille. Joo, yhtä hyvin voisi argumentoida että miehethän raiskaa jatkuvasti, miksi on nyt kauhea haloo kun joku nainen vähän raiskaa?

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   23.8.26 16:56:55

Minä en ole ap. Uusperheitä ja muuttoja ja uusia lapsia on vuosittain valtava määrä ja alottaja on ainut joka ei sitä saa tehdä? Äiti vaan on ainut joka ei saa tehdä mitään mikä on itselle hyväksi. Uskomatonta.

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   23.8.26 17:08:24

No en katsoisi tällaista hyvänä keneltäkään, en miehiltä enkä naisilta. Jos aikuinen päättää hankkia lapsia, niin kyllä lapset pitäisi laittaa etusijalle sen 18 vuoden ajaksi. Se että moni muukin hylkää lapsensa ja perustaa uuden perheen, ei millään muotoa tarkoita, että se olisi ok.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.8.26 18:06:20

Olen samaa mieltä siitä, että on täysin käsittämätön selitys, kuinka miehet muka koko ajan tekevät näin. Nykyisät ovat hyvin sitoutuneita lapsiinsa. Eri asia oli tosiaan tuolloin kymmeniä vuosia sitten. Muutoinkin tämä miesihanne täällä on täysin käsittämätöntä. Miehet ovat täysin epäluotettavia ja huonoja vanhempia, mutta heidän vuokseen kannattaa jättää nykyiset lapset ja muuttaa perässä, vaikka ei kunnolla edes tunneta. Vuoden aikana on nähty puoli vuotta joten se ei ole vielä yhtään mitään.

On myös kysyttävä, mitä tämä nykyinen mies uhraa? Kaikista toimivin ratkaisu kun olisi sellainen, jossa aloittaja muuttaa uuden miehen kanssa lähemmäksi miehen työtä, mutta siten että vuoroviikot edelleen onnistuvat.

Ai niin, mutta kun eihän sellaista vaihtoehtoa ole edes mietitty. Anna mä arvaan, nykyinen mies ei halua muuttaa elämästään mitään?

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   23.8.26 20:35:23

Ai että alottaja ja uus mies muuttaa ns puoleen väliin tätä välimatkaa ja jatkaa viikko viikko systeemillä? Alottaja aamulla vie lapset koulun 45min ja iltapäivällä hakee. Ajoa tulee päivässä 3 tuntia. Alottaja on itse halukas muuttamaan miehen luokse, ei niin että testaa mistä uus mies on valmis luopumaan. Aivan älytöntä vihaa nämä kommentit. Toivottavasti alottaja ei ota itteensä näitä vaan jatkaa elämää. Puhuu lapsille tulevaisuudesta ja vaikka vuoden päästä muuttaa miehen luo. Jos lapsille sanotaan että ovat äidillä joka viikonloppu niin tuskin ne tuntee olonsa hylätyksi.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   23.8.26 22:14:21

Entäs jos kyse olisi työstä? Viikko- viikko järjestelyllä asuntaan pienehköllä paikkakunnalla josta lakkautetaan iso työnantaja. Toinen vanhemmista jää työttömäksi eikä lähiseudulta (esimerkiksi täälläpäin joku tunnin työmatka on vielä ihan jokapäiväistä monelle) löydy työtä vaan on muutettava kauemmas työllistyäkseen. Meinaatteko että toisen vanhemmista olisi jäätävä työttömäksi sinne entiselle paikkakunnalle odottamaan sitä että lapset aikuistuu tai vähintään lähtee opiskelemaan ennenkuin voi muuttaa työn perässä?

Lähettäjä: Aamukaffe 
Päivämäärä:   23.8.26 22:20:05

Käytännön asioita: miten lapset kulkis viikonloppuisin äidin uudelle asuinpaikkakunnalle? Mikäli lasten isää ei kiinnosta kuskaaminen, pitääkö perjantaisin ajaa 3 h lastenhakureissu ja sunnuntaisin samanmoinen kotiinvienti? Vai kulkeeko esimerkiks suora bussi jolla lapset vois kulkea?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.8.26 22:28:03

"Jos lapsille sanotaan että ovat äidillä joka viikonloppu niin tuskin ne tuntee olonsa hylätyksi."

Kuinka pitkään lapset haluavat mennä äidille joka viikonloppu? Ihan pienet menevät minne kuskataan mutta vähän isommilla alkaa olla jo harrastuksia ja/tai kavereita mielessä viikonloppuisin. Pakottamalla saa vain välit pilattua.

Lähettäjä: --2 
Päivämäärä:   23.8.26 22:40:02

"Kuinka pitkään lapset haluavat mennä äidille joka viikonloppu? Ihan pienet menevät minne kuskataan mutta vähän isommilla alkaa olla jo harrastuksia ja/tai kavereita mielessä viikonloppuisin. Pakottamalla saa vain välit pilattua."

Tämä on se, mikä itseäkin huolettaa. Kiva ajatushan se on, että lapsi on vaikka kaikki viikonloput äidillään. Mutta mutta...

- Isäkin ehkä haluaisi joskus viettää viikonloppuja lasten kanssa ja lapset isän kanssa. Muutenhan isä on se, joka hoitaa sen rankan arjen ja äiti saa sitten puuhastella lasten kanssa kivoja juttuja.
- Lapsilla tulee pian olemaan harrastuksia, kavereita yms. Kuinka kauan aloittaja uskoo, että lapset haluavat matkustaa äidilleen viikonlopuiksi? Ala-asteikäisinä ehkä vielä haluavat, mutta yläasteella voi olla jo nihkeämpää.
- Onko lapsilla jotain harrastuksia missä kilpaillaan tai on viikonlopputreenejä? Sellainenhan ei stiten enää onnistukaan, jos pitäisi reissata äidin luona.

Itse elin eroperheessä lapsena ja isän luona kävin joka toinen vklp. Isälle oli matkaa vajaa tunnin verran. Kyllä se yläasteiässä väheni aika reilusti, isän luona tuli käytyä yhä harvemmin ja harvemmin, kun oli harrastukset, kaverit yms. Suhde isään selvästi myös etääntyi ja on korjautunut vasta aikuisiällä.

Lähettäjä: Aamukaffe 
Päivämäärä:   23.8.26 22:57:57

Teineille kaverit ja porukkaan kuuluminen on maailman tärkeintä, useimmille (ja omilleni) ainakin. Mitä vanhemmaksi lapset kasvaa, kiinnostus lähteä toiseen, vieraampaan kotiin saattaa vähentyä. Itselläni oli aikanaan juuri näin, olin melko herkkä lapsi enkä kokenut isän ja naisystävänsä (+ hänen lapsensa) kotia omakseni. He sitten erosivat ja isäni muutti takaisin lähelleni. Nykyisin olemme erittäin läheisiä, mutta näin tuskin olisi ellei hän olisi muuttanut takaisin, tämän ansiosta yhteyden uudelleenrakentaminen oli huomattavasti helpompaa <3 Tämä on toki vain oma kokemukseni enkä osaa sanoa mitä aloittajan kannattaisi tehdä… paitsi sen että tiedostaa sen ettei kaikki ole omissa käsissä eikä aina mene omien ajatusten/suunnitelmien mukaisesti. Toivon voimia pohdintoihin <3

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   23.8.26 23:16:22

Ei kukaan vanhempi anna lapsiaan toiselle joka viikonlopuksi. Korkeintaan joka toinen voisi onnistua eikä se ole montaa päivää kuussa. Jos joku väittää, ettei lapsi tunne itseään tällöin hylätyksi, hän ei ymmärrä lasten psyykkisestä kehityksestä yhtään mitään. Välillä tuntuu että täällä on wt-kokoontumisajot joissa mielipiteet on otettu lähibaarista.

Lähettäjä: Aamukaffe 
Päivämäärä:   23.8.26 23:18:06

”Lähettäjä: Dark Jedi
Päivämäärä: 23.8.26 22:14:21

Entäs jos kyse olisi työstä? Viikko- viikko järjestelyllä asuntaan pienehköllä paikkakunnalla josta lakkautetaan iso työnantaja. Toinen vanhemmista jää työttömäksi eikä lähiseudulta (esimerkiksi täälläpäin joku tunnin työmatka on vielä ihan jokapäiväistä monelle) löydy työtä vaan on muutettava kauemmas työllistyäkseen. Meinaatteko että toisen vanhemmista olisi jäätävä työttömäksi sinne entiselle paikkakunnalle odottamaan sitä että lapset aikuistuu tai vähintään lähtee opiskelemaan ennenkuin voi muuttaa työn perässä?”

Nyt on kyse aloittajan kuvailemasta tilanteesta. Ei työstä eikä muistakaan kuvitelluista skenaarioista.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   23.8.26 23:49:00

Ehkä ne kakarat kannattaisi vaan tehdä sellaisen kanssa jonka kanssa kykenee olemaan edes sen 18 vuotta niin ei tarvitsisi tälläistäkään miettiä..

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.8.26 09:05:31

"Eli aikuiset ei saa elää elämäänsä?"

"Minusta yhdenkään naisen ei pitäisi uhrautua kenenkään puolesta ja sivuuttaa omia haaveitaan."

Unohtuuko tässä nyt se, että nuo olemassa olevat lapset sattuvat nyt olemaan osa tämän aikuisen elämää. He eivät ole siihen pyytäneet tunkeutua vaan tämä äiti on luultavasti itse heidät halunnut ihan yhtä kiihkeästi kuin nyt haluaisi uuden.

Pitää vähän harkita, mistä haaveilee.

Lähettäjä: @ 
Päivämäärä:   24.8.26 09:13:44

Aikuiset jyrää, lapset kärsii seuraukset.

Yle Areenassa on nähtävänä Pahanhautoja juuri nyt. Siinä hienosti esillä miltä tuntuu lapsesta, kun aikuiset ”elää elämäänsä”.

Miksi on pakko saada uusi kiiltävä lapsi, kun edellisetkään ei kiinnosta? Mitäs sitten kun tämä uusi lapsi on kouluikäinen? Meneekö mielenkiinto siihenkin?

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   24.8.26 11:01:34

Onko tämä uusi mies edes lasten kanssa koskaan? Jos aloittaja on vuoroviikot yksin miehen luona. Eli kukaan näistä ei ole edes auttavasti tutustunut toisiinsa. Ja se vapaa vkonloppj on aika eri asia kuin se marraskuun arki..

Ja just tuo,että lapset haluaa harrastaa ja nähdä kavereita, käydä tapahtumissa ym.viikonloppuisinkin ja nämä nyt on yleensä siellä kotipaikkakunnalla.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   24.8.26 11:08:35

Nykyään on hyvin yleistä että lapsia on kahden jopa kolmen eri puolison kans. Harva liitto kestää sen ajan että lapset muuttaa kotoa 18 vuotiaana. Yks nainen teki eka miehelle 2 lasta eros ja seuraavalle teki yhden lapsen eros ja kolmannelle miehelle yhden lapsen ja eros siitäkin. Lapset kyllä sopeutuu siihen että syntyy lapsia toisen puolison kans. Pitääkö todella elämä lopettaa siihen jos ja kun se ero tulee. Ei saa enää rakastua, muuttaa yhteen ja tehdä lasta? Toki mun mielestä jos lapsia on kolmen eri puolison kans niin se nyt on vähän liikaa mutta 2 on vielä ihan ok. Jos alottajan lapset on äidillä joka vkl niin ei ole mitenkään väärin jatkaa elämää ja perustaa uuden perheen. Toimivia ja onnellisia uusperheitä on valtava määrä eikä siinä ole mitään väärää. Ihmettelen miten tätä ketjua ei ole löytäny ne joilla on positiivinen kokemus uusperheestä, pelkästään näitä jotka olettaa että elämä loppuu siihen kun ero tulee. Ja kyseessähän ei ole se että alottaja haluaa eron lapsista eikä ne lapset merkkaa enää yhtään mitään, kyllästyy vielä uuteenkin lapseen kuin koiranpentuu parissa vuodessa kun on niin tasapainoton hentukka hyi olkoon. Entäs jos lapset haluaakin muuttaa äidin kans ja käyvät isällään joka toinen vkl, onko sillon parempi eli lapset pärjää kyllä äidin luona mutta eivät isän luona?

Lähettäjä: sauna 
Päivämäärä:   24.8.26 12:11:15

Miksi olet varma etteivät lapset halua muuttaa mukanasi?

Lähettäjä: Aamukaffe 
Päivämäärä:   24.8.26 13:01:59

”Lapset kyllä sopeutuu siihen että syntyy lapsia toisen puolison kans.”

Mitä muita vaihtoehtoja lapsilla on? Lapset sopeutuu hyvin, huonosti tai jotain siltä väliltä.

”Nykyään on hyvin yleistä että lapsia on kahden jopa kolmen eri puolison kans.”

Se, että joku asia on nykyään yleistä, ei tarkoita sitä että tilanteessa oleva yksilö voi hyvin.

Edelleen, itse en sano mitä tilanteessa pitäisi tai ei pitäisi tehdä, toki ymmärrän aloittajaa osittain. Tilanne uuden miehen kanssa on kuitenkin vielä hyvin tuore eikä sitä realistista uusperhe-elämää ole ilmeisesti(?) lasten ja uuden miehen kanssa yhdessä eletty, joten joka tapauksessa ottaisin nyt rauhallisesti koko homman suhteen.

Lähettäjä: kiira 
Päivämäärä:   24.8.26 13:04:40

näi sinkkuna ja lapsettomana ihan mielenkiinnosta, kun noin nuoret lapset, miksi et vaan ota niitä mukaan? Se, että tulee kiukku kavereista on voi voi, mutta tällöin saisit ukon ja muksut.

Lähettäjä: Gaer 
Päivämäärä:   24.8.26 13:15:00

Lapsettoman näkökulma:
Kun muutat uuden miehen kanssa yhteen, varmista että uudessa kodissa on tilaa myös nykyisille lapsille. Omat huoneet jotka ihan aidosti ovat heidän huoneet eikä niin että laitetaan johonkin toimiston nurkkaan nukkumaan kun tulevat käymään.
On eri asia tulla kotiin äidin luo, kuin tulla äidin kotiin. Jos lapsilla on oma tila talossa, se kertoo että heille on oma paikka ja taloa voi kutsua kodiksi, jos taas paikka laitetaan silloin kun lapsi tulee vierailulle, tulee helposti "ylimääräinen" olo.

Pitää myös muistaa, että vaikka uusi mies on sinulle tuttu, turvallinen ja rakas hän ei välttämättä ole sitä lapsillesi. Et varmaan itsekään asu kimppakämpässä ihmisen kanssa jonka joku muu on valinnut, eli muista myös lasten näkökulma vieraasta ihmisestä äidin uudessa kodissa.

Hienoa, että ajattelet etukäteen asioita!

Lähettäjä: Aamukaffe 
Päivämäärä:   24.8.26 13:31:54

Kommentoin vielä tähän:

”Lapset ovat vain hetken lainassa, mutta mies toivottavasti pysyy rinnalla."

Mutta eihän sun exäkään pysynyt? Tai sitten et itse halunnut hänen rinnallaan pysyä. Ettekä ole edes ilmeisimmin puheväleissä. Oli miten oli, tuskin olet exäsi kanssaan mennyt yhteen ja hankkinut kahta lasta sillä ajatuksella, että ero tästä tulee eikä sen jälkeen edes kunnolla kommunikoida. Tismalleen sama tilanne voi olla edessä uuden miehenkin kanssa, mitään takeita mistään ei ole koska et pysty kontrolloimaan kaikkea.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   24.8.26 13:56:54

Mies voi jättää. Lapset voivat muuttaa kauas. Hevonen voi liukastua tarhassa ja katkoa jalkansa. Työpaikka voi mennä konkurssiin. Parempi kun ottaa kaikkeen mahdollisimman negatiivisen asenteen eikä tee mitään.

Lähettäjä: :D 
Päivämäärä:   24.8.26 13:58:48

Äiti ei ole 24/7 vieressä = lapsi hylätty. Mitä hittoa nyt taas.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.8.26 14:00:57

Ehkä kannattaisi tällä kertaa miettiä sitä lasten tekoa vähän enemmän kuin edellisellä kerralla kun silloinkin meni homma pieleen

Lähettäjä: Niin 
Päivämäärä:   24.8.26 15:18:55

Mielestäni tämmöisiä asioita ei kannata netissä kysellä, koska on aihe joka trikkeröi monia ja mielipiteitä on yhtä monta kuin ihmisiä. Älä ota näistä liikaa itseesi, tärkeintä on että olet onnellinen ja vain sitä kautta voit olla myös hyvä vanhempi.
Asioilla on tapana järjestyä, päädyit sitten mihinkin järjestykseen. Mikään tässä elämässä ei myöskään ole lopullista, jos päättää kokeilla jotakin eikä se toimikkaan voi tehdä muutoksia takaisin vanhaan. Lapset kyllä ajan kanssa tottuvat uusiinkin paikkoihin ja saavat ystäviä ja uusia kivoja kuvioita, kun jaksaa itse nähdä vaivaa asiaa eteen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.8.26 19:09:55

"Kommentoin vielä tähän:

”Lapset ovat vain hetken lainassa, mutta mies toivottavasti pysyy rinnalla."

Mutta eihän sun exäkään pysynyt? Tai sitten et itse halunnut hänen rinnallaan pysyä. Ettekä ole edes ilmeisimmin puheväleissä. Oli miten oli, tuskin olet exäsi kanssaan mennyt yhteen ja hankkinut kahta lasta sillä ajatuksella, että ero tästä tulee eikä sen jälkeen edes kunnolla kommunikoida. Tismalleen sama tilanne voi olla edessä uuden miehenkin kanssa, mitään takeita mistään ei ole koska et pysty kontrolloimaan kaikkea."

No eipä tietenkään kukaan mene yhteen ja tee lapsia sillä ajatuksella, että mies sitten vaihtaa lennosta toiseen naiseen. Samalla vastaus myös tälle joka yritti vittuilla siitä miten lapset kannattaisi tehdä sellaisen ihmisen kanssa jota viitsisi sen 18 vuotta katsella.

Lapset ovat siinä mielessä "määräaikaisia", että heidän ei ole alun alkaen tarkoituskaan asustella saman katon alla lopun ikäänsä, vaan oletusarvoisesti ovat lapsuuden ja nuoruuden vanhempien helmoissa ja sitten lentävät pesästä. Toki he ovat edelleen tämän jälkeen tärkeitä, mutta joku nyt vetää tuostakin mutkat suoriksi ja tulee rääkymään miten lapset eivät ole tärkeitä. Tätä oletusta "määräaikaista" oletusta ei ole parisuhteessa, vaan toive on siitä että toista pidellään kädestä vielä kiikkustuolissa eläkepäivillä.

"näi sinkkuna ja lapsettomana ihan mielenkiinnosta, kun noin nuoret lapset, miksi et vaan ota niitä mukaan?"

Ihan vaan siksi, että niitä ei noin vaan "oteta". Jos yritän "ottaa ne mukaan" niin luultavasti tulee aika äkäinen lähtö käräjille väliaikaismääräyksineen, ja käräjilläkin lapsen etuna pidetään sitä että vanhat olosuhteet pysyvät, jos jotain poikkeuksellista niissä ei ole. Lisäksi minulla kiinnostaa lastenkin mielipide asiaan.

Lähettäjä: !! 
Päivämäärä:   24.8.26 21:55:40

Lapset tarvitsevat ehjän ydinperheen!! Kaikki te jotka täällä tuotte esille että lapset menee edelle ja ovat tärkeintä niin @!#$! Te tässä olette itsekkäitä!

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   24.8.26 22:01:47

Ai ehjän ydinperheen? Vanhemmat jotka riitelee jatkuvasti? Se ei kuule elämä aina mee niin ku haluais ja monesti se ero on paras ratkaisu.

Lähettäjä: --2 
Päivämäärä:   24.8.26 22:16:28

"os alottajan lapset on äidillä joka vkl niin ei ole mitenkään väärin jatkaa elämää ja perustaa uuden perheen. Toimivia ja onnellisia uusperheitä on valtava määrä eikä siinä ole mitään väärää. Ihmettelen miten tätä ketjua ei ole löytäny ne joilla on positiivinen kokemus uusperheestä, pelkästään näitä jotka olettaa että elämä loppuu siihen kun ero tulee."

Eihän tässä ole kovinkaan moni sanonut, ettei pitäisi erota. Ongelma on tuo välimatka. Joo, teoriassa kiva ajatus että lapset viikot isällä ja joka viikonloppu äidillä. Paitsi että käytännössä tuskin toimii, em. syistä. Tässä systeemissä lapset eivät koskaan saa olla isän kanssa niitä viikonloppuja (eli kiireettömiä päiviä) eivätkä lapset eivät välttämättä halua matkustaa joka vklp äidille, jos kaverit ja harrastukset on siellä kotipaikkakunnalla.

Toimivia uusperheitä on, itsekin elän sellaisessa. Mutta esimerkiksi meidän uusperheessä yksi tärkeimpiä syitä toimivuuteen on just se, että vanhemmat asuvat lähekkäin. Lapsi voidaan hoitaa vuoroviikoin ja harrastukset ja kaverien tapaamiset onnistuu kummasta kodista vaan.

Lähettäjä: !! 
Päivämäärä:   24.8.26 22:55:30

Kyllä, sellaisen he tarvitsevat mutta teillä ei näköjään ole sellaista heille antaa..surullista

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   25.8.26 00:13:14

Minä ajoin viikonloppuisin 1.5 tunnin matkan uuden miehen luo ja otin nuoremman vielä kotona asuneen lapsen mukaan kun oli minun lapsiviikko. Näin mentiin 2 vuotta, kunnes nuorin päätti peruskoulun. En olisi luopunut ajasta lapseni kanssa uuden miehen hyväksi. Muutimme yhteen vasta kun molemmat lapset opiskeli 2.asteella.

Tuntuisi vieraalta ajatukselta vuoden seurustelun pohjalta luopua ajasta lasten kanssa ja vieläpä uusi lapsi siihen tehdä.

Oma äitini aikoinaan lähti ja meidän piti käydä hänen luonaan joka toinen vkl. Tapaamiset peruuntui usein ja lopulta en vuosiin ollut enää juurikaan yhteydessä, jotenkin side katkesi. Äiti sai myös uuden lapsen.

Lähettäjä: Joopajoo 
Päivämäärä:   25.8.26 00:27:21

Miksi uusi mies ei voi tehdä etätöitä tai käydä toisella paikkakunnalla töissä?

En todellakaan arvosta vanhempaa joka on valmis hylkäämään entiset lapsensa uusien edeltä. Se on halveksittavaa ja senhän sinä jo tiedätkin. Eikä mitään takeita ettei uusi mies kyllästy sinuun ja lapsiperhearkeenne alle aikayksikön.

Etsi mies, joka on valmis tulemaan sinun luoksesi. Hylkäämällä lapsesi aiheutat heille loppuelämän trauman ja terapiakierteen. Kanna vastuusi ja huolehdi heistä kerran olet heidät maailmaankin saattanut. Mene mihin haluat kun lapsesi ovat täysi-ikäisiä. Mikään ei estä sinua raskautumasta nykyiselläkin paikkakunnalla jos lisää lapsia haluat eikä opiskelemasta uutta ammattia jolla saat töitä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.8.26 00:41:58

Siis miksi ette miehen kanssa muuta vaikka 30min päähän nykyisestä kodistasi/lapsista. Se on ihan tavallinen matka vielä lapsillekin kulkea. Miehellä olisi sitten tunnin työmatka, se on myös vielä aika monelle ihan normaali aika kulkea, pääkaupunkiseudullakin julkisen poikittaisliikenne etenkin vie kyllä aikaa. Älä nyt hyvä ihminen vain muuta miehen perässä, kyllä se mieskin tässä voi tehdä "uhrauksia" jos tosissaan sun kanssa haluaa olla..

Lähettäjä: Staffi 
Päivämäärä:   25.8.26 03:03:05

Itse "luovuin" lähivanhemmuudesta valmistuttuani uuteen työhön, koska työvuorot pitkiä ja epäsäännöllisiä. Tulotaso kuitenkin n. tuplat entiseen ammattiin, joten vaihto oli sen suhteen kannattava. Isällä oli kyky ottaa paremmin arki vastuulleen ja meillä hyvät välit keskenään. Meidänkin välimatka oli lapsen ollessa pieni n. 1h, mutta huoltajuusmuutoksen jälkeen muutin lähemmäs isää ja näin ollen lapseni arkea. Nyt lapsi on n. puolet ajasta kummallakin vanhemmalla, mutta virallisesti asuu isän kanssa koulun lähellä. Koska minä asun kauempana lapsen kotipaikkakunnasta, olen myös pelännyt koska lapsi ei halua enää luokseni koska kaverit jää isän kodin lähelle. Vielä on lapsi tullut mielellään aina minun luokse, sekä usein kavereitaan meillä yökylässä. Itse ajan tunnin työmatkaa, mutta mieluusti ajan itse vs laittaisin lapseni kulkemaan vanhempien välillä tuon tunnin. Ja ei, en pystyisi harkitsemaan miehen vuoksi muuttamista kauas lapsestani. En vain kokisi että pystyisin olemaan näin oleellinen osa lapseni elämää, jos asuisin kauempana uuden perheen kanssa. Jos tapaisin uuden miehen, joka olisi muuttanut kauas lapsestaan, pitäisin vähintään kyseenalaisena hänen valintaansa. Se kertoisi hänestä vanhempana jotain. Uuden elämäsi miehen luulisi kunnioittavan äitiyttään ja miettivän muita ratkaisuita kuin viedä lapsilta äiti? Joo ei toki kokonaan, mutta kyllä se aika puhelupainotteista äitiyttä olisi.

Lähettäjä: Staffi 
Päivämäärä:   25.8.26 03:08:33

*äitiyttäsi

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   25.8.26 03:54:47

Staffi puhuu asiaa. En itse koskaan voisi kunnioittaa miestä, joka voisi aloittajan lailla vaihtaa lapsensa uusiin. Saati, että voisin kuvitella lisääntyvän sellaisen miehen kanssa. On varmasti myös paljon miehiä, jotka nimenomaan arvostavat kumppanissaan hyvää vanhemmuutta.

Ja kun moni on ottanut puheeksi sen, kuinka helposti miehiltä tämä onnistuu, niin kuka käskee lisääntymään miehen kanssa joka ei ota vastuuta edellisistä lapsistaan? Ai niin, kun sä oletkin eri juttu. Sua se ei petä, eikä teidän lapsia jätä..

Lähettäjä: Elli 
Päivämäärä:   25.8.26 08:22:21

Olen sitä mieltä, että juttele lasten isän kanssa ensin ja tee päätökset sitten. Et voi jäädä lasten takia jumittamaan pikku paikkakunnalle ilman töitä ja onnettomana vielä seuraavat 10 vuotta. Itse muutin eron jälkeen toisen kunnan puolelle (välimatkaa on vain 6km), koska en halunnut missään tapauksessa jäädä pyörimään eksän, hänen sukulaisten, kavereiden ym. elinpiiriin. Lapset jäivät vanhaan kouluun eri kunnan puolelle ja ovat meillä 50/50. Lasten isä halusi alunperin erota, ja suhteessa oli ollut pettämistä ym. Aluksi tuntui siltä, että oikeasti kuolen kun kaikki tuntui menevän parisuhteen päättymisen myötä päin mäntyä.

Nyt olen päässyt elämässä eteenpäin. Tapasin uuden miehen ja tajusin terapiassa, että lasteni isä on ehkä hyvä isä lapsilleni, mutta ei oikea puoliso minulle. Ajatus ydinperheestä oli aikanaan itselle tärkeä, mutta välillä on oltava myös itsekäs. Meillä on uuden miehen kanssa omat kodit ja välimatkaakin. Emme aio muuttaa yhteen, vaan ehkä korkeintaan lähemmäs toisiamme siinä vaiheessa kun molempien lapset lähtevät omilleen. Siihen ei mene enää montaa vuotta.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   25.8.26 11:39:35

"Nykyään on hyvin yleistä että lapsia on kahden jopa kolmen eri puolison kans. Harva liitto kestää sen ajan että lapset muuttaa kotoa 18 vuotiaana. Yks nainen teki eka miehelle 2 lasta eros ja seuraavalle teki yhden lapsen eros ja kolmannelle miehelle yhden lapsen ja eros siitäkin. Lapset kyllä sopeutuu siihen että syntyy lapsia toisen puolison kans."

Tällaisia tapauksia tosiaan on, mutta se ei ole mikään hyvä asia. Jos vaihtaa puolisoa jatkuvasti, vaihtakoon, mutta lapset eivät kuulu sellaiseen kuvioon. Lapset ehkä sopeutuvat ainakin jollakin tasolla, kun muuta eivät voi, mutta moni myös oireilee. Ei ole ihme, jos tulee hylkäämiskokemuksia, ahdistusta yms.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   25.8.26 11:40:37

Yks pari eros ja lapset muutti äidin kans toiseen kaupunkiin. Lapset ei kaupungissa viihtyny ja halusivat isän luo takas ja muuttivatkin takas. Kumpikin löysi uuden kumppanin. Äiti sai hyvin äkkiä lapsen uuden puolison kans. Isä taas uuden puolison kans järjesti asiat niin etteivät lapset enää äidillä käyny, olivat viikonloput jollain mökillä ja harrastamassa talvet. Kaikilla oli omia lapsia, myös näillä uusilla puolisoilla. Kysymys nyt kuuluukin että mitä virheitä nämä vanhemmat sitten teki? Kaikkien lasten elämä muuttui, sen isän uuden puolison lapset muutti kauas omasta isästään. Nämäkin vanhemmat teki teidän mielestä aivan kaikki väärin. Lapset on nyt jo aikuisia, ihan normaaleja töissä käyviä joilla omat perheet. Teidän mielestähän näistä lapsista ois pitäny tulla kieroon kasvaneita, kärsineitä ja terapiassa käyviä joilla ei tavallinen elämä suju. Näitä perheitä on valtava määrä jotka eroaa ja alottaa uuden suhteen. Tulee isä puolia ja äitipuoli ja uusia lapsia. Lapsille riittää kun on turvallisia aikuisia elämässä ja saavat elää turvallista elämää. Se kuinka usein näkee etävanhempaa ei määritä sitä miten lapsi kasvaa ja kehittyy. Lopettakaa hyvät ihmiset muiden arvosteleminen ja haukkuminen.