Kirjoita uusi viesti  |  Alueen etusivu  |    |  Etsi  Alas ⇓   
  Epäilen lapsella olevan kasvosokeutta, miten

Lähettäjä: Helpottaa tunnista 
Päivämäärä:   21.8.26 11:46:46

Mitään varmuuttahan asiasta ei ole, mutta selittäisi sen miksi lapsi oppii tunnistamaan esim luokkalaisiaan hyvin hitaasti, ei tunnista hyvinkin tuttuja ihmisiä kaupungilla ja luulee taas vieraita ihmisiä tutuiksi.

Lapsi oli eskarissa joka siirtyi yhtä lasta lukuunottamatta koulun puolelle luokaksi. Lapsi oppi vasta suurinpiirtein 2.-3. luokalla tunnistamaan enemmän luokkalaisiaan jos nähtiin heitä kaupassa tai leikkipuistossa. Monet tuon ikäiset saattoivat jäädä esim juttelemaan muutaman lauseen leikkipuistossa ja jälkikäteen lapseni aina kysyi kuka tuo oli ja mistä tunsit sen. Samoin esim huvipuistossa lapsi meni ilman minua laitteeseen missä oli penkit vastakkain. Tullessaan totesi, että oli tosi kiva, kun serkkunsa istui häntä vastapäätä. Minä totesin hämmästyneenä, että eihän piip edes ole täällä ja asuukin niin kaukana ettei edes sattumalta voisi olla paikalla. Lapseni alkoi inttämään, että ihan varmasti oli kun kyseisellä lapsella oli tismalleen saman pituiset hiukset ja samanlainen paita. Olin ottanut kuvan lapsen istuessa laitteessa siinä näkyi tuo toinen tyttö. Hän oli arviolta 5 vuotta nuorempi mitä lapseni serkku ja aivan erinäköinen kasvoista. Serkukset kuitenkin näkevät vähintään kerran kuussa ja ovat usein esim viikonlopun mummolassa yhdessä. Tällaisia vastaavia tilanteita tulee hyvin usein. Esimerkiksi aika lähellä meitä asuvaa naista näemme usein ulkona, hänen lapset ovat samassa koulussa mitä oma lapseni kävi ala-asteen. Nainen on aktiivinen kouluyhdistyksessä jne. Joka ikinen kerta lapseni kysyy, että onko hän työkaverini ja mistä tunnemme, kun jäämme usein juttelemaan jotain. Lapseni monesti kommentoi ettei tunnistanut, kun viimeksi hänellä oli eri vaatteet päällä ja silmälasitkin niin tavalliset, että monilla on samanlaiset.

Asia tuli taas mieleen aamulla, kun lapsi oli lähdössä kouluun. Hänellä on kahdet aika erinäköiset silmälasit. Olisi halunnut laittaa toiset mitä on pitänyt tähän asti koulussa. Totesi ääneen, että ei varmaan voi laittaa toisia laseja, kun sitten kukaan ei tunnista häntä uudessa koulussa, kun on vaihdellut vaatteitakin joka päivä. Lapsi on nyt siis 7. luokalla ja nyt on vasta toinen kouluviikko alkamassa.

Aika vähän googlella löytyy aiheeata tietoa tai miten lasta voisi auttaa tunnistamaan ihmisiä. Tämä on hankalaa, kun tämän ikäisellä on jo harrastuksia ja esim entisen koulun opettajat saattavat moikata enkä minä välttämättä tunne heitä, mutta he tulevat juttelemaan hyvinkin tuttavallisesti. Enkä siis tietenkään tiedä varmuudella onko lapsella jonkinlaista kasvosokeutta vai mistä kiikastaa. Vai onko tämä ihan ”normaalia” ja minua hämmentää, koska tunnistan aika hyvin ihmisiä joiden kanssa olen ollut useamman kerran tekemisissä. Lapsi on hyvin puhelias ja ajautuu usein esim junassa vieressä istuvien kanssa keskustelemaan. Jälkikäteen kysyy, että mistä tunsimme tämän vieressä istuvan ja kun sanon, että en tiedä kuka hän oli lapsi ihmettelee miksen sanonut hänelle ettemme tunne tätä vieressä istuvaa.

  Re: Epäilen lapsella olevan kasvosokeutta, miten

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.8.26 11:49:49

Ei kasvosokeus ole kovin vakava asia eikä se ole mitään mitä voi parantaa. Sen kanssa oppii elämään, ihmiset tunnistaa äänestä, kävelytyylistä, hiusten väristä, silmälasityylistä jne.

  Re: Epäilen lapsella olevan kasvosokeutta, miten

Lähettäjä: Helpottaa tunnista 
Päivämäärä:   21.8.26 11:57:28

Olisi kiva kuulla juurikin näitä vinkkejä miten opettaa lasta tunnistamaan ihmisiä paremmin. Sen tiedän ettei asista voi oppia pois, mutta varmasti on konsteja joilla voi arkea helpottaa. Välillä mietin onko tämä asia joka olisi kuulunut opettaa lapselle samalla tavalla kuin esimerkiksi käytöstavat, vessassa käyminen tai turvallinen liikkuminen liikenteessä ja olen mokannut tämän asian, kun en ole opettanut lasta tunnistamaan ihmisiä.

  Re: Epäilen lapsella olevan kasvosokeutta, miten

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.8.26 12:45:18

Ei se opettamalla parane, lapsi oppii kyllä itselleen helpoimmat tavat tunnistaa ihmiset. Sen sijaan voit opettaa lapselle mitä sanotaan jos joku kaveri vaikka tulee sanomaan että "vilkutin eilen sinulle kaupassa etkä vilkuttanut takaisin". Se on paljon hyödyllisempää kuin yrittää arvuutella onko tuo nyt Marja hattu päässä vai Pekka sateenvarjo kädessä.

  Re: Epäilen lapsella olevan kasvosokeutta, miten

Lähettäjä: l 
Päivämäärä:   21.8.26 12:52:18

Ei sitä vaan opi. Kannattaa mieluummin opetella sellaisia puhetapoja, joilla selvittää, kuka keskustelukumppani on." Siitä on aika pitkä aika, kun on tavattu" toimii näin aikuisena aika hyvin, mutta on tietenkin kiusallinen siinä tapauksessa, että on tavannut sen ihmisen jo samana päivänä. Oikeasti kasvosokean ei kannata käyttää tätä.
Kannattaa siis suhtautua kaikkiin vieraisiin ikään kuin olisi jo tuttu. Äänestä tunnistamista kannattaa harjoitella. Ja tietenkin muistia. Kun muistaa, missä on tavannut tuolla äänellä puhuvan, voi päätellä, kuka puhekumppani on.

  Re: Epäilen lapsella olevan kasvosokeutta, miten

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.8.26 13:05:47

Itse olen erittäin kasvosokea. En välttämättä tunnista ihmisiä, jotka näen viikottain. Jokapäiväiset ihmiset tiedän "laumaan kuuluvaksi" myös kasvoista, mutta silti työkaverin kohtaaminen väärässä ympäristössä, vaikka kaupassa, on hämmentävää. Ja kesäloman jälkeen ei aavistustakaan, että ketä siellä töissä nyt olikaan...

Itse tunnistan ihmisiä maneereista. Kävelytyyli on jokaisella melko uniikki. Ja melkein kaikilla on joku huomaamaton juttu, jota toistavat usein. Ja tietysti puhetapa paljastaa, että kenen kanssa sitä ollaan tekemisissä.

  Re: Epäilen lapsella olevan kasvosokeutta, miten

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.8.26 13:38:42

Ei sitä voi parantaa mutta se ei ole myöskään mitenkään iso ongelma elämässä, kokemuksesta puhun. Suurimman osan ajasta ei edes muista koko asiaa. Joskus tulee satunnaisia hassuja tilanteita mutta nekin on sellaisia että toinen henkilö ei ole tajunnut vaan omassa päässäni tajuan että henkilö edessäni onkin toinen henkilö

  Re: Epäilen lapsella olevan kasvosokeutta, miten

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   21.8.26 13:53:43

Miksi kasvosokeus pitää yrittää salata muilta?

  Re: Epäilen lapsella olevan kasvosokeutta, miten

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.8.26 14:12:07

Kasvosokeus, hohhoijaa, miksi tällekin on joku nimi pitänyt keksiä. Itse en muista niinkään kasvojen piirteitä. Tai joku todella selkeä piirre kyllä jää mieleen, esim tosi paksut ja tummat kulmakarvat, parta tms, mutta eniten semmonen ihmisen olemus on se, mistä muistan. Esimerkiksi ryhti, hartioiden asento ja kävelytyyli.
Moni ei huomaa, että Maijan ja Martan erottaa päänasennosta, ovatko he sitten vartalosokeita?

Ärsyttää tämä ihmisten lokerointi. Ihan niin kuin kasvoista tunnistaminen olisi se normaali ja kaikki muu on sitten "sokeutta" ja vika. Ihmiset nyt vain muistavat asioita eri tavalla ja katsovat eri asioita.

Oppimisessa tämä on jo tajuttu ja ymmärretään että jos joku on hyvä kielissä ja huono matemaattisissa aineissa, hänestä ei silti sanota "matemaattisesti ääliö" vaan ymmärretään että ihmisillä on erilaisia vahvuuksia.

  Re: Epäilen lapsella olevan kasvosokeutta, miten

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.8.26 14:14:47

Se on kurjaa jos sinua piste ärsyttää kun ilmiöille on nimiä. Niistä on kuitenkin yleisesti enemmän hyötyä kuin haittaa, koska niiden avulla asioista voi puhua ja voi löytää muita kaltaisiaan.

Hienoa myös jos asiasta ei ole ollut sinulle harmia. Minulle on usein käynyt niin että törmään tuttuun enkä ollenkaan tunnista kuka hän on, loukaten häntä ja nolostuen itse. Televisio-ohjelmien ja elokuvien katsominen on aika vaikeaa jos hahmot ei ole todella monimuotoisia, koska en erota niitä ruskeahiuksisia valkoisia miehiä toisistaan enkä siten oikein voi seurata juonta.

Ymmärrätkö miksi minusta on kivaa tietää mikä on homman nimi?

  Re: Epäilen lapsella olevan kasvosokeutta, miten

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   21.8.26 14:20:50

Lapsella lienee kasvosokeuden lisäksi "sokeus" tunnistaa puheääniä, koska yleensä omat luokkalaiset tunnistaa pimeässäkin puheäänen perusteella.

  Re: Epäilen lapsella olevan kasvosokeutta, miten

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   21.8.26 14:49:53

Onko aivan varmaa että lapsen näkö on muuten niillä laseilla riittävän hyvä?

Esim jos on miinuslasit niin täytyisikö olla myös plussaa?

  Re: Epäilen lapsella olevan kasvosokeutta, miten

Lähettäjä: Lintubongari 
Päivämäärä:   21.8.26 14:50:21

Jokainen kasvosokea oppii oman tavan tunnistaa. Minäkään en muista ääniä kovin hyvin, mutta tunnistan ihmiset habituksesta. Tunnistan myös eläimet kaukaa juurikin habituksesta niin hevoset laitumella kuin lintulajitkin. Sitä en osaa sanoa olenko oppinut tunnistamaan ihmiset ensin vai onko eläin harrastus auttanut ihmisten tunnistus tapojen oppimisessa.

  Re: Epäilen lapsella olevan kasvosokeutta, miten

Lähettäjä: l 
Päivämäärä:   21.8.26 15:27:17

Piste: asiasta on helpompi keskustella ja käsitellä, kun sillä on nimi. On kasvosokeita, invalideja, näkövammaisia, diabeetikkoja, ravivalmentajia, opettajia ...
Kyse ei ole ihmisten lokeroinnista millään tavalla niin kuin eräät yrittävät sijoittaa kansalaisia eri sosiaaliluokkiin vaan nimenomaan ilmiön tai ominaisuuden nimeämisestä.

  Re: Epäilen lapsella olevan kasvosokeutta, miten

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.8.26 15:46:36

Mutta kun kyse ei ole mistään sokeudesta. Tässä siis se ärsyttävä asia on medikalisaatio, googlaa, jos et tiedä.

Kyllä sellainen ihminen ihan samalla tavalla näkee kasvot, mutta ei vain kiinnitä niihin huomiota tai muistaa sellaiset piirteet huonosti. Joku toinen ei muista, että Matilla on kankeat ja karvaiset kädet, mutta ei silti puhuta mistään sokeudesta.
Jonkun elämää saattaa paljonkin haitata se, ettei pysty nopeasti laskemaan päässä, kuinka paljon 5^4, mutta ei hän silti ole "matemaattisesti vammainen".

  Re: Epäilen lapsella olevan kasvosokeutta, miten

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.8.26 15:49:27

Matematiikka on ihmiselle huomattavasti vähemmän luontaista kuin kasvojen tunnistaminen ja näkeminen ja muistaminen. Jälkimmiänen on hyvin tärkeä ominaisuus ihmiselle, ja kyllä sen puute on merkittävä asia huomioida.

Miksi sinua haittaa niin paljon jos ihmiset haluavat käyttää sanoja kuvailemaan kokemuksiaan?

  Re: Epäilen lapsella olevan kasvosokeutta, miten

Lähettäjä: hmmmm 
Päivämäärä:   21.8.26 16:11:24

Minä olen aina ollut kasvosokea. Ei haittaa elämää. Huvittavia tilanteita joskus sattuu.

  Re: Epäilen lapsella olevan kasvosokeutta, miten

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.8.26 16:54:26

”Mutta kun kyse ei ole mistään sokeudesta. Tässä siis se ärsyttävä asia on medikalisaatio, googlaa, jos et tiedä.”

Kasvosokeus on ihan oikea kansankielinen termi tuolle asialle. Prosopagnosia on virallinen termi, jota ehkä lääketieteessä käytetään, vaikka sielläkin voidaan puhua ihan kasvosokeudesta.

  Re: Epäilen lapsella olevan kasvosokeutta, miten

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   21.8.26 17:30:24

Piste voi mennä vänkäämään terminologian loogisuudesta jonnekin muualle, täällä puhutaan asiasta.

  Re: Epäilen lapsella olevan kasvosokeutta, miten

Lähettäjä: Lintubongari 
Päivämäärä:   21.8.26 18:05:29

"Kyllä sellainen ihminen ihan samalla tavalla näkee kasvot, mutta ei vain kiinnitä niihin huomiota tai muistaa sellaiset piirteet huonosti."

Höpö höpö! Kyse ei ole siitä, ettei kiinnittäisi huomiota tai ei vain muistaisi. Huomiota voi kiinnittää vaikka loputtomasti, silti se ei kasvosokeaa auta yhtään. Niitä kasvoja ei vaan kasvosokea voi palauttaa mieleen niin kuin muita yksityiskohtia.

  Re: Epäilen lapsella olevan kasvosokeutta, miten

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   21.8.26 20:00:31

Mä oon pahasti kasvosokea. Se on rasittavaa, mutta ei kaada maailmaa.
Mä tosiaan voin yrittää katsoa toisen kasvoja vaikka kuinka paljon, mutta ne piirteet ei vaan piirry mieleen. Vaikea selittää. Ihan kuin kasvojen päällä olisi sellainen suttuinen kangas. Eli kyse ei ole siitä, ettenkö kiinnittäisi huomiota. En vain "näe" yksityiskohtia. Eli juurikin tuo, etten voi palauttaa kasvoja mieleen.

On tosi tympeää opetella tuntemaan uusia ihmisiä ja vaatii että näen toisen tosi usein. Ja sitten kun joku onkin ihan eri paikassa/vaatteissa niin en todellakaan tunnista!

Olenkin opetellut ihan reilusti kysymään, että "hei, mistä me tunnetaan?" ja olen selittänyt ihan suoraan, että olen kasvosokea. Olen myös välillä mennyt juttelemaan ihan ventovieraille, kun olen luullut tätä kaveriksi. Sitten vaan pyytelen anteeksi :D Ja oikeastaan sen vuoksi annankin muiden ottaa minuun ensikontaktin. Osa myös luulee, että olen jotenkin tyly, kun en kaupassa moikannut. En vain tunnistanut ihmistä.

Rakastan ihmisiä, joilla on vaikka rastoja tai värikkäitä hiuksia tai joku omintakeinen puhetyyli, pukeutuminen tai ihan mitä tahansa poikkeavaa! Heidät oppii tunnistamaan helposti. Toisiinsa sulautuvat ihmiset on kaikkista hankalimpia.

  Re: Epäilen lapsella olevan kasvosokeutta, miten

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   21.8.26 20:07:24

"Televisio-ohjelmien ja elokuvien katsominen on aika vaikeaa jos hahmot ei ole todella monimuotoisia, koska en erota niitä ruskeahiuksisia valkoisia miehiä toisistaan enkä siten oikein voi seurata juonta."

tää on muuten niin totta! Tuon takia tykkäänkin katsoa esim. piirrettyjä, missä hahmot on tosi selkeitä ja usein hyvin erilaisia ja heillä on aina samat vaatteet päällä. Ei tartte arvailla kuka on kuka..

  Re: Epäilen lapsella olevan kasvosokeutta, miten

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.8.26 20:27:26

"Televisio-ohjelmien ja elokuvien katsominen on aika vaikeaa jos hahmot ei ole todella monimuotoisia, koska en erota niitä ruskeahiuksisia valkoisia miehiä toisistaan enkä siten oikein voi seurata juonta."

Mä olen puolisolleni varmaan kamalaa ruutuseuraa, kun alati kysyn kesken leffan tai sarjan "Kuka tuo on" tai "Pitäiskö mun tietää, kuka tuo on" :D

Pitäis olla kiellettyä, että hahmoilla on samantyyliset hiukset!

Aloittaja, en ottaisi asiasta liikaa stressiä. Paras vinkki oli, että lasta voi opettaa puhumaan asiasta. Itse tykkään varoittaa ihmisiä ja sanoa, että mua saa kyllä repiä hihasta, jos näyttää siltä, että en kohdatessa huomaa, mikä ei muuten johdu ylimielisyydestä tms., vaan siitä, että olen huono tunnistamaan kasvoja.

  Re: Epäilen lapsella olevan kasvosokeutta, miten

Lähettäjä: Zxc 
Päivämäärä:   21.8.26 22:54:11

Minä myös olen kasvosokea tunnistan yleensä ihmiset puheesta ja vaatteista. Olen aina pulassa kun ulkovaatekausi vaihtuu.
Suosittelen lasta kertomaan asiasta. Huonokuuloinen tuttunikin aina kertoo uusille juttukavereille heti ensinmäisenä, että on sitten huonokuuloinen. Miksei voisi opetella sanomaan tyyliin. Hei, tunnemmeko jostain, olen kasvosokea niin tunnistan ihmiset huonosti.

  Re: Epäilen lapsella olevan kasvosokeutta, miten

Lähettäjä: hmmmm 
Päivämäärä:   22.8.26 00:07:27

Just tämä: "Rakastan ihmisiä, joilla on vaikka rastoja tai värikkäitä hiuksia tai joku omintakeinen puhetyyli, pukeutuminen tai ihan mitä tahansa poikkeavaa! Heidät oppii tunnistamaan helposti. Toisiinsa sulautuvat ihmiset on kaikista hankalimpia."

Parin opiskeluvuoden aikana opin erottamaan naisopiskelijoista kaksi. Yhdellä oli kasvoissa luomi, toisella kiharat hiukset. En oppinut yhdistämään kasvoja ja nimiä kenellekään, joilla oli pitkät suorat hiukset. Miehet oli helpompi tunnistaa: yhdellä oli parta, toisella silmälasit, kolmannella aina lippis ja sitten se neljäs, jolla ei ollut partaa, silmälaseja eikä lippistä.

  Re: Epäilen lapsella olevan kasvosokeutta, miten

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   22.8.26 00:17:54

Sarjoja ja elokuvia katsoessa tosiaan usein ihmettelee, että eikö tosiaan ole löytynyt hyvikseksi ja pahikseksi yhteen enempää erinäköisiä näyttelijöitä. Joskus tajuaa vasta elokuvan loppupuolella, ettei juoni ollutkaan outo vaan ne yhdeksi ja samaksi tyypiksi luulemani olivatkin kaksi eri hahmoa...

  Re: Epäilen lapsella olevan kasvosokeutta, miten

Lähettäjä: --2 
Päivämäärä:   22.8.26 00:21:41

Mahtavaa että tiedostat asian ja yrität huomioida lapsen haasteet tuossa!

Minulla on varmaan myös jonkinasteinen kasvosokeus ja lapsena olin aika ahdistunut asiasta. Esimerkiksi jännitin sukujuhlia, koska pelkäsin nolaavani itseni, kun en tunnistakaan sukulaisia, joita minun odotetaan tuntevan. Jännitin myös käydä esim. uimassa, koska uimahallissa jouduin vielä jättämään silmälasitkin kaappiin ja ihmisiä oli tosi vaikea tunnistaa hieman huononäköisenä ja uimapuvuissa ja pelkäsin aina etten löydä omaa porukkaani, jos olen yksin naisten puolella. Tallilla olin yksinäinen, koska minun oli vaikea oppia tuntemaan tallilaisia. Koulussa luokkakaverit sentään opin kohtalaisesti, mutta esim. kesäloman jälkeen en meinannut kaikkia tunnistaa ja sitä myös häpeilin kovasti. Lisäksi oli just tuo leffojen katsomisen vaikeus.

Joskus ehkä lukioiässä kuulin kasvosokeudesta ja se helpotti, kun sai tietää ettei olekaan vaan vähän tyhmä, vaan on tällainen asia joka vaivaa muitakin. Eihän se vikaa korjannut, mutta oli just helpottavaa kuulla että on muitakin samanlaisia. Olisi ollut ihanaa, jos tästä olisi voinut puhua jo lapsena.

Mutta eihän tuota "vikaa" voi mitenkään korjata. Mutta luulen että tärkeintä on vaan että voi puhua asiasta. Silloin iän myötä sitten lapsen on ehkä helpompi opetella huomioimaan tätä, esim. keksiä muita muistisääntöjä tai ihan vaan puhua avoimesti ihmisille haasteistaan.

  Re: Epäilen lapsella olevan kasvosokeutta, miten

Lähettäjä: l 
Päivämäärä:   22.8.26 09:17:57

Piste, ei tässä medikalisaatiosta ole kyse vaan keskustelusta. Ei kasvosokeus ole sairaus vaan ominaisuus siinä missä sinisilmäisyys (kaikissa merkityksissä).
Mitä käsitettä sinä tästä ominaisuudesta haluaisit käyttää?

Meille enemmän tai vähemmän kasvosokeille on tärkeää ymmärtää, mistä on kyse. Ei meillä ole samaa mahdollisuutta kuin Ruotsin kruununprinsessalla, jolla on joku avustaja kuiskaamassa, kuka on tämä tärkeä henkilö, jonka tapaa. Voin kuvitella, kuinka kiusallisia hetkiä hänelle tulee, jos henkilö vaihtuukin välillä eikä hän huomaa sitä.

Myös minun ongelmani on yksinäisyys, koska en uskalla keskustella ihmisten kanssa, kun voi kovasti erehtyä henkilössä.

  Re: Epäilen lapsella olevan kasvosokeutta, miten

Lähettäjä: Hm 
Päivämäärä:   22.8.26 12:13:17

Hienoa, että otat asian vakavasti aloittaja. Ilmeisesti nyt on niin, että lapsi ei vielä ole ymmärtänyt, että hänellä on tällainen piirre? Kun kerran pohti tuota, että muut eivät tunnista häntä eri silmälaseissa?

Olisi varmaan hyvä etsiä vertaistukea ja miettiä miten lapsen kanssa asiasta puhuu. Se varmasti auttaa lasta kovasti, kun saisi tietää että tällaista on. Ainakin parhaille kavereille hänen kannattaa ehdottomasti kertoa, ei tule sitten mitään "et moikannut mua/mikset tullu mun viereen bussissa/ootko vihainen" -juttuja.

Sitten kun asian ymmärtää, voi alkaa opetella vaikka kiinnittämään huomiota puheeseen, kävelytyyliin ym., mihin lapsi ei varmaan vielä ole tajunnut kiinnittää huomiota. Mikä on ymmärrettävää, jos ja kun hän elää tällä hetkellä käsityksessä, että ulkonäöstä tunnistaa ihmisen eikä ole tajunnut, että yleensä se on kasvot...

   Ylös ⇑   


  
 Vastaa viestiin
 Nimi:       [poista tiedot]
 Sähköpostiosoite:

 Jos annat sähköpostiosoitteesi, se näkyy viestissäsi.

 Otsikko:
   




Hevostalli.net ei vastaa keskusteluryhmissä käytävän keskustelun sisällöstä.