|
Lähettäjä: RR
Päivämäärä: 20.8.26 14:13:00
Mulla on ollut muinoin kaksi sijoituskoiraa, joista toinen osoittautui sydänsairaaksi (ei siis käytetty jalostukseen) ja toisen kasvattaja olikin sitten täysi kusettaja. Tämän urospennun halusin ehdottomasti, mutta kasvattaja ei suostunut sitä myymään, joten jouduin ottamaan sijoitukseen ja se oli suuri virhe. Näistä tapauksista onkeeni ottaneena en ikinä ota sijoituskoiraa, mutta annan kyllä mielelläni arvostamilleni kasvattajille koiriani jalostukseen, jos he niitä haluavat käyttää ja näin on muutaman kerran tehty.
Sijoituskoiraa ei todellakaan ole ilmainen koira ja siinä sitoudut yhteistyöhön kasvattajan kanssa hyvinkin tiukoin ehdoin vuosikausiksi. Esim. kun sopimuksessa sanotaan, että kasvattajalla on oikeus käyttää koiraa näyttelyissä, niin monelle saattaa tulla yllätyksenä, että niitä näyttelyitä voi olla 50 vuodessa, jos kasvattaja niin haluaa. Siinä vaiheessa, kun nuori koira on jo täysin kyllästynyt koko touhuun ja kasvattaja vaatii sitä Baltian turneelle, niin jos pidät koiran puolia, että nyt se tarvitsee taukoa, niin sitten on piru irti. Ostakaa ne pennut itsellenne, niin vältytte paljolta paskalta. Jos pysytte fiksun kasvattajan kanssa väleissä, niin liisaus on aina mahdollista. Enkä myöskään kasvattajana ikinä sijoittaisi pentuja ventovieraalle, vaan jos en itse pystyisi parhaita pitämään jalostustyötäni varten, niin ne menisi sitten asumaan vain sataprosenttisen luotettaville ystävilleni.
|