|
Lähettäjä: ...
Päivämäärä: 20.8.26 20:19:31
"Kolmipiste, saako kysyä millaisesta vierasesineestä oli kyse? Ja typeränä kysyn että tehtiinkö tähystys varmuuden vuoksi vai koska tiesitte koiran syöneen kyseisen vierasesineen?"
Hyvin vahvana epäilynä oli, että pääsi syömään ulkoa nappaamansa terävän esineen. Ihan täysin varmoja ei voitu olla, mutta hyvin vahva epäilys oli.
"Niin.. Tässä nyt pohdin vatsakipujen mahdollisuutta. Tälle rodulle ominaista on haukkuherkkyys (joka alkanut nyt vasta pikkuhiljaa näkymään) ja huomionhakuisuus/ leimaantuu vahvasti omistajaansa eli minuun kiinni.. Tämä ollut alusta saakka."
Tämä on juuri yksi tekijä, minkä vuoksi moni kipu tai muu vaiva jää myös tunnistamatta, koska liian paljon kipukäytöstä menee rotuominaisuuksien piikkiin. Esimerkiksi villakoiran vatsavaivat menevät helposti "villismäisen nirsouden" piikkiin, bernien ja labbisten pica-oireilu ko. rotujen ahneuden piikkiin jne.
Tottahan se on, että voi olla oikeasti vaikea tunnistaa, milloin kyseessä on tyypillinen pentukäytös tai tyypillinen rotuominaisuus ja milloin koira oireilee esimerkiksi kipua tai stressiä rodunomaisesti. Esimerkiksi valmiiksi rotunsa puolesta haukkuherkkä koira luultavasti ilmaisee esim. stressiään helpommin ääntelemällä lisää kun taas hyvin hiljaisen rodun edustaja voi ilmaista stressiä muulla tavalla. Vilkkaalla rodulla saattaa kipu saada aikaan vain kierrosten ja vauhdin lisääntymistä, kun taas rauhallisempi voi muuttua vielä rauhallisemmaksi.
"Tänään aamulenkki meni täydellisesti, koira yritti vain muutaman kerran ottaa maasta jotakin, ja irrotti nopeasti kun päätin tarjota herkkua.. Eli tämä käytös vaihtelee. Aivan varmasti taas iltapäivällä käy hulluilla kierroksilla ja yrittää napata kaiken eteensä tulevan."
Kivuissa, varsinkin juuri esim. vatsavaivoissa käytöksen vaihtelu on nimenomaan hyvin tyypillistä. Meilläkin luopumiset sujuivat täydellisesti vatsan ollessa parempi, kun taas välillä esimerkiksi hiekan syöminen meni ihan pakonomaiseksi. Ja pentupureminen oli toinen esimerkki, vatsakipujen yltyessä se haki meiltä huomiota/kontaktia puremalla aivan pakonomaisesti. Minulla on ennenkin ollut aikamoinen pentupiraija, mutta tämä oli erilaista. Syömisten jälkeen sille tuli ne pahimmat naskalipiraija-kohtaukset, jotka eivät meinanneet mennä millään ohi.
"Mietin että ehkä täytyy vaan pakastaa kongeja ja nuolumattoja mitä en ennen ole tehnyt paitsi kotoa poislähtiessä antanut ilman pakastamista. Käyn ostamassa myös jotain aktivointileluja. Luulen enemmänkin että tylsyyttään tätä tekee. Palasin nimittäin kesälomalta vasta reilut 3 viikkoa sitten töihin ja ehkä niihin aikoihin tämä käytös on pahentunut."
Tämä voisi kieliä sitten myös stressistä. Meillä stressi pahentaa myös vatsaoireita, edelleen helposti tulee närästysoireita, jos on ollut kovasti muutoksia tai stressiä. Ja itse opin, että joskus pennun kanssa ongelmana on liika tekeminen ja ylikuormittuminen, koska tämä meidän pentu on ollut herkkä ylikuormittumaan. Sai siis olla tarkkana, että ei tee liikaa. (Tosin ruoka meillä on aina annettu juuri kaikista tuollaisista virikeleluista, koska silloin se syö hitaammin ja lisäksi se rauhoittaa pentua.)
"Että onhan se taas iso muutos pennulle kun en ole jatkuvasti saatavilla ja aika on kortilla."
Kyllä, me helposti aliarvioimme koiran(pennun) kokeman kuormituksen. Teillä parhaassa tapauksessa kyse on vain tästä, kuormituksesta ja stressistä eikä välttämättä terveysongelmista.
"Mistä teille tuli epäilys että ruokavalio ei olisi sopiva? Tai siis että ruoka aiheuttaa vatsakipuja?"
Jo ihan pienenä pennulla oli ajoittaista levottomuutta esim. unille rauhoittuessa. Sitten jossain vaiheessa alkoivat syömisten jälkeiset levottomuuskohtaukset, jahtasi häntää, sai hepuleita, sai mahdottomia piraijakohtauksia. Myös vatsan toiminta oli vaihtelevaa, välillä löysällä, välillä kovalla ja välillä normaalia. Sitten oli se pakonomainen kaikenlaisen roskan syöminen. Myöhemmin mukaan tuli myös näitä perinteisempiä närästysoireita, kuten röyhtäilyä, huulien lipomista ja läähättelyä.
|