|
Lähettäjä: Ginnie
Päivämäärä: 17.8.26 20:16:42
Anoreksia ja lievä masennus löytyy, sairastamisvuosia takana aika monta, välillä voiden paremmin ja välillä huonommin, välillä käyden koukun ortoreksian kautta. Sairaudet oireilee niin, että se vaikuttaa joka ikiseen asiaan elämässäni ja vääristää ajatuksiani joka ikinen minuutti päivästä. Vääristynyt kehonkuva, pakonomainen oman kehon murehtiminen, sietämätön olo omissa nahoissani ja itseinho on jotain, mitä en pysty kuvailemaan.
Ulkopuolisille sairauteni varmaan näkyy noh, heikoimpana hetkinä fyysisessä olemuksessa (painosta ei tosin voi tulkita miten mieli voi, joskus mieli voi jopa huonommin vaikka paino olisi noussut parempaan kuntoon) ja tietynlaisena apeutena ja poissaolevuutena, vaikka olenkin kertonut tästä sairaudestani vain yhdelle lähimmälle ystävälleni+ lisäksi toki oma mieheni sekä äitini tietää tämän tilanteen. Ja esim se, että en koskaan osallistu mihinkään sellaisiin illanviettoihin, tapaamisiin tai tilaisuuksiin, jossa pitäisi syödä on asia minkä ihmiset on huomannut. Ja heikoimman voinnin aikana olen pois harrastuksista. Muuten yritän ainakin piilottaa sairauteni mahdollisimman hyvin muilta, esittää iloista ja kivaa silloinkin, kuin oma mieleni ei sitä minulle ole.
Töissä muille ilmenee lähinnä niin, että en koskaan syö muiden nähden + olen toki ollut pois osastohoitojaksojen ajan ja fyysinen heikompi vointini on jotkut kiinnittänyt huomiota ja jotkut työkaverit kysellyt vointiani (ihan lämpimässä hengessä), vaikka vain pomoni tietää oikean syyn.
Nyt minulla on menossa todella vahva ja toivottavasti se ihan viimeinen parantumisyritys. Vointini on kohtalainen olosuhteisiin nähden, kuntoutus ja mielen on ihan todella rankka projekti. Olen aidosti toiveikas, että nyt pystyn tähän ja ihan oikeasti pääsen jaloilleni ja pelastan itseni, kaikki on pelissä. Käyn aktiivisissa hoidossa (terapiassa + psykiatrian puolelle syömishäiriön hoidoissa, ravitsemusterapeutilla sekä sairauden aiheuttamia fyysisiä ongelmia hoidetaan ihan keskussairaalassa mm sydänpuolella ja sisätautipuolella).
Vinkkini muille: Puhukaa! Ja ottakaa apu vastaan. Älkää jääkö yksin ongelmienne kanssa, älkää padotuksi asioita sisälleni hautumaan ja mätänemään hiljaa, vaan puhukaa niistä ja antakaa ihmisten auttaa. Oma mieli voi olla joskus sitä pahinta myrkkyä, silloin avuksi tarvitaan joku toinen laimentamaan niitä myrkyllisiä ajatuksia. Ja uskokaa parempaan, aina voi tulla se päivä, kun asiat alkaakin muuttua paremmaksi. Ei ole liian myöhäistä, ei ole toivotonta tilannetta. Te olette tärkeitä. Syömistä ei tarvitse ansaita, syöminen ei ole väärin ja syöminen on sallittua. Eikä esim kehonkoko määritä koskaan sun ihmisarvoa. Muistakaa ravita itsenne hyvin ja levätä riittävästi, pitää huolta itsestänne <3
|