|
Lähettäjä: sanaton
Päivämäärä: 15.8.26 16:37:17
töissä tauolla juteltiin niitä näitä. kerroin että olisin näin sinkkuna valmis maksamaan hunajaa jos kerrankin joku vaihtaisi puhtaat lakanat(rakastan niitä) ja olisi ruoka odottamassa.
siiinä päivän mittaan tuli se siloposki kesäjantteri kertoon että kuuli ja kyllä hän voi tuon tehä.
ite olin joopa joo, okei kerrroin missä varaavain että sisälle pääsee.
ei hele. oli puhtaat petivaatteet, likaset oli puisteltu ja oikeassa korissa. oli karjalanpaisti uunissa, äitin ohjeella ed yönä tehnyt. kypsät potut kattilassa ja jotain rikkaruohoja maljakossa ruokapöydällä.
kesäpoika huikkas lähtiessään vaan heippa ja mää oikeasti itkee tihrustin kun söin ja pistin torkulle niihin puhtaisiin.
töissä sitten sille mukulalle annoin 150 kun olin niin onnellinen.
oikeesti ei ne kaikki kakarat toivottomia ole. puhutaan sanotaan että kauhee sukupolvi, mutta ei ne kaikki.
ehkä toivoa suomelle oikeesti on. fiksuja joka sukupolvessa.
|