|
Lähettäjä: -
Päivämäärä: 13.8.26 16:08:51
Enpä tiedä, miksi nyt halusin tulla kertomaan tämän näin. Poliisista on ollut nyt paljon juttua somessa ja medioissa, siitä kuinka valtaa ja voimaa käytetään väärin.
Ollessani 18v minulla hajosi mielenterveys. Traumatisoitunut ja parentifioitunut lapsi. Alkoholisoitunut, väkivaltainen ja seksuaalisen hyväksikäytön siivittämä lapsuus, kaappaus ja vankina pito.. Pärjäsin silti aika hyvin siihen asti, päädyin vaan suhteeseen (=lue minut oli groomattu "suhteeseen" 16v iässä lähes 30v miehen toimesta) jossa kaikki meni lisää pieleen. Olin vieraassa kaupungissa ja tutut suojat jotka itselleni oli turvattomuudessa rakentanut olivat poissa. Niinpä mutkien kautta olin tilanteessa, jossa olin psyk. sh:n kartoituksessa, että mihin suuntaan minut laitettaisiin hoitoon.
Käynnillä minulle tuli katkos, jossa menin katatoniseen tilaan. Muistikuvani ovat osittain hatarat, tästä on aikaa jo 15 vuotta. Olen lukenut myöhemmin kuitenkin tekstit käynnistä ja niistä olen saanut osan puuttuvista palasista paikoilleen. Ilmeisesti tämä sh oli kysynyt jonkun toisen sh:n mielipidettä. Minulle tultiin kertomaan, että olisi hyvä lähteä näytille ensiapuun. Siinä kohtaa katatonia oli alkanut lientyä, pystyin jo esim liikkumaan. Pudistin päätäni. Nousin ylös ja olin lähtemässä, mutta minua viivytettiin. Sain sanottua, että pärjään kyllä. Aulassa tuli vastaan ambulanssihenkilökunta ja minulle sanottiin että pitäisi mennä heidän mukaan. Säikähdin ja pysähdyin seinää vasten, koko homma tuntui absurdilta. En voinut mitään sille, että olin mennyt tilaan jossa on vaikea liikkua tai puhua (myöhemmin minulle diagnosoitiin dissosiaatiohäiriö). En suostunut lähtemään heidän mukaansa, mutta en voinut myöskään poistua rakennuksesta, sillä henkilökunta seisoi ovien edessä niin etten päässyt.
Paikalle oli kutsuttu sitten ilmeisesti poliisit jossain välissä. Kun he tulivat, niin osoitettiin vain, että tuo tuossa. Olin yrittänyt tätä ennen kertoa, että olen ok ja haluan vain mennä kotiin ja levätä. Poliisit eivät edes kysyneet mitään, sanoivat vain että sitten mennään. Olin ilmeisesti vastannut, että haluan vaan lähteä kotiin, että antakaa mun mennä. Siinä hetkessä poliisit (2 miestä) tulivat minua kohti ja tarttuivat kiinni molemmilta puolilta. En ollut tehnyt mitään väärää, en ollut vaaraksi itselle enkä muille, en ollut psykoottinen, ei minkäänlaista itsemurhariskiä, ei mitään.. Minä säikähdin kuollakseni, ei ihminen kykene siinä tilanteessa ajattelemaan kognitiivisesti, vaan pelkät vaistot vei ja yritin päästä irti heidän otteestaan. Minulle ei puhuttu, ei ehdotettu että kävelisin itse tai mitään. He riuhtoivat ja kiristivät otettaan, raahasivat suhteettomalla kahden miehen voimalla 18v tytön hissiin. Yritin päästä irti heidän otteestaan ja kiljuin pakokauhun vallassa. Sitä kesti vain pienen hetken, ehkä alle puoli minuuttia kun he olivat repineet minut hissiin asti, vaikka se tuntui ikuisuudelta. Minulla dissosiaatio perustuu eniten juurikin freeze-toimintoon, mutta siinä hetkessä olin yrittänyt taistele/pakene -järjestelmää. Hissin oven mennessä kiinni minulta meni jalat alta ja en enää voinut liikkua tai puhua.
Olin mennyt täydelliseen katatoniaan, minusta ei lähtenyt ääntä, ei mitään. Minulla on silti muistikuva, että kyyneleet valuivat poskiani pitkin. Vaikka en enää nähnyt enkä tuntenut mitään. Poliisit olivat kantoraahanneet minut lanssiin ja mitään muistikuvia ei ole sen jälkeen, minulla on täydellinen muistikatko siitä eteenpäin. Olin tietojen mukaan kuitenkin ollut päivystyksessä vain max 2h ja sitten minut oli lähetetty kotiin.
Olin 18v, kiltti, traumatisoitunut pahasti. Olin aivan lapsi vielä. Minusta ei ollut vaaraa kenellekään eikä tähän päiväänkään mennessä mitään psykoosiin viittaavaa ole ollut. Heillä ei ollut oikeutta pakottaa minua hoitoon, ei sillä tavalla. Poliisilla ei ollut tarvittavaa tietoa ja taitoa. He vain käyttivät valtaansa tuosta noin vain ja aiheuttivat uuden, suuren trauman. Minun piti olla siellä turvassa, olin hakemassa vapaaehtoisesti apua itselleni avohoidosta. En tänä päivänäkään luota piiruakaan poliisiin ja paniikki virtaa kuin sähkö koko kehoon kun vain näen poliisiauton. Eikä todellakaan ollut edes mitään M1-lähetettä tai mitään. Tilanne oli lain puitteissakin siis laiton.
|