|
Lähettäjä: Ö
Päivämäärä: 16.8.26 11:34:14
Nämä on aina vähän tällaisia ongelmallisia, koska ensinnäkin nuo käsitteet voivat tarkoittaa eri ihmisille tosi eri asioita. Lisäksi minulle tulee aina hieman mieleen kun halutaan "kilttiä ja rauhallista" koiraa, että a) onko koiraan eläimenä perehdytty ylipäätään, b) onko itsellä realistiset käsitykset siitä, mitä koiran kanssa eläminen ja sen kasvattaminen ja hoito vaatii ja c) miten itse on valmis panostamaan siihen kasvattajan valintaan sekä koiran tapakasvattamiseen.
"Kiltteys" on tosi suhteellinen käsite. Tässä voitaisiin mennä aika syvällekin filosofisiin pohdintoihin siitä, mitä se kiltteys on ja onko mikään yksilö maailmassa ainakaan koko aikaa (vain) kiltti. Sanotaanko näin, että hyvin harvan koiran rotumääritelmään kuuluu - mikäs se kiltteyden vastakohta nyt on, vihaisuus, ilkeys? Pois lukien muutamat oikeasti tiukat vahtikoirat, joiden rotumääritelmässä saatetaan jopa suosia mahdollisimman (vieraille) aggressiivisia koiria - osa näistäkin saattaa toki omalle väelle olla kilttejä.
Kuitenkin sanoisin, että ehkä kaikista eniten "kiltteyteen" vaikuttavat tekijät ovat 1) terveys sekä 2) yksilölle sopivat elinolosuhteet. Harva ihminenkään pysyy välttämättä kovin "kilttinä" kroonisissa kivuissa tai huonoissa ja stressaavissa elinolosuhteissa. Osa yksilöistä toki kipeänäkin ennemmin käpertyy sisäänpäin tai kehittelee muita käytöshäiriöitä kuin varsinaista aggressiota, mutta koska et voi yksilöstä varmaksi sanoa varsinkaan etukäteen, miten se kipuun reagoi. Myös liian stressaava tai vääränlainen elinympäristö helposti saa yksilön turhautumaan ja mahdollisesti käyttäytymään kaikkea muuta kuin "kiltisti".
Näiden jälkeen sitten toki rotuominaisuudet, perimä, jalostus. Osa esimerkiksi aggressiosta on toki periytyvää. Toki riippuu tässäkin, halutaanko omalle väelle vai kaikille ihmisille vai myös kaikille muille eläimille "kilttiä" koiraa. Moni koirista voi rotuominaisuuksien puolesta olla tyypillisesti ihmisille ns. kiltti, mutta ei välttämättä vieraille koirille. Osa koirista on omalle väelle maailman kilteimpiä nallukoita, mutta ei välttämättä luvatta tontille tuleville kaupustelijoille ja muille vieraille ihmisille.
Kolmantena sitten tulee koiran sosiaalistaminen ja tapakasvatus. Viimeisenä tämä on siksi, että tämä oikeastaan vain vahvistaa tai peittää olemassa olevia ominaisuuksia, mutta esim. luonnostaan epäkoirasosiaalisesta koirasta ei tule sosiaalista pelkästään hyvällä sosiaalistamisella ja tapakasvattamisella tai tiukasta vahdista tuntemattomia kotiin tulevia remppamiehiä kohtaan leppoisaa ja ystävällistä. Samoin hyväkään sosiaalistaminen ja koulutus ei auta, jos koira elää vaikka kroonisten vatsakipujen, korvatulehdusten tai luustokipujen kanssa. Tai jos se on itselleen epäsopivassa ympäristössä.
Viimeisenä on pakko ottaa huomioon myös yksilöerot. Yksilö on kuitenkin aina myös yksilö omine piirteineen myös rotunsa sisällä ja geeniperimänsä ohellakin. Ei ole mitään rotua, jonka jokainen yksilö aivan varmasti olisi asiaa X. Jokainen laumanvartija ei ole hyvä vartija, jokainen metsästyskoira ei metsästä, jokainen seurakoira ei ole seurallinen, jokainen rauhalliseksi mielletty rotunsa edustaja rauhallinen jne.
Sitten on se käsite "rauhallinen". Tähän vaikuttavat oikeastaan hyvin samat asiat kuin kiltteyteen. Tosin huomioiden se, että useimmiten terve pentu on ainakin ajoittain myös kaikkea muuta kuin rauhallinen. Toki osa on pennusta asti rauhallisia, mutta rauhalliseksi mielletyissäkin roduissa on tavallista, että pentuna/nuorena (alle 2-3-vuotiaana) koirat ovat jossain määrin taipuvaisia kiihtymään ja reagoimaan nopeammin ja helpommin sekä muutenkin vilkkaampia ja touhukkaampia.
Toki tähän ihminenkin vaikuttaa paljon tarjoamalla pennulle sopivasti (riittävästi, mutta ei liikaa!) touhua ja uusia kokemuksia. Sekä liiat että liian vähäiset virikkeet voivat tehdä koirasta ylivirittyneen ja levottoman. Luonnostaan vilkkaammille yksilöille (joita on kaikissa roduissa, myös yleisesti rauhalliseksi mielletyissä) se rauhoittuminen pitää ehkä erikseen opettaa.
Kannattaa miettiä aina sekin vaihtoehto, jos aloittajalla onkin käsissään yhtäkkiä kaikkea muuta kuin kiltti ja rauhallinen leonbergi tai vaikka kultsu, niin mitä sitten? Ei siis tarvitse vastasta julkisesti, vaan mieti itse, onko sinulla rahkeita ja resursseja tällaiseen koiraan?
|