Lähettäjä: Juanita 
Päivämäärä:   11.8.26 22:02:23

Niin kauan kuin laihdutuslääkkeitä on ollut markkinoilla, mä olen naureskellut niille ja niiden käyttäjille. Itsekurin puutetta, oikotie onneen jne. Itselläkin ylipainoa, reilustikin, mutta aina olen sanonut, että se on vaan selkärangan puutetta.

Kunnes sitten sain huomata, että olen hiljalleen luisunut vaikean ylipainon puolelle ja oli pakko hakea lääkkeestä apua. Mun ongelma ei ole se, ettenkö tietäisi miten ja mitä pitää syödä. Mun lautasellani on laadultaan pääosin erinomaista ruokaa, mutta sitä on vain yksinkertaisesti liikaa. Liian iso annoskoko, santsaamista. Aterioiden välissä nälkä kasvaa liian suureksi. Viikonloppuna herkkuja, ja aina liikaa. Kun rööki jäi pari vuotta sitten pois, alkoi paino nousta entisestään

Nyt viikko pistoshoitoa takana ja onpa outo tunne, kun ruoka ja herkut ei koko ajan pyöri mielessä. Olen syönyt ns. kaikkea, myös esimerkiksi kaksi suklaapatukkaa viikonloppuna, mutta en ole kokenut mitään huutavaa nälkää tai makeanhimoa. Syöminen on helppo lopettaa yhteen annokseen. Monilta tuo lääke kuuluu vieneen ruokahalun kokonaan ja kun on paha olo, ei tule syötyä oikein mitään. Mulla ei ole huonoa oloa ollenkaan! Syön neljä ateriaa päivässä kuten tähänkin asti, mutta selvästikin kylläisyyshormonit vaikuttavat siten, ettei tarvi ottaa lisää. Ruoka maistuu silti hyvälle. :)

Eli nyt minäkin olen semmoinen selkärangaton läski, joka ei ilman lääkettä osaa laihduttaa. Mutta ainakin mä yritän hoitaa terveyttäni!

Lähettäjä: Okra 
Päivämäärä:   11.8.26 22:16:23

Vau kuulostaaoa hyvältä! Saako tuota mistään, jos ei ole ylipainoa? Tuo kuvailemasi ettei ruoka pyörisi ihan koko ajan mielessä ja olisi kylläinen olo on mun unelma! Koska sitä se minulla on, jatkuva nälkä ja ruoanhimo päässä. Pelkään, että jossain vaiheessa multakin vaan lähtee syöminen lapasesta määrällisesti ja alan lihomaan. Koen siitä oikeasti stressiä, tuollainen lääkitys kuulostaisi aivan pelastukselta jo sitä ennaltaehkäiseväksi ja parantamaan elämänlaatua!

Lähettäjä: Joooh 
Päivämäärä:   11.8.26 22:31:34

Kyllö noita lääkkeitä kannattaa kokeilla. Itte lsihduin ja vaikka en enää syö niin paino pysynyt kurissa ja ruokamelu päästä häipynyt.

Lähettäjä: Napsu 
Päivämäärä:   11.8.26 22:52:48

Okra

Lääkkeellä on sivuvaikutuksia eikä sitä ole tarkoitettu normaalipainoiselle.
Normaalin verran ihminen saa kokea nälkää ja ruokahimoja.
Lääke on niille joilla ei glp-1 hormoni toimi normaalisti.

Lähettäjä: Juanita 
Päivämäärä:   11.8.26 23:18:48

Okra: tämä lääkitys aiheuttaa oikeasti monille ihan ruokahaluttomuutta, ja minua ainakin lääkäri ihan muistutti, että syödä pitää, ja neuvoi, mitä kannattaa syödä, jos ruoka ei maistu. Normaalipainoisen ei kannata alkaa leikkiä tämän kanssa, koska vaarana on, että paino laskee liian alas.

Joooh: mikä lääke sinulla oli ja paljonko laihduit?

Lähettäjä: Joooh 
Päivämäärä:   11.8.26 23:24:42

Laihduin 15kg ihan hetkessä Rybelsuksella. Sitten lopetin sen syöimisen. Olen kyllä vieläkin hieman ylipainoinen mutta tyytyväinen itseeni ja veriarvot täydelliset.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.8.26 23:24:49

Toivottavasti opit jotain tärkeää tästä!

Vai pidätkö itseäsi parempana kuin niitä muita, edelleen? Toivottavasti et, olisi sääli että mahdollisuus kasvuun jäisi käyttämättä.

Lähettäjä: bvvcx 
Päivämäärä:   12.8.26 03:45:27

Muista kuitenkin syödä monipuolisesti niin, ettei hiukset ohene puolella. Joudut myös käyttämään lääkettä todennäköisesti loppuelämäsi edes jollain annoksella, muuten paisut takaisin ja ehkä entistäkin isommaksi.

Äitini käytti lihavuuslääkettä 1,5 vuotta ja vaikka kuinka koitti syödä terveellisesti, mm. kananmunia söi paljon, niin hiuksista tuli aivan lirut. Eli vaikka söikin kai ihan sopivasti ja monipuolisesti, niin ei auttanut.

Joutui sivuvaikutusten vuoksi lopettamaan lääkkeen (munuaisarvot nousi) ja on lihonut aivan valtavasti. Hiukset on kuitenkin palautuneet tässä muutamassa vuodessa.

Monilla muillakin sama tilanne. Pitää valita lähteekö kilojen lisäksi hiukset vai pysyykö lihavana. Kun ne muut laihdutuskeinot ei vain toimi...

T: Normaalipainoon laihduttanut BMI 21 ja vaatekoko taas 36. Ennen lapsia vaatekoko 36, kolmen lapsen jälkeen 40, sitten syöpä, hoidot ja sivuvaikutukset ja muutama vuosi elämää = vaatekoko 44. Sitten loppui selitykset ja alkoi vhh ja liikunta, nyt on hyvä olla.

Äidilleni tosiaan ei auttanut mitkään elintapamuutokset, kun ei hän muuttanut elintapojaan. Ei liikkunut eikä voinut olla syömättä jäätelöä litran purnukkaa joka päivä. Lääkkeen aikana ei syönyt ihan joka päivä eikä koko litraa kerralla. Ja lääkkeen loputtua "Miksipä ei, kun mikään ei auta"...

Lähettäjä: Juanita 
Päivämäärä:   12.8.26 08:18:09

bvvcx: Vhh kokeiltu! Laihduin kyllä, mutta kolesterolit ampaisi pilviin. Ja nyt myöhemmin mietin, että miksi edes aloittaisin vhh:n, kun haluan syödä puuroa, ruisleipää ja esimerkiksi hedelmiä. En siis kuitenkaan tulisi sitä ruokavaliota noudattamaan kuin laihduttamisen ajan.

Piste: luuletko, että olisin kirjoittanut tuon aloituksen ensimmäisen kappaleen, jos en olisi oppinut jotain?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.8.26 08:29:07

Mulla ei ole käyttää rahaa vain lääkkeeseen yli satasta kuussa, niin yhä pidän kiinni siitä mielikuvasta että tää onnistuu myös ilman.

Lähettäjä: pyoopu 
Päivämäärä:   12.8.26 09:30:14

"Mulla ei ole käyttää rahaa vain lääkkeeseen yli satasta kuussa, niin yhä pidän kiinni siitä mielikuvasta että tää onnistuu myös ilman."

Jos on varaa ylensyödä vuodesta/vuosikymmenestä toiseen, niin ihan varmasti on varaa maksaa lääkkeestä 100 e/kk....

Viikon tai kaksi säästät sillä, että jätät pois kaiken turhan ruuan niin siinä on sinulla kasassa satanen tai useampi. Sillä saat ekan kukauden lääkkeet ostettua. Sitten kun aloitat lääkkeen, niin ruokamäärät ja turhat mussutettavat vähenee automaattisesti, niin jatkossakin raha riittää ostamaan sitä tarpeellista lääkettä. Kun ethän sinä sitten enää mitään herkkuja mutustele.

En tajua mikä tyttömatikka tuossa on taustalla, että on varaa ostaa ties mitä turhaa ja ihan liikaa, muttei ole varaa ostaa mitään tarpeellista järkevää määrää?

Eräs tuttu teki kauppalistaa viikon ajalle ja vähän mutisi, kun yhteissumma oli melkein 180 e. Siis yhdelle ihmiselle viikoksi, kun tilaa ostokset kotiin kerran viikossa. Sanoin, että katsotaanpa onko siellä mitään minkä voisi jättää pois. No, olihan siellä. Jätettiin pois 5 litraa jäätelöä, hän tilasikin vain 4 litraa. Jätettiin pois myös 4 levyä suklaata, tilasi vain 4 levyä 8 levyn sijaan. Paljon ties mitä leivoksia, keksejä ja karkkimansikoita (jotain pikkumansikoita pienessä rasiassa 150 g tms...) poistettiin ostoskorista. Kas kummaa kun saatiin niinkin helposti se kauppalasku alle sataseen...

Jos olette lihavia siksi että syötte liikaa, niin siinähän sitä rahaa säästyy kun syötte vähemmän. Ai niin. Kun tehän ette herkkuja syö, kun syötte pelkkää "tavallista kotiruokaa". Puolittakaa annokset niin tekemänne ruoka riittää yhden päivän sijaan kaksi päivää, vaikka kyseisen määrän kuuluisikin riittää kolme päivää.

Herkkuja te siis ette syö, vaan kaikki herkut kukkurallaan olevassa ostoskärryssä on "perheen teineille". Juu....

En käsitä näitä "lihon vaikka vain katson kauppaa kohti" ja "mikään ei auta".

Kyllä minäkin lihoin mutta niin tyhmä en ole, että syyttäisin siitä kauppojen olemassaoloa. Kyllä minulla lihomisen taustalla oli aivan täysin oma ruokavalio, eli söin liikaa ja aivan liikaa kaloritiheitä ruokia. En herkkuja, vaan ihan silkkaa 100 % ruisleipää tai kauraleipää oivariinin ja juuston kanssa. Tai paahtoleipää leikkeleen kanssa. Tai jotain itsetekemääni aivan ihanaa lasagnea tai muuta "tavallista kotiruokaa". Söin aivan liikaa eikä ne ruuat kalorittomia olleet. Herkkua ne herkkuleivätkin on kun niitä syö (liikaa) siksi että on niin hyvää ja pakko saada lisää.

Jätin viljat pois, mutten ketoillut. Syön joka päivä sokeria esim. hedelmien, mehukeiton tai purkkiananaksen muodossa. Mutta kun loppui se järjetön leivän ja makaronin syöminen ja järkevöitin annoskokoja, niin väheni myös päivittäiset kalorit. Kyllä siihen auttoi ihan oma toimintani. Ei tarvinnut kituuttaa ja olal syömättä tai syödä vain höyrytettyä kaalia.

Mutta aikaa kannattaa varata, eli ei kannata millään pikalaihdutuksella koettaa saada mitään aikaan, ellei se ole lääkärin määräys ja valvonnassa ja lähtötilanne hengenvaarallisen lihava.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.8.26 09:40:59

Miksi tuollainen saarna? Ei kaikkien tarvitse turvautua lääkkeeseen. Minulla on oikein hyvä kokemus muistissa siitä, että kun laihduttamisessa pääsee alkuun, herkkuja ja ruokaa ei enää edes tee mieli, eli se sama olotila kuin mitä lääkkeillä ilmeisesti saadaan aikaan. Eli en ymmärrä, miksi tuhlaisin rahani lääkkeeseen kun voin samantien käyttää muihin mukaviin asioihin sekä 'lääkerahat', että pienentyneen kauppalaskun myötä säästämäni rahat. Se on minun ratkaisuni, en väheksy sitä että monilla muilla paino tippuu hienoin tuloksin lääkkeen avulla, sanoin vain ettei minulla ole käyttää rahaa lääkkeeseen-sillä mukavampia käyttökohteitakin on.

Lähettäjä: Kokemusta 
Päivämäärä:   12.8.26 10:15:15

Ne henkilöt, joilla ei oikeasti ole ongelmia kylläisyyden ja näläntunteen kanssa, eivät koskaan tule ymmärtämään miksi toisille tämä lääke on mullistava. Kun ei ole pullaa jota jättää pois, ei kahvimaitoa mitä käyttää, leivät on vaihdttu puuroon ja rahkaan eikä juustoa näy koko talossa ja liikut päivittäin ei enää ole mitään "pieniä elämäntapamuutoksia" josta vääntää homma voitoksi.

Olen koko ikäni - niin pienestä kuin muistan - ollut tapuivainen syömään liikaa ja pitämään liian pitkät syömisvälit. Nälkää ei ensin tunne, mutta kun syömään alkaa syö aivan överisti, koska ei tunne kylläisyyttä. Noin kolmevitokseksi onnistuin pitämään julmalla kurilla painon jotenkin hallinnassa, mutta sitten muiden terveyshaasteiden myötä painoa pamahti parissa erässä 15 kg lisää ja tämä rasvapa ei sitten kehosta enää irronnut ei millään hyvällä eikä pahalla liikkeellä.

Aloitettuani ozempicin ymmärsin välittömästi miten valtaosalle ihmisistä on normaalia tuntea nälkää ja miten sitä tulee kylläiseksi. Kuinka lautaselle on ok jättää ruokaa eikä syödä hävikin pelossa itseään yli. Nyt ymmärrän, miten painonhallinta on "helppoa", kun tuntee oikeasti kehossaan oikeita asioita.

En missään nimessä suosittele aloittamaan laihdutuslääkettä, jollei ole oikeasti kykenevä tekemään elämäntapamuutosta karsimalla ne pullat, pullot ja muut ekstrat pois lautaseltaan, sillä ei lääkkeet ihmeisiin pysty. Jos lääkkeen kanssa elää karkilla ja herkuilla, se ei toimi ja lopputuloksena on entistä masentuneempi laihduttaja jolla on kylläkin laihempi lompakko.

Lähettäjä: Oili 
Päivämäärä:   12.8.26 10:49:49

"En missään nimessä suosittele aloittamaan laihdutuslääkettä, jollei ole oikeasti kykenevä tekemään elämäntapamuutosta karsimalla ne pullat, pullot ja muut ekstrat pois lautaseltaan, sillä ei lääkkeet ihmeisiin pysty. Jos lääkkeen kanssa elää karkilla ja herkuilla, se ei toimi ja lopputuloksena on entistä masentuneempi laihduttaja jolla on kylläkin laihempi lompakko."

Eikö se lääke nimenomaan auta juuri tuohon, että on helpompi karsia ne herkut pois ruokavaliosta ja syödä vähemmän, kun ei tee mieli ja tulee kylläisyyden tunne helpommin?

Itselläni on Ozempic-resepti valmiina, mutta tässä vielä kuukauden pohtinut aloitanko vai en. Ylipainoa on 20kg ja mietin että vieläkö sitä kuitenkin yrittäisi ponnistaa VIELÄ yhden kerran elämäntapamuutosta ilman lääkettä. Että tämäkö olisi se kerta, kun siinä onnistuisi. Ostin jälleen kerran yhden verkkovalmennuksen ja sitä selatessani ajattelin, että tätä kun saisi toteutettua niin painokin varmasti tippuisi. Mutta kun se aina jää sen alun innostuksen jälkeen.

Ja pelottaahan nuo mahdolliset sivuvaikutuksetkin, vaikka yleensä ottaen en lääkevastainen kyllä ole. Pelottaa, etten muista juoda riittävästi ja sitten olen sappikivileikkauksessa seuraavaksi. Pelottaa, että en saa kuitenkaan aikaiseksi tehdä lihaskuntotreeniä ja nämä vähäisetkin lihakset katoavat laihtumisen myötä. Jotenkin ajattelen, että minun pitäisi saada nämä tavat rutiiniksi, ennen kuin uskallan kokeilla lääkettä - jos siihen on enää sitten sen jälkeen edes tarvetta. Lähisali on sellanen kuppanen hikipaja missä testo ja proteiinipieru haisee ovelle asti, kauemmas en kertakaikkiaan ehdi. Sanotaan, ettei kotijumpalla oikein saa kunnon tuloksia vaikka miten olisi kahvakuulaa ja välineitä. Lisäksi tarvitsisin varmaan jonkun pt:n piiskaamaan että saisin itseni raahattua salille. Kotona ei tule tehtyä vaikka olisi miten mielenkiintoinen ja vaihteleva verkkokurssi hankittuna, testattu on useita. Huoh.

Mutta kiitos näistä keskusteluista aiheeseen liittyen, saa aina lisää näkökulmia ja kokemuksia.

Lähettäjä: Napsu 
Päivämäärä:   12.8.26 10:58:40

” Eikö se lääke nimenomaan auta juuri tuohon, että on helpompi karsia ne herkut pois ruokavaliosta ja syödä vähemmän, kun ei tee mieli ja tulee kylläisyyden tunne helpommin?”

Kyllä se elämäntaparemontti lähtee ihan itsestä, ei lääkkeestä. Ei se lääke estä sinua laittamasta herkkuja suuhun.
Mutta parhaassa tapauksessa se vähentää ruokamelua, että on helmpompi kieltäytyä houkutuksesta. Se voi aiheuttaa myös kylläisyyden tunnetta.

Lähettäjä: Kyllä 
Päivämäärä:   12.8.26 11:07:48

Kyllä se lääke vaan joillakin, varmaan suurimmalla osalla, tekee juuri sen, ettei tee mieli syödä liikaa.

Minulla lääke korjasi suoliston hormonit, jotka paha salmonella oli vuosia sitten tuhonnut. Vuosikausia yritin laihduttaa; söin aina vain terveellisemmin ja vähemmän ja liikuin enemmän ja lihoin tasaisesti 5 kiloa vuodessa. Yli painoa oli lopulta yli 20 kiloa, lääkkeen avulla paino putosi muutamassa kuukaudessa.

Jos aiemmin söin aamulla 2 palaa ruisleipää margariinilla, kurkulla ja leikkeleellä, lääke teki sen, etten pystynyt syömään kuin yhden palan. Ennestään pienet ruokamäärät pienenivät puoleen. Olin ensimmäisten kuukausien ajan todella väsynyt ja hiuksiakin lähti, mutta nyt kun lääkkeen aloituksesta on 3 vuotta, ja paljon aikaisemminkin jo, olo on aivan normaali. Syön lääkettä vieläkin, satanen kuussa ei todellakaan tunnu missään, kun tietää, ettei tarvitse enää pelätä sitä, että paino vain nousee ja nousee.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   12.8.26 11:22:02

” Eikö se lääke nimenomaan auta juuri tuohon, että on helpompi karsia ne herkut pois ruokavaliosta ja syödä vähemmän, kun ei tee mieli ja tulee kylläisyyden tunne helpommin?”

Kyllä ja ei. Kuten Napsukin sanoo, niin muutoshalu lähtee vain ja ainoastaan itsestä, mutta lääke tukee sinua prosessissa. Se ei estä syömästä edelleenkin karkkia yms herkkuja mitä vain. Itse sinä päätät laittaa ne suuhusi. Ja, jos et ole valmis tekemään sitä muutosta, että et laita herkkuja suuhusi, on lääke turha. Laihdutuslääkkeet ei ole mikään ihmevalmiste, jos sinulla itsellä ei ole sen verran uskoa itseesi, että pystyt muutoksia tekemään.

Käytin itse ozempicia vajaan vuoden, jonka jälkeen piti lopettaa haittavaikutusten vuoksi. Lääke ei mulle tuonut mitään ruokahaluttomuutta tai kylläisyyden tunnetta. Tai aluksi kyllä, mutta se loppui nopeasti. Kuitenkin, koska itse halusin muutosta niin tuossa vuoden aikana paino putosi n. 20kg. Muutin syömisiä joka tapauksessa vaikka se lääkkeen tuki oli aika minimaalinen. Lääkkeen lopetuksen myötä en huomannut ruokahalussa, mieliteoissa tai kylläisyyden tunteessa minkäänlaista eroa. Myös painon putoaminen on jatkunut vaikka jo kuukausia olen ollut käyttämättä lääkettä. Tunnistan itsessä kuitenkin edelleen vanhan tavat, että tekisi mieli käydä lähinnä tottumuksesta useinkin esim. kebabilla tai ostaa kaupasta keksiä, pullaa, karkkia yms. Lappaa ruokaa lautaselle enemmän. Mutta valitsen olla tekemättä näin (toki joskus saa herkutella).

Lähettäjä: Juanita 
Päivämäärä:   13.8.26 09:32:13

” Eikö se lääke nimenomaan auta juuri tuohon, että on helpompi karsia ne herkut pois ruokavaliosta ja syödä vähemmän, kun ei tee mieli ja tulee kylläisyyden tunne helpommin?”

^ Olen tavannut laihdutuslääkkeen syöjiä, joiden ruokavalio on edelleen ollut erittäin epäterveellinen, vaikka määrät ovatkin pienentyneet. Kalori on kalori, tuli se sitten tomaateista tai irtokarkeista.

Tuolla nimimerkki pyoopu esitti ne klassiset kliseet, joita lihavuuteen liitetään. Hän selvästi ajattelee, että lihavan ostoskori on tosiaan aina pullollaan sipsejä ja karkkeja, ja että herkkuihin laitetaan satasia kuussa. :D 100 kcal liikaa päivässä riittää siihen, että paino nousee vuodessa 5 kg. Yhdessä isohkossa banaanissa on 100 kcal. Että silleen.

Mä yritän pitää huolen siitä, etten ala syödä ihan liian vähän. Katson, miten paino tippuu ekan kuukauden aikana ja mietin sitten, nostanko annosta ollenkaan. 8 päivässä on pudonnut 1,8 kg, ja olen syönyt sitä kuuluisaa tavallista kotiruokaa, ja muutaman herkunkin.

Lähettäjä: Kokemusta 
Päivämäärä:   13.8.26 09:47:38

Kyllä se auttaa nimenomaan mielitekoihinkin se lääke, mutta jos kaapissa on edelleen vaihtoehtona karkki ja limppari ja ruokahalua on nolla, niin laihduttajan tulee kyetä tekemään valinta kunnon ruoan ja namien välillä. Eli siihen kannustan kyllä kovasti, että ennen kuin lääkitystä aloittaa pitää huolen, että edes viikon tai kaksi karsii ruokavaliostaan ne älyttömimmät herkut ja pitää huolen, ettei niitä löydy kaapista aina.

Lähettäjä: W 
Päivämäärä:   13.8.26 11:05:34

"Minulla on oikein hyvä kokemus muistissa siitä, että kun laihduttamisessa pääsee alkuun, herkkuja ja ruokaa ei enää edes tee mieli, eli se sama olotila kuin mitä lääkkeillä ilmeisesti saadaan aikaan."

Sama minulla. Se vaan että kun laihdutus pitää jossain vaiheessa lopettaa, niin normaaliin on vaikea palata ilman että herkuttelu leviää taas käsiin. Yleensä laihdun puolessa vuodessa 4-5 kiloa, sen enempää ei ole ollut aiemmin edes tarvetta pudottaa. Ehkä vuoden-pari onnistun jatkamaan ruokavaliota sellaisena, että paino pysyy kurissa. Sitten kyllästyn kyttäämään syömisiä ja palaan "normaaliin", jolloin taas vuodessa-parissa tulee kymmenen kiloa takaisin. Nautin joko laihduttamisessa syntyvästä olotilasta, jopa nälästä silloin, tai sitten herkuttelusta. Mutta kultaista keskitietä ei pysty ylläpitämään pysyvästi.

Nyt kun on noin 40 vuotta enemmän tai vähemmän laihduttanut, alkaa olla totaalisen kypsä koko touhuun. Tässä vaiheessa on painoindeksi jo sillä tasolla että laihdutuslääkkeen kriteerit alkaa täyttyä, kun on muutenkin riskitekijöitä terveyden suhteen. Lääkäri näytti alustavasti vihreää valoa. Koskaan en ole voinut pitää esimerkiksi suklaata kaapissa tai keksejä vierasvarana, vedän ne siltä istumalta tai muuten pyörii koko ajan mielessä että niitä siellä on. Juuri tällaiseen ruokameluun todennäköisesti lääke toisi helpotuksen, ei haittaa vaikka joutuisi käyttämään pienellä annoksella lopun ikäänsä. Joku satanen kuussa nyt ei ole mitään ja säästyisi tosiaan varmaan sillä, kun jättää karkit ostamatta.

Lähettäjä: Daisy 
Päivämäärä:   13.8.26 11:11:46

”Tuolla nimimerkki pyoopu esitti ne klassiset kliseet, joita lihavuuteen liitetään. Hän selvästi ajattelee, että lihavan ostoskori on tosiaan aina pullollaan sipsejä ja karkkeja, ja että herkkuihin laitetaan satasia kuussa. :D 100 kcal liikaa päivässä riittää siihen, että paino nousee vuodessa 5 kg. Yhdessä isohkossa banaanissa on 100 kcal. Että silleen.”

Apua… Tämä on mun pahin painajainen ja jatkuva stressin aihe, että mitä jos lasken mun kulutuksen alakanttiin ja syön vahingossa vaikka just sen yhden hedelmän liikaa päivässä ja alan lihomaan, vaikka syön terveellisesti ja kurinalaisesti :( Olen vielä ainakin siis suht kevyt enkä ole lihonut, mutta omaan luonnostaan ison ruokahalun ja voimakkaan näläntunteen, joten lihomisen riski ja pelko on läsnä koko ajan. Varsinkin nyt kun 30v tullut ikää mittariin, kun joka puolella pelotellaan että paino alkaa nousta tässä iässä vaikka söisi kuinka vähän eikä ne kertyvät sitten lähde millään. Voi että todellakin haluaisin lääkkeen myös näin ennaltaehkäisevänä!!

Lähettäjä: Ullatus 
Päivämäärä:   13.8.26 13:22:38

Katsokaa laihdutuslääkkeen käyttäjien hiuksia. Hyvin moni tarvitsisi peruukin. Ja sitten ollaan laihaläskejä, kun on lihakset "laihdutettu".

Lähettäjä: Juanita 
Päivämäärä:   13.8.26 13:23:05

Daisy: anteeksi nyt, mutta mulla herää aika vahvat syömishäiriövibat sun viestistä. :(

Lähettäjä: Juanita 
Päivämäärä:   13.8.26 13:24:29

Ullatus: liian nopea laihtuminen tekee tuon. Mä pyrin siihen, että tahti on maltillinen ja jatkan lihaskuntotreeniä koko ajan rinnalla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.8.26 14:05:43

"Katsokaa laihdutuslääkkeen käyttäjien hiuksia."

Mistä sä tiedät ketkä kaikki käyttävät laihdutuslääkettä?

Lähettäjä: pyoopu 
Päivämäärä:   13.8.26 14:30:13

"Tuolla nimimerkki pyoopu esitti ne klassiset kliseet, joita lihavuuteen liitetään."

En minä väittänyt, että kaikki lihavat syövät paljon herkkuja tai vain herkkuja tai että vain lihavat syövät herkkuja.

Tunnen myös vuosia ketoilleita tai vhh:ta noudattaneita todella lihavia, jotka eivät syö yhtään karkkia ja sipsuja.

Se vain on erittäin helppo selitys, että "en syö herkkuja, syön vain tavallista kotiruokaa" ja se tavallinen kotiruka on jotain sellaista, jolla kuka tahansa lihoo, varsinkin kun sitä syödään järjettömät määrät.

Nämä vhh:sti tai ketosti syövät lihavat kaverinikin syövät aivan hirveitä määriä. Siis ihan liikaa, vaikka se vähähiilarista onkin. Vaikka minulle on aina sanottu, että olen isoruokainen ja syön paljon, niin en todellakaan NOIN isoruokainen enkä minäkään syö NOIN PALJON joka päivä ja koko ajan. Mutta kun tuollaisen seurassa on useamman päivän peräkkäin, jopa muutaman viikon, niin aika hyvin tulee nähtyä mitä ja kuinka paljon he syövät... Sitä vhh:ta tai ketoa siis :))

Joten ei ihme, että lihavat ovat lihavia eikä paino putoa mitenkään, kun sitä ruokaa tai mitä tahansa menee kitusista alas nelinkertainen määrä verrattuna siihen, kuinka paljon sitä tarvitsisi syödä... Kun se vain on niin hyvää että sitä on pakko syödä liikaa.

Lähettäjä: Kokemusta 
Päivämäärä:   13.8.26 15:54:35

pyoopu: Yksi keskeinen ongelma on suolistohormonien puute, eli ei tunneta kylläisyyttä syödessä ja SIKSI syöminen jatkuu. Ei tule "fyysistä" merkkiä keholta, että nyt riittää ja stop. Kun tämä korjaantuu, loppuu se ylensyöminen.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   13.8.26 17:42:38

Mulla on nyt takana 2 kk ozempicin käyttöä. Nälän tunne vähentynyt, annoskoko puolittunut. Hiuksille ei ole tapahtunut mitään, valitettavasti ei myöskään painolle.

Lähettäjä: Kati 
Päivämäärä:   13.8.26 20:47:59

Itsellä paino oli vuosi sitten keväällä pahimmillaan jo melkein sataan kiloon. Nyt olen pitkästä aikaa normaalipainonen.

En olisi pystynyt tähän ilman lääkettä. Olen koko aikuisiän liikkunut paljon. Hiuksille ei tapahtunut mitään. Syön ihan tavallista kotiruokaa, mutta ruoka ei pyöri enää mielessä koko ajan. Lääke myös vei pois kaikki IBS-oireet. Käyn salilla ja kävelen paljon, niin en ole mitenkään lihakseton. Liikkuminen on nyt paljon helpompaa kuin ennen.