Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   5.8.26 21:26:52

Vaihdoin puoli vuotta sitten työpaikkaa. Saan hyvää palkkaa ja työ on tavallaan mielenkiintoista, saan kehittää sitä niin kuin haluan eikä mulla ole alaisia.

Mutta työhteisö on edelliseen paikkaan kuin yö ja päivä. Edellisessä paikassa puhallettiin yhteen hiileen, autettiin toista mäessä ja kehitettiin toimintatapoja yhdessä niin, että kaikkien työtaakka ja osaaminen oli balanssissa.

Nyt kaikki projektit otetaan henkilökohtaisina loukkauksina, tietoa pimitetään, epäonnistumisille nauretaan ja omia onnistumisia tai osaamista korostetaan.

Tiimissä selkeä nokkimisjärjestys, yksi on toimarin hlökohtainen ystävä ja se näkyy joka käänteessä. Hän on jopa tehnyt esihenkilöstä valituksen, kun työnkuvaan tuli pari pakollista, mutta hänen mielestä ärsyttävää tehtävää.

Tänään halusin ehdottaa aikaavievän työprosessin automatisointia. Tämä vaatii toisen osaston panosta alkutietojen tuottamisessa, jotta automatisointi saadaan alkuun. Työaika säästöjä tulee kuuhun n. 11h.

Toisen osaston esihenkilö otti asian kuin henkilökohtaisena loukkauksena ja alkoi miltei huutamaan, ettei tästä työstä ennenkään kukaan ole valittanut. Samaan syssyyn sain toiselta kollegalta kuulla julkisen nöyryytyksen, etten ole oppinut erästä työvaihetta oikein. Että se on jatkuvasti tehty väärin. No miten voin korjata, jossei kukaan kerro, että se kuuluu tehdä toisin?

Noh, esimerkkejä olisi vaikka kuinka, mutta olen aivan puulla päähän lyöty, miten vihamielinen ja vastenmielinen voi työyhteisö olla!

Lähtisin heti, jos löytäisin samaa palkkaluokkaa olevan työn (edes samalla tonnilla), mutta niitä ei ei täällä paikkakunnalla vaan ole.

Miten selvitä eteenpäin? Vertaistukea ja neuvoja kyllä kaipaan =(

Esihenkilö on aivan burnoutissa myös, koska kokee että muutaman työntekijät kiusaa ja on jatkuvasti motivaatiosaikella osoittamassa mieltä. Mitä hittoa.. En ole ikinä ollut moisessa paikassa töissä niin vaikea löytää selviytymiskeinoja.

Lähettäjä: Nn 
Päivämäärä:   5.8.26 21:56:13

Mulla oli vähän sama. Työyhteisössä kaikki teki vain omaansa mutta esihenkilö oli from Hell.
Minulla oli töitä ihan liikaa eikä kukaan auttanut, esihenkilö huuti ja vittuili sekä nöyryytti muiden nähden.

Lähdin tyhjän päälle. Kannatti, sillä tajusin miten loppu olin. Jatkossa otan vaikka vähän vähemmän palkkaa jos vaan muuten asiat on kunnossa

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   5.8.26 22:17:33

En voi lähteä tyhjän päälle, mun stressin sietokyky ei kestä sitä mutta jotain on pakko keksiä tilalle. Ei varmaan auta kuin päivä kerrallaan kärsiä ja etsiä toista paikkaa.

Lähettäjä: Voivoi 
Päivämäärä:   5.8.26 22:57:38

Jaa-a.. Jos et voi lähteä ennen kuin uutta duunia on tiedossa, niin jotenkin kun saisit pääsi ohjelmoitua vaan sellaiseen v´tut noista-moodiin.

Mitähän siellä tuumaisivat jos saisitkin seuraavasta epäoikeudenmukaisesta nöyryytyksestä raivarit ja huutaisit täyttä huutoa että minkälainen peräreikä tämä työyhteisö on:D

"Mutta ON TÄÄ SAA´TANAN työhteisö on edelliseen paikkaan kuin yö ja päivä. Edellisessä paikassa V´TTU puhallettiin yhteen hiileen, autettiin toista PRKELE mäessä ja kehitettiin toimintatapoja yhdessä niin, että kaikkien työtaakka ja osaaminen oli JUMALLAUTA balanssissa.

Nyt kaikki projektit otetaan HELLVETIN henkilökohtaisina loukkauksina, tietoa VTTU pimitetään, epäonnistumisille S´´ATANA nauretaan ja omia onnistumisia tai osaamista korostetaan EIKS NÄIN!!

KATTOKAAPA IHAN ITTE KUINKA ON Tiimissä selkeä nokkimisjärjestys, yksi on toimarin hlökohtainen RUSKEAKIELINEN ystävä ja se näkyy KYLLÄ VTTU joka käänteessä. AATELKAA Hän on jopa tehnyt esihenkilöstä valituksen, kun työnkuvaan tuli pari pakollista, mutta hänen mielestä NÄNNNÄNNÄÄ ärsyttävää tehtävää, NAURETTAVAA SÁATANA."

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.8.26 09:03:33

Alat etsiä uutta työtä heti. Mikään palkka ei ole mielenterveyden menettämisen arvoinen. Itse tekisin vain minimin töissä ja vaikka miten vituttaisi niin käyttäisin Max viimeiset 10 min joka päivä jonkun yksityisen päiväkirjan kirjoittamiseen miten kaikki on töissä perseestä ja sitten opettelisin olemaan ajattelematta töitä töiden ulkopuolella ollenkaan. Päiväkirja on siitä hyvä että saat kaiken pois mielestä.

Ota asenne että menet töihin, teet työsi, et ylimääräisiä tehtäviä. Esitä ajatuksesi ammattimaisesti ja epäasialliset kommentit kirjoitat vaikka sinne päiväkirjaan. Sitten käytät joka päivä vähän aikaa työpaikkojen etsintään niin sekin on palkallista :) noin huonoa työhenkeä et yksin pysty muuttamaan mitenkään mutta pysyt itse ammattilaisena etkä anna kellekään mitään syytä potkia sinua pois vaan lähdet itse.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   6.8.26 09:32:32

Mistä tuo kenkku ilmapiiri kumpuaa? Pomosta? Jostain yksittäisistä työkavereista? Eikö firmassa ole työsuojeluvaltuutettua? Työterveyden kautta asiaa johdolle eteenpäin? Miten voi olla että yhteen firmaan on päässyt pesiytymään niin paljon mulkeroita että ilmapiiri on tuollainen?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   6.8.26 09:36:57

Voitko ottaa yhteyttä edelliseen työnantajaan?

Mikä pidättelee sinua paikkakunnalla?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.8.26 11:07:45

Lähde. Vaikka sitten reilusti matalammalle palkalle, jos et ihan tyhjän päälle uskalla. Tuolla tulet palamaan loppuun ja se on sitten sellainen taakka, jota tulet kantamaan lopun ikääsi.

Mikään rahasumma ei ole sen arvoinen, että mielenterveys ottaa osumaa.

Lähettäjä: Pirre 
Päivämäärä:   6.8.26 11:12:38

Oijoi, ihan kuin mun työpaikalla!

Jatkuvia konflikteja työntekijöiden kesken, selän takana puhutaan pahaa, pilkataan toisen työpanostusta, naureskellaan jne. Todella raskasta!

Kaikkeen tälläiseen on syyllinen huono johto. Jos ei työpaikalla johto puutu ja työsuojelukin on yhtä tyhjän kanssa niin keinot on vähissä.

Mä jään eläkkeelle kolmen vuoden päästä. Tämä aika on vaan kestettävä

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   6.8.26 11:17:21

Kyllä mä lähtisin siitä että ottaisin työpaikalla puheeksi huonon ilmapiirin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.8.26 12:13:25

Tuollaisessa työyhteisössä työskentely vaatii asenteen, joka vähät välittää ilmassa lentelevistä puukoista. Ei ota mitään henkilökohtaisesti, työ työnä ja työ jää työpaikalle. Nauttii hyvän palkan tuomista mahdollisuuksista vapaa-ajalle.

Jos tuntuu ettei yllä kuvattu onnistu, niin sitten kannattaa vaihtaa muualle vaikka palkka laskisikin.

Lähettäjä: Heh 
Päivämäärä:   6.8.26 12:31:34

Kuten piste ehdotti, teet duunin, otat rahat ja suljet korvat.
Tai, kuten Voivoi ehdotti, otat asian puheeksi suuren joukon läsnäollessa. Ei ehkä noin jyrkin sanakääntein, mutta asiallisesti. Kuin opettaja selittäisi oppilaille miksi hyvä yhteishenki parantaa työoloja.
Tai, jos esihenkilökin on väsynyt, hän saattaisi lämmetä idealle jonkun työhyvinvointikonsultin tuomisesta paikalle. Konsultti ei paranna mitään, mutta saisit ehkä tilaisuuden hänen läsnäollessaan nostaa ongelmat pöydälle ja pakottaa muut keskustelemaan aiheesta.
Nuorempana sitä näki kaikenlaista ihmeellistä toimintaa työpaikoilla, mutta oli liian arka ottamaan asioita esille. Nyt vanhempana noissa samoissa tilanteissa toimisin eri tavalla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.8.26 14:29:08

Tuttua. Vaihtamalla paranee jotkut asiat - ei välttämättä palkka tässä tapauksessa mutta työssä viihtyvyys kyllä. Kokemusta on. Ennemmin vähän pienempi palkka kuin työyhteisön romuttama mielenterveys.

Lähettäjä: : 
Päivämäärä:   6.8.26 14:53:34

Sama juttu menossa, masentava kokemus kun olen tottunut reiluun meininkiin aikaisemmissa työpaikoissa sekä talliyhteisöissä. Ihme itsensä sekä yhden työntekijän nostoa ja muiden lyttäämistä ja seurauksena hölmöjä päätöksiä, jotka huonontavat työntekoa. Jos yrittää puuttua niin asiallinenkin kritiikki nähdään kateutena ja puukkoa tulee. Katsellut jo vuoden toista työtä, mutta nyt on kyllä hankalat ajat vaihtaa. Yritän pysyä hiljaa ja tehdä yhteistyötä niiden kanssa jotka on tolkun ihmisiä. Jospa työmarkkinat vielä kuitenkin paranisi ja tulisi vaikka lyhyt sopiva työpätkä auki jossain

Lähettäjä: Joku muu 
Päivämäärä:   6.8.26 17:05:33

Onko missään ilmapiiriin onnistuttu saamaan muutos jollain konsulttiavulla tai muuten? Minulla on vahva käsitys että kyseessä on toisilleen sopimattomia persoonien ajautumisesta samaan paikkaan. Johtaminen on haasteellista. Joissain toimii yhteisöllisyys kaikessa suunnittelussa ja toteutuksessa, joskus valmis pomon marssijärjestys saattaa pitää koukkuilijat kurissa.
Ainakin talliyhteisössä tuntuu toimivan vain ja ainoastaan selvät pelisäännöt joista ei jousteta missään tilanteessa. Pomo on vahtikoira joka varmistaa että hommat hoituu sovitusti ja puuttuu välittömästi vikaliikkeisiin. Ilmapiirin tunnistaminen tärkeää. Kollektiivirangaistukset kummasti saa väen puhaltamaan yhteen hiileen.

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   6.8.26 23:17:32

Olen kuullut, että osastollani on ennen mua käynyt työpsykologia myöden kaikki yrittämässä. Esihenkilö on vaihtunut vuoden välein, koska hommaa ei saada kääntymään.

Mutta ihana kuulla (valitettavasti), ettei tämä kovin uniikkia ole. Ja nyt kun Joku muu sen tuossa mainitsi, tämä on kuin oahpinvoiva talliyhteisö, jonka juurisyistä kukaan ei enää osaa sanoa mitään mutta kipuilua on laajasti ja paljon.

Vanhaan paikkaan ei ole paluuta, konkurssin partaalla ja siksi sieltä lähdin. Noh, yritän harjoittaa työn ottamista työnä ja etsiä samalla vaan sitkeästi toista työtä.

Puhuakkin olen yrittänyt, mutta se ei ole hedelmää kantanut. Viime ehdotuksestani kovaan ääneen vaam todettiin, ettei tästä kukaan ole ennenkään valittanut.

No ei, mutta edeltäjäni oli aivan burn outissa ja erittäin katketa työyhteisölle. En halua sitä samaa todellakaa itselle.

Lähettäjä: Roihuaa 
Päivämäärä:   6.8.26 23:30:32

Mulla huono palkka ja vielä hirveämpi työyhteisö, sovinistista uskistakin löytyy. Tämä pakana palaa @!#$ tulissa.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   7.8.26 15:11:43

Ettei olisi terveydenhoidon digipalveluyritys kyseessä.. luoja sentään, ikinä ole nähnyt mitään niin hirveetä. Kaikki vaan koska kouluttamattomat narsistit ”johtaa”

RUN.