|
Lähettäjä: Mm
Päivämäärä: 4.8.26 21:06:36
Jes, eli selvennän vielä tilannettani.
Puskuria olen saanut kerättyä viime vuosina ihan hyvin, säästötileiltä ja sijoituksista löytyy noin 50 000. Toki kaikkea ei ole koiraa varten ajateltu :D Säästötilipuskuria tästä on n. 20 000. Tämä tuo muuten epävarmassa työ- ja tulotilanteessa henkistä turvaa.
Asun vuokralla ja ei ole pelkoa asunnon menettämisestä. Lemmikit sallittu. Asuinkustannukseni ovat yksinasujalle varsin kohtuulliset ja pidän asuntoni sijainnista (päättyvä katu, metsät ja ulkoilualueet alkavat ulko-ovelta), mutta kyseessä on melko pieni asunto (34m2), ja toivon kyllä upgreidaavani lähivuosina isompaan ja myös omistusasuminen houkuttelee, mutta säännöllisten tulojen puute haittaa tätä hanketta.
Omat perusmenoni ovat suht matalat. En kuluta mitenkään mielettömästi, välttämättömien kustannusten ohella rahaa menee jonkun verran liikuntaharrastuksiin ja joskus matkoihin (esim. vaelluksia kansallispuistoissa tms.). Koen, että näin itsekseni eläessäni, kun ei ole lapsia eikä lemmikeitä, niin pystyn elämään ihan ok elämää. Toki työttömyyspätkinä, joutuu olemaan tarkempi ja karsimaan menoja, mutta puskuri on onneksi pysynyt ihan hyvänä.
Minulla ei ole autoa ja en tämänhetkisessä elämäntilanteessa tarvitse sitä mihinkään. Sitä olen toki miettinyt, että olsiko sitten koiran kanssa ikävää olla autoton. Asutaan siis hyvien julkisien yhteyksien lähellä ja koiraharrastuksiakin tarjolla reilun kilometrin päässä kotoa, mutta jos sitten vaikka haluaisi harrastaa jotain erähenkisempää, kuten mejää tai käydä koirametsissä, niin hankalammaksi menisi.
Ikää mulla on 40+. Oon tavallaan odottanut sitä, että elämään tulisi enemmän varmuutta, mutta enpä tiedä, tuleeko sitä koskaan :D Olen aika varovainen taloudellisten riskien kanssa ja toki mietityttää myös se, että ei voi varmuudella ennustaa sitä, kuinka kuluttavia mahdolliset tulevat työt ovat. Samalla sitä sitten myös miettii, että tuleeko se "täydellinen aika" näillä mun spekseillä koskaan? Vakityötä en esim. usko ikinä saavani. Ja vaikka saisin vielä vakiinnutettua omaa tilannettani joskus kaukaisemmassa tulevaisuudessa, niin vuosien myötä myös ikää tulee. Itse haaveilen aktiivisesta elämästä koiran kanssa, olen toistaiseksi hyvässä fyysisessä kunnossa, mutta jos odotan vaikka vielä 10 vuotta, niin onko silloin vielä yhtä pystyvä ja jaksava olo? Ja joo, yksinasuvana mietityttää toki voimavarat yleisestikin.
|