|
Lähettäjä: Depresso
Päivämäärä: 3.8.26 13:55:32
Olen pienen ikäni ollut masentunut, mutta lääkityksen myötä elämä parantunut. Ns. pinna on kuitenkin jäänyt todella lyhyeksi ja ärsyynnyn muista ihmisistä valtavasti ja todella nopeasti. Olen "lääkinnyt" tilannetta sillä, että vietän paljon aikaa yksin, mutta ongelmana on nyt sitten yksinäisyys. Eli en halua olla seurassa, mutten myöskään yksin.
Tiedän, ettei vika ole ystävissäni (tai työkavereissa, perheessä), mutta heidän huonot puolet tuntuvat enemmän ja enemmän kestämättömiltä vaikkei ne ole edes erityisen pahoja. Ei siis ole mitään sellaista, mitä kannattaa ottaa puheeksi, ihan omasta päästäni on kyse.
Tiedän missä vika on, mutten tiedä miten tätä lähtisi hoitamaan. Ystäväni ja perheenjäseneni ovat todella kultaisia ihmisiä, enkä halua heitä menettää.
|