Lähettäjä: Marilin 
Päivämäärä:   31.7.26 23:58:17

Otsikosta tuli nyt aika kamalan töksähtävä, mutta siis pääsen huomenna katsomaan sairaalaan ystävääni, joka yritti noh.. tuntuupa vaikealta edes kirjoittaa, mutta yritti päättää oman elämänsä :( Onneksi siis tilanteesta eloon vielä pelastuen. Mitään tällaista en todellakaan osannut odottaa (eikä muutkaan), joten koko tilanne tuntuu siltä, etten osaa ajatella mitään ja samaan aikaan ajattelen ihan kaikkea, on hirveä hätä, huoli, pelko, suru, järkytys edelleen pinnassa,.. En tiedä miten pitäisi olla. Jännittää miten reagoin huomenna (pelkään että oikeasti itken vaan). Ja mietin mitä ihmettä sanoa tällaisessa tilanteessa toiselle. Minulla ei ole yhtään mitään hajua miten tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia ja mitä olisi paras sanoa tai mitä ei ainakaan kannata sanoa! Miten auttaa parhaiten? Tietenkin haluaisin kovasti ilmaista kuinka rakas hän mulle on ja kuinka helkutin kovaa haluan hänen pysyvän elossa ja jotenkin tsempata (ja tekisi mieli ravistella että miksi hitossa ei kertonut edes miettivänsä tällaista tai että voi noin pahoin ja samalla vaan halata liioitellun kovaa). Mutta menen lukkoon ajatuksestakin mitä oikeasti sanoisin.
En tiedä millaisella mielentilalla hän on vastassa (vähän on ennakkoon miehensä kertonut miten vakava tilanne, mutta en silti osaa arvata juuri mitään mitä odottaa). En ole koskaan ollut missään vastaavassa tilanteessa ennen, enkä edes käynyt sairaalassa katsomassa ketään tai sairaalassa ylipäätään koko aikuisiällä, joten en tiedä senkään kannalta yhtään mitä odottaa. Jotenkin tuntuu että olen niin shokissa ja jossain stressissä tästä koko asiasta, etten osaa nyt kyllä yhtään mitään. Pyörittelen vaan liikaa ajatuksia niin ettei edes uni tule.
Löytyiskö täältä kokemusta porukalta jaettavaksi miten teillä on ensikohtaamiset tällaisessa tilanteessa mennyt, neuvoja, mitä vaan sennujen viisaita oppeja?

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   1.8.26 00:29:27

No, oman kokemuksen mukaan joskus 30vee sitten olin siellä sängynpohjalla. Mulle oli riittävä, että joku kävi (kaikkia en muistanut jälkeenpäin, mutta mulle kerrottiin) ja oli läsnä. Välitti.
Kerro, että olet siinä, jos ikinä tulee tilanne, että tarvii jutella. kerro, että tuet häntä 100%. Vie jotain hyvää, suklaa, viinirypäleet tms. Ja jos on ihan hyvässä kunnossa ja jos sellaisia tekee, ni ristikkolehti, värityslehti (ja värikynät)jne. Jotain tekemistä, koska sairaalassa on hiton tylsää. Ja jos (ja kun, ehkä) ton osaston jälkeen tekee kierroksen psykan osastolla, ni siellä vasta tylsää onkin!

Ole läsnä, pidä kädestä kiinni. Kerro että välität ja rakastat. Pyydä soittamaan milloin vain tulee tilanne eteen, josta ei pääse yli.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   1.8.26 01:49:38

Moi! Onko täällä hyvät ruuat? Tässä mansikoita! Onneksi olet hengissä!!! Miksi sinä nyt noin?

Ja sitten turpa kiinni ja korvat auki.

Näin minä toimisin jos ajattelen vain pahinta tapausta ystäväpiirissä

Lähettäjä: @ 
Päivämäärä:   1.8.26 01:58:42

Älä utele, kysy haluaako puhua asiasta. Jos ei halua niin anna olla. Älä mene itkemään sinne, pahennat vain ystäväsi oloa.
Voit kertoa hänen olevan tärkeä sinulle, mutta mieti oletko osoittanut myös teoillasi näin olevan tai aiotko jatkossa tehdä niin.

Lähettäjä: joku muu 
Päivämäärä:   1.8.26 02:01:51

Musta olis vain hyvä mennä ihan aitona omana itsenään!
Siitähän välittyy kaikki se välittäminen mikä sinulla on!
Hiiteen minkään esittäminen,miksi? Eihän sinun tarvitse kaiken kattavaa terapia istuntoa järjjestää. Olet niinkuin tunnet,
Jos ystäväsi on läheinen.kuten vaikuttaa,niin näkeehän hän kaiken muun lävitse.

Lähettäjä: joku muu 
Päivämäärä:   1.8.26 02:03:59

Piti lisätä,että harva meistä menee rikki välittämisestä! Se vastakohtahan pahempi on.

Lähettäjä: hk 
Päivämäärä:   1.8.26 02:10:55

Kysy ChatGPTltä.

Lähettäjä: voikukka 
Päivämäärä:   1.8.26 03:32:14

Komppaan joku muu:ta. Mene omana itsenäsi ilman korulauseita. Sinun ei tarvitse olla terapeutti, sinä juuri sellaisena kuin olet riittää. Kerro juuri tuo sama mitä meillekin, että hän on rakas ja olet onnellinen, että hän on elossa ja niin edelleen. Hyvin se menee♥️ Tilanne on uusi ja outo, mutta ystäväsi ja sinä olette samoja henkilöitä, kuin tähänkin asti.

Lähettäjä: Mints 
Päivämäärä:   1.8.26 08:11:07

Lähettäjä: Tiina
Päivämäärä: 1.8.26 00:29:27
”Mulle oli riittävä, että joku kävi (kaikkia en muistanut jälkeenpäin, mutta mulle kerrottiin) ja oli läsnä. Välitti.
Kerro, että olet siinä, jos ikinä tulee tilanne, että tarvii jutella. kerro, että tuet häntä 100%.
..
Ole läsnä, pidä kädestä kiinni. Kerro että välität ja rakastat. Pyydä soittamaan milloin vain tulee tilanne eteen, josta ei pääse yli.”

Lähettäjä: voikukka
Päivämäärä: 1.8.26 03:32:14
”Kerro juuri tuo sama mitä meillekin, että hän on rakas ja olet onnellinen, että hän on elossa ja niin edelleen. Hyvin se menee♥️ Tilanne on uusi ja outo, mutta ystäväsi ja sinä olette samoja henkilöitä, kuin tähänkin asti.”

Näissäpä ne olennaiset tuli. Tärkeintä, että menet sinne itsenäsi, olet läsnä. Ei sun tarvitse osata sanoa mitään tiettyä, älä stressaa. Kirjoittamasi perusteella ihan varmasti osaat välittää tuon kuinka paljon välität ja olet onnellinen että ystäväsi edelleen on täällä. Pääasia ehkä että ilmaiset sen, että ihan aidosti ja oikeasti haluat tukea sekä kuunnella, jos milloin vain ystäväsi onkin valmis jotain kertomaan.
Oletko tietoinen missä fyysisessä kunnossa tuo sun ystävä on? Mietin siis ihan siltä kannalta, että olisit henkisesti valmis jos hänellä on vaikeampia vammoja eikä se kauhistuttaisi sinua. Aatellen ihan siltäkin pohjalta, kun kerta sairaalaympäristö ylipäätään on sulle muitenkin kerta ihan vieras ja jännittävä asia.
Ja jos tilanteeseen tulee kyyneliä, niin sitten tulee, turha sitäkään on pelätä liikaa. Itse itkimme oman saman tehneen läheiseni kanssa yhdessä. Vaikka olin muka etukäteen vierailemaan mennessä päättänyt etten itke, niin koska olin lukenut jättämänsä kirjeen olinkin tavallista itkuherkempi. Mutta oma läheisenikin toipui, fyysisesti ja henkisesti, toivoa todellakin siis on! Joskus pohja on se paikka, mistä alkaa rakentaa jotain ihan uutta ja vanhaa parempaa hyvän tuen avulla.
Hyvin se menee.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.8.26 11:05:37

Ihanaa, että sun ystävä selvisi! Menet ihan omana itsenä ja normaalisti paikalle, ei tarvi tehdä isoa numeroa ja hössöttää ja ylikorostaa mitään, sitten katsot haluaako hän puhua ja millä mielellä on. Sun tehtävä ei ole olla terapeutti, etkä pysty häntä parantamaan. Sellaista apua hän varmasti sairaalassa jo saa. Ystävää sen sijaan siellä ei ole jatkuvasti läsnä. On aivan ok itkeä jos siltä itkettää, ei hän siitä rikki mene ja tunteiden näyttäminen kuuluu ystävyyteen, hän on edelleen myös sun ystävä eikä vain toisinpäin, ja myös aikuinen ihminen, joka kyllä kestää nähdä muidenkin tunteita. Valtavasti halauksia ja tsemppiä sinulle, tässä kuitenkin tosiaan aihetta myös iloon koska hän selvisi, koeta ajatella niin, vaikka tapahtuma kauhea onkin.

Lähettäjä: Marilin 
Päivämäärä:   1.8.26 11:25:28

Oikein lämmin kiitos jo vastailleille! Nämä vastaukset oikeasti auttaa selkeyttämään omaa ajatusta hirveän paljon tässä kaiken sekavan oman tunnemyllerrykseen keskellä!

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   1.8.26 12:47:20

Itket tietenkin jos itkettää. Ja sanot kuinka rakas ja tärkeä ystävä on sinulle. Ja lupaat olla tukena jatkossa.

Lähettäjä: ### 
Päivämäärä:   1.8.26 13:56:37

Olen itse ollut tuon vierailun kohteena ja hieman hämmentää nämä itke jos itkettää kommentit. Tarkoitus ei kai ole saada vierailun kohdetta syyllistymään ja ahdistumaan lisää ja tehdä vierailusta sinun ahdistuksesi purkutilannetta? Mene ja kuuntele jos ystäväsi haluaa puhua. On mahdollista ettei hän halua tai jaksa ja voi olla, että hän on myös niin lääkittynä eikä juuri nyt edes pysty puhumaan.
Tietenkin menet omana itsenäsi, mutta ehdottaisin että juttelet arkisista asioista, älä painosta puhumaan mutta anna ymmärtää, että olet valmis kuuntelemaan jos hän haluaa puhua vaikka myöhemmin. Itse en halunnut puhua asiasta, se köytiin läpi terapiassa ammattilaisen kanssa, en myöskään halunnut, että kukaan koskee tai halaa.
Olotila, joka yritykseen johtaa on jotain mitä et pysty ymmärtämään vaikka kuinka sitä yrittäisi selittää ja ystäväsi on toivottavasti saanut puhua jo psykiatrin ja mielenterveyteen erikoistuneen hoitajan kanssa.

Lähettäjä: Bee 
Päivämäärä:   1.8.26 14:12:06

^ miksi ystävän itkeminen automaattisesti ahdistaisi tai saisi tuntemaan syyllisyyttä? (olen siis itsekin ollut aikoinaan tuollaisen vierailun kohde, koin itse tuon läheisten itkemisen aivan eri tavalla, en lainkaan negatiivisena, joten kysyn ihan siksi mielenkiinnosta).
Mutta aloittaja, tärkeintä että menet ja olet läsnä, näytät että välität. Ei tarvitse sanoa mitään aiheesta, yrittää esittää mitään eikä kannata olettaa mitään. Olet oma itsesi ja osoitat käymällä rakkauden ja tukesi ystävällesi.

Lähettäjä: ### 
Päivämäärä:   1.8.26 14:25:56

Varmaan kaikki meistä ovat erilaisia, mutta itse koin ettei minulla ole voimavaroja lohduttaa siinä kohtaa vierailijaa, oma jaksaminen oli jo niin lopussa. Varmaan riippuu myös syistä, mitkä yritykseen ajoivat, omalla kohdallani niitä olivat äärimmäisen loppuunpalaminen kotona ja töissä ja isot kriisit elämässä, niitä tuli vuoden aikana useita, mm. lapsen vakava sairastuminen, kuolemia lähipiirissä, potkut töistä ja pari muutakin.. Olin aina pyrkinyt huolehtimaan enemmän muista kuin omasta jaksamisestani ja siitä lopputuloksena psykoosi ja yritys sen jälkeen kun kaikki alkoi periaatteessa olla jo hyvin.

Lähettäjä: Jonna 
Päivämäärä:   1.8.26 14:37:19

Kannattaa puhua ihan normaaleja arkijuttuja, mitä sulle kuuluu ja alkuun kysyä toisen vointia. En ottaisi im puheeksi jos ei itse ota esiin. Moni ei kehtaa puhua siitä itse heti myöskään.

Lähettäjä: Bee 
Päivämäärä:   1.8.26 15:02:45

Lähettäjä: ###
Päivämäärä: 1.8.26 14:25:56

Varmaan kaikki meistä ovat erilaisia, mutta itse koin ettei minulla ole voimavaroja lohduttaa siinä kohtaa vierailijaa, oma jaksaminen oli jo niin lopussa. Varmaan riippuu myös syistä, mitkä yritykseen ajoivat, omalla kohdallani niitä olivat äärimmäisen loppuunpalaminen kotona ja töissä ja isot kriisit elämässä, niitä tuli vuoden aikana useita, mm. lapsen vakava sairastuminen, kuolemia lähipiirissä, potkut töistä ja pari muutakin.. Olin aina pyrkinyt huolehtimaan enemmän muista kuin omasta jaksamisestani ja siitä lopputuloksena psykoosi ja yritys sen jälkeen kun kaikki alkoi periaatteessa olla jo hyvin.

Kiitos sulle kun vastasit ja kerroit tuon oman kulmasi asiaan noin hyvin. Niinhön se on, että kaikki meistä on erilaisia ja suhtautuu asioihin eri tavalla, myös tuohon itkemiseen. Siksi oli kiva kuulla myös sinun näkökulmasi. Olen iloinen että olet vielä täällä, vaikka olet joutunut kokemaan rankkoja asioita, toivottavasti asiat on nyt elämässäsi paremmassa jamassa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.8.26 19:30:24

Itse voisin jonkun kortin ja/tai kukkia ja suklaata :) Jos on ihan tokkurassa lääkkeistä niin näkee ne myöhemmin. Ja muuten vain omana itsenä meneminen kuulostaa hyvältä. Toki liiallinen itkeminen voi olla rankkaa... Riippuu niin ihmisistä varmaankin. Oot vaan oma ittes. :) Ja sanot että aina voi soittaa tai laittaa viestiä jos tulee jotain, ja että sanoo jos haluat että tuot jotain ensi kerralla (ja vastaavasti jos kaipaa omaa rauhaa niin sano että ilmoittaa kun on voimia nähdä taas). Tsemppiä!

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   1.8.26 20:27:42

Niillä reissuilla suuta tärkeämpi on korvat

Ja läsnäolo... Vaikka se istuminen vieressä voi tuntua vaikealta