|
Lähettäjä: Kolmas täti
Päivämäärä: 31.7.26 15:13:17
Sitten, kun itsestä tuntuu. Jokainen kantaa ihmissuhteissaan mukanaan kuitenkin niitä ns. vanhoja traumoja, vaikka niitä kuinka käsittelisi. Älä kuitenkaan kaada eroprosessointiasi kumppaniehdokkaiden niskaan, vaan käsittele eroasi ennemmin ystävien tai vaikka tarvittaessa terapeutin kanssa.
Itse erosin viime vuoden lopulla pitkästä parisuhteesta, ja meillä on myös lapsia. Uudessa kodissa olen asunut pian puoli vuotta. Deittiapin latasin tänä kesänä, ja olen käynyt muutamilla treffeillä. Yhden kanssa yhteydenpito jatkuu, mutta ei ole kuolemaksi, jos tapailu hiipuu. Hänen kanssaan on mukava ja hyvä olla, mutta en ole koe olevani ainakaan vielä ihastunut tai rakastunut.
Eroa käsittelen totta kai edelleen, ja jo vaihdevuosien takia mielialat sekä päivät menevät vuoristorataa. Osaan olla ja elää yksinkin, ja arkeni sujuu ihan mukavasti sekä lasten kanssa että kokonaan yksin. Teen kivoja juttuja mahdollisuuksien mukaan, enkä koe ns. tarvitsevani parisuhdetta tai arjen jakajaa. Kiva juttu, jos mukava tyyppi joskus löytyy, mutta pariutumispaniikkia minulla ei ole. En pysty myöskään oman elämäntilanteeni takia olemaan ns. maailman keskipiste toiselle, joten on vaan hyvä, jos vastapuolellakin on ne omat juttunsa ja menonsa.
Deittailun aloitin uteliaisuudesta, koska olen ollut ns. vapailla markkinoilla viimeksi lähes 20 vuotta sitten. Omassa elämäntilanteessa tuntui, että deittiappi on se paikka tavata uusia ihmisiä, koska en esim. juurikaan käy baareissa. Kaikenlaista siellä toki tulee vastaan, mutta pääsääntöisesti kokemus on ollut positiivinen. Ihan tavallisia ihmisiä siellä profiilien takana on ollut. Jos ei löydy pidempää tuttavuutta, niin ainakin olen uskaltautunut tapaamaan uusia tyyppejä ja yrittänyt :)
|