Lähettäjä: " 
Päivämäärä:   30.7.26 18:47:38

Kuinka siedätte tylsää työtä, työnimu puuttuu ja kehittymismahdollisuudet huonot. Tavallaan työ oli ihan ok kokemuksena alkuun, mutta samalla kärsin siitä, että työyjteisöä ei käytännössä juuri ole (työkavereita), työ on hyvin itsenäistä ja oma esimies ei juuri pidä edes yhteyttä, toimii eri paikkakunnalla.

Nyt on 3v täynnä ja olen jo jonkun aikaa kärvistellyt tyytymättömänä. Palkka on ihan ok, mutta tämä kaikki vaikuttaa työtehokkuuteen ja koen huonoa omaatuntoa suorituksesta, vaikka kai periaatteessa teen ihan hyvää tulosta edelleen. Työ on osottain hyvin rutiininomaista aivotonta hommaa.

Työmarkkinatilanne on haastava eikä uusia töitä niin vaan löydy. Tiedän, että moni kai rakastaisi tämänkaltaista yksinäistä ja itsenäistä hommaa, mutta en oikein tiedä miten tekisin tästä mukavaa itselleni. Työyhteisön puute on kai se isoin juttu, sillä olen hyvässä työyhteisössä ennenkin tehnyt tylsää rutiininomaista työtä.

Olen myös kai liian nopea, kun saan päivän hommat tehtyä liian nopeasti, mutta en halua hidastellakaan. Mutta luppoaikaa on liikaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.7.26 18:55:44

Olet taivaallisen onnekkaassa tilanteessa etkä edes tajua sitä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.7.26 19:09:37

Noin onnekkaassa tilanteessa keskittyisin parantamaan kaikkea työn ympärillä; tekemään vapaa-ajasta mahdollisimman mielekkään ja haaveiden mukaisen, rakentamaan työolosuhteet puitteiltaan ihanteellisiksi, etsimään keinot joilla työpäivän aikana voi lisätä viihtyvyyttä (kuunnella äänikirjoja tai podeja työn ohessa, tai antaa elokuvan pyöriä ylimääräisellä ruudulla, tai ottaa kuntosali tai lenkki ruokatunnin sijaan tms), vuokraisin säännöllisesti loma-asunnon jostain ja tekisin etänä jos mahdollista jne. Jos opiskelu kiinnostaa, niin erikoistumisopintoja työn ohella.

Lähettäjä: Mints 
Päivämäärä:   30.7.26 19:33:33

Vinkkaa aloittaja kiltti mitä työtä sinä teet, mikä on tuollainen homma? Halusisin just sellaiseen työhön, missä ei tarvitsisi kehittyä, saisi tehdä samaa päivästä toiseen ilman aivojen rassausta, kireää aikataulua tai muutoksia, ei pomoa jatkuvasti olan takana eikö työyhteisön hälyä. Tuo sun työ kuulostaa minun unelmalta kaikin puolin! Enkä edes tarvitsisi isoa palkkaa.
Minä olen itse ihan burnoutin partaalla omassa työssäni nimittäin. Hirveät paineet, koko ajan pitää kehittyä, odotetaan että kaikki tavoittelee aina vaan ylempää poistoista ja palkkaa, pitää ihan jatkuvasti kehittää, olla parempi, innovatiivinen ja tehdä hommat aina vaan nopeammin ja tehokkaammin, yhteisössä pitää olla aktiivinen, kilpailuhenkinen muita tiimejä vastaan ja pomo on itse aivan liian aktiivinen meidän suuntaan. Minulla on korkea koulutus ja osaamista jota kovin monella firmassa ei ole, joten sitäkin vielä pitäisi olla käyttämässä aina vaan enemmän ja enemmän, revitään jatkuvasti selkärangasta enemmän irti.
Joo on hyvin reilu palkka, mutta en minä sillä tilille kertyvällä rahalla tee yhtään mitään, haluaisin mielummin olla vain onnellinen. Suunnitellessa auton ajamista päin kalliota joka vatub aamu työmatkalla ja kolmen vuoden kooman toivominen nukahtaessa tekee siitä säästöön kertyvästä rahasta mulle ihan arvottoman. En vaan hitto vie kestä tällaista, mutta ”pitää kestää” kun on kerta kouluttautunut ja olen työssä mikä on monen unelma… Olen yrittänyt hakea salaa ties mihin kaupan hyllyttäjäksi, mutta ei oo lykästänyt. Tuntuu etten saa mitään muuta työtä, joten olen tässä rattaaassa jumissa. Pelkään, että ainoa reittiin ulos tuosta kehittymisen hel*etistä, eikun siis työstä on se, että joku päivä ihan kaikki minun osalta päättyy. Anteeksi tällainen ruma purkaus, vieläpä aloittaja sinun topaasi, on ”vähän” painetta kattilassa tässä..

Lähettäjä: G 
Päivämäärä:   30.7.26 20:01:51

Hae asiantuntijaksi valtiolle edelliselle. Itse haluaisin kehittyä ja kehittää, mutta minun tiet on torpattu kaikin keinoin. Niinpä teen sitä samaa minkä on kerran oppinut eikä tarvitse hirveästi aivoja käyttää kun tekoäly hoitaa jo osittain nekin hommat.
Palkka kuitenkin kohtuu hyvä eikä burn out uhkaa. Myös 8 viikon lomat on ok.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.7.26 20:13:20

Tein seitsemän vuotta tylsähköä työtä, jossa ei tosiaan ollut minkäänlaisia etenemismahdollisuuksia eikä itsellä mitään suurempaa mielenkiintoakaan alaa kohtaan. Jaksoin työporukan vuoksi, joten tilanne oli toki erilainen kuin aloittajalla.

Totesin kuitenkin lopulta, etten jaksa seuraavaa vähintään 50 vuotta tällaista elämää, kun työ vie kuitenkin ison osan arjesta. Mulla oli pelkkä lukiokoulutus taustalla, joten päädyin lopulta valintakokeiden kautta yliopistoon opiskelijaksi. Opintoja on vielä hetki jäljellä ja vaikka mitään vakkarityötä ei toistaiseksi ole näköpiirissä, niin en ole katunut: olen päässyt tekemään mielenkiintoisia harjoitteluita ja kesätöitä.

Aloittajallahan on siten hyvä tilanne, että pystyt rinnalla koko ajan rauhassa katselemaan, jos tulisi mielenkiintoisempia vaihtoehtoja vastaan. Töissä olevana työllistymismahdollisuutesi ovat myös paremmat kuin työttömillä.

Lähettäjä: ratkaisu 
Päivämäärä:   30.7.26 20:19:19

Annat itsellesi kenkää ja teet päivän hyvän työn antamalla paikkasi jollekulle sadoista tuhansista jonottajista. Ja jos hyvä tsägä käy, saatat vielä ennen eläkeikää saada jopa toisen työpaikankin.

Lähettäjä: " 
Päivämäärä:   30.7.26 23:20:39

Konsultointifirma, tehdään laskutettavaa työtä asiakkaalle eli tietynlainen aikataulupaine on, mutta koska homma on liian iisiä eikä haasta, niin selviän kaikesta jotenkin "liian nopeasti". Ei tämä mikään sellainen ala ole, että koulutusta ei vaadita tai on alkuun vaatinut paljon tutustua alaan, mutta kun se ei vaadi juurikaan enää.

Lähettäjä: Komp! 
Päivämäärä:   30.7.26 23:39:30

"Olet taivaallisen onnekkaassa tilanteessa etkä edes tajua sitä."

Juuri näin! Siis ymmärrän kyllä aloittajaa, on omalla tavallaan riepovaa tylsyä työssä jossa on liikaa luppoaikaa. Olisin 20v sitten varmaan vinkunut itsekin samaa ja halunnut mielekkäämpää ja haastavampaa.

Mutta ajat ovat muuttuneet. Nyt jos koskaan kannattaa pitää kiinni tuollaisesta duunista jos sellaisessa on. Otat töihin mukaan jotain omaa tekemistä jos sellaiseen on aikaa. Muista että ne maksaa sulle lorvimisestasi. Mikä onnen potku.

Sitten kun on kokenut sen miten hyvä duuni muuttuu kellokorttikyttäilyksi, tehostetaan ja tehostetaan vaan lisää ja lisää, niin tajuaa että juuri tuollainen tylsä ja liian helppo on kaikista parasta työtä ihmiselle.

Toki jos on älliä lukea ja tuurit kohdillaan päästä työhön jossa on haastetta ja kaikkea sopivasti, niin siitä vaan. Itse vaihdoin yrittäjyyteen ja saan elantoni tekemällä melkein puolet vähemmän töitä kuin ennen, omat riskinsä tässä mutta eipähän tarvitse enää päänsärkyisenä raahautua töistä kotiin.

Lähettäjä: >> 
Päivämäärä:   31.7.26 00:21:01

Joko yrität lähteä suoraan, tai kysy saatko opiskella työajalla jotain edes vähän sinne päin joko alaan liittyvää tai uran kannalta hyödyllistä (laatua, taloutta etc.) Tollanen kultanen häkki vie mielenterveyden. Pitäis olla kiitollinen, mutta rajansa kaikella. Nimimerkillä; aikani kestin, 3 vuotta sitten vaihdoin ja mielenterveys kiittää edelleen päivittäin

Lähettäjä: Jasu 
Päivämäärä:   31.7.26 03:39:23

Mä olen tehnyt 27 vuotta tylsää työtä missä ei ole kehittämismahdollisuuksia. Palkka on ok. En kaipaa kehittymismahdollisuuksia. Mulle työ on vain rahan ansaitsemista varten. Harrastus mistä on tullut elämäntapa on tärkeämpi, mutta se ei elätä. Tarvitsen työn mistä saa kunnollista palkkaa eikä työt seuraa kotiin. Toki välillä väsyttää tylsä työ. Onneksi on kivat työkaverit ja pomot.

Lähettäjä: Caffe 
Päivämäärä:   31.7.26 06:47:02

Lähettäjä: Jasu
Päivämäärä: 31.7.26 03:39:23

Mä olen tehnyt 27 vuotta tylsää työtä missä ei ole kehittämismahdollisuuksia. Palkka on ok. En kaipaa kehittymismahdollisuuksia. Mulle työ on vain rahan ansaitsemista varten. Harrastus mistä on tullut elämäntapa on tärkeämpi, mutta se ei elätä. Tarvitsen työn mistä saa kunnollista palkkaa eikä työt seuraa kotiin.

^ Mulla sama! Laitan mun elämän paukut vapaa-aikaan, töistä haen siihen vain rahan. Mulle urheilu, siinä kehittyminen aina vaan paremmaksi ja kaikki siihen liittyvä sekä läheiset&ystävät ja kaikki elämän hienot kokemukset seikkailuineen on se elämän tärkein osa-alue, se mihin energiani panostan. Töissä käyn enemmän vähän ns ”lepäämässä” aamu- ja iltatreenien välissä, koska olen onnellisesti myös työpaikassa ja tehtävässä missä saan tehdä samaa tuttua tehtävää, jossa ei tarvitse käyttää enää liiaksi aivoja kun työnkuvan on oppinut, ei tarvitse kohdata asiakkaita ja työpaikalla saa olla rennosti, ei tarvitse kiirehtiä tai edes yrittää kehittyä tai kilpailla ketään vastaan. Ja mikä tärkeintä: työ jää aina työpaikalle, kun oven sulkee. Ja silti tilille siitä hyvästä kilahtaa mukava palkka (tavoitteellinen urheiluharrastus välineineen ja kilpailumatkoineen sitä palkkaa nimittäin tehokkaasti syö), mikä mahdollistaa mulle sellaisen elämäntyylin työn ulkopuolella mistä nautin ja jää vähän myös jemmaankin..
Eli olen aivan erityyppinen ihminen selkeästi kuin aloittaja :D
Toivottavasti aloittaja löydät itsellesi vielä sulle sopivamman työn. Tsempit sen etsintään!

Lähettäjä: " 
Päivämäärä:   31.7.26 10:47:25

"Mä olen tehnyt 27 vuotta tylsää työtä missä ei ole kehittämismahdollisuuksia. Palkka on ok. En kaipaa kehittymismahdollisuuksia. Mulle työ on vain rahan ansaitsemista varten. Harrastus mistä on tullut elämäntapa on tärkeämpi, mutta se ei elätä. Tarvitsen työn mistä saa kunnollista palkkaa eikä työt seuraa kotiin. Toki välillä väsyttää tylsä työ. Onneksi on kivat työkaverit ja pomot."

Entä tämä työ, jos et koskaan oikeasti juuri näkisi ketään tai olisi kenenkään kanssa tekemisissä? Pysyisitkö motivoituneena? P*skaakin työtä meinaan jaksaa, jos on hyvä työyhteisö ympärillä!

"Joko yrität lähteä suoraan, tai kysy saatko opiskella työajalla jotain edes vähän sinne päin joko alaan liittyvää tai uran kannalta hyödyllistä (laatua, taloutta etc.) Tollanen kultanen häkki vie mielenterveyden. Pitäis olla kiitollinen, mutta rajansa kaikella. Nimimerkillä; aikani kestin, 3 vuotta sitten vaihdoin ja mielenterveys kiittää edelleen päivittäin"

Kiva, että ymmärrät! Jotenkin mieli on todella epämotivoitunut, ei mitään "painetta" tavallaan mistään, koska saavutan tavoitteet helposti. Lisäksi jatkuva puuhastelu yksin tavallaan on aiheuttanut ihan jäätävän aivosumun, en jaksa keskittyä rutiininomaisiin hommiin, jotka ei kiinnosta yhtään! Työssä on n. 60 % täysin aivotonta paperin tulostustyötä, joka tavallaan vaatii aivoja, että muistat mitä piti tulostaa ja minkä verran, mutta tämä työtehtävä nostaa palan kurkkuun ja olen todella turhautunut, syke nousee, tunnen vihantunteita jne. Tämä työvaihe on usein edessä omassa työssäni. Tauot jne. ei auta mitenkään, koska sellaista "sosiaalista ärsykettä" ei tule, eli vaikka menen tauolle olen edelleen näiden omien sumuaivojeni kanssa hengailen koko päivän..

Olen joskus ollut tosiaan hyvässä työyhteisössä ja tulin hyvin erilaisten ihmisten kanssa toimeen, olen melko humoristinen ihminen, mutta nykyään tuntuu, kuin olisin "vakava myttynaama", enkä edes muista milloin minua olisi naurattanut joku asia.

Lähettäjä: Metris 
Päivämäärä:   31.7.26 11:14:28

Boreout: https://fi.wikipedia.org/wiki/Boreout

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.7.26 13:01:57

"mikä mahdollistaa mulle sellaisen elämäntyylin työn ulkopuolella mistä nautin ja jää vähän myös jemmaankin"

Tämä. Tämä on tärkeintä.

Ap nähtävästi kuuluu niihin, jotka työn varjolla täyttävät sosiaalisia tarpeitaan. Sen tarpeen täyttämisen voisi kyllä hoitaa vapaa-ajallakin harrastamalla ryhmätoimintaa tai -liikuntaa/olemalla muuten sosiaalisesti aktiivinen. Työn ei kuulu täyttää kaikkia ihmisen tarpeita.

Lähettäjä: " 
Päivämäärä:   31.7.26 13:52:04

Jep, tylsistymisen ja aivosumun lisäksi poden kai tästä kaikesta ihan järjettömän huonoa omaatuntoa, että en ole riittävästi, en tee tarpeeksi, minusta olisi parempaankin, olenko oikeasti palkan arvoinen.

Eli vaikka te kuvittelette, että tämä on jokin hieno positio (tottakai yritän arvostaa sitä ja ymmärtää nykyisen työmarkkinatilanteen, mutta silti se on toisinaan haastavaa), mutta en jotenkaan osaa nauttia positiivisista puolista ja työn "helppoudesta" kun kannan jatkuvasti huonoa omaatuntoa mukanani, jos olen hieman rennommin, eli koko ajan ajattelen, että minusta olisi moneen muuhunkin, että koe olevani 100% tehokas tässä työssä.

Kun jatkuvasti on huono olo itsensä kanssa ja kokee huonoa omaatuntoa, heijastuu se myös muuhun elämään, nimenomaan siihen vapaa-aikaan. Lisäksi se, ettei työssä tule esimerkiksi sosiaalista kanssakäymistä tai mitään "äksöniä" niin ihan oikeasti turruttaa ja lamaannuttaa, jolloin se vaikuttaa myös omaan toimintakykyyn ja aikaansaamiseen arjessa.

Lähettäjä: Mermaid 
Päivämäärä:   31.7.26 13:56:30

Aloin miettimään aloitusta lukiessa, että onkohan minussa joku vika tai olenko jotenkin uupunut, kun rakastan nimenomaan yksin työskentelyä.
Vapaalla minulta täyttyy sosiaaliset patterit jo ihan yllin kyllin, mieheni, ystävät, perheenjäsenet, harrastus jonka treeneistä 5x viikossa tehdään ryhmässä, (kisareissut vielä lisäksi erikseen yhtä ryhmäeloa) ja tuttavat täyttää mun kiintiön.
Siksi koen ihananan, kun saan töissä puuhata ihan itsenäistä työtä musiikki kuulokkeista korvilla omassa labrakopissani, johdon puoleenkin törmää aika harvoin. Se tuntuu minusta suorastaan palauttavalta. En varmaan jaksaisi työtä, missä pitäisi olla aktiivisesti osa työyhteisöä, kai olen jotenkin introvertti tai epänormaali :D

Lähettäjä: MT 
Päivämäärä:   31.7.26 14:06:53

Jaksan palkan ja etätyön vuoksi sekä sivutyön. Sivutyö tuo vaihtelua ja mielekkyyttä, mitä päätyöstä puuttuu. Kehitän itseäni opiskelemalla. 7:s vuosi menossa, enkä ole muualle tullut valituksi haastatteluista huolimatta. Silti olen onnellinen, etten ole työtön.

Lähettäjä: Metris 
Päivämäärä:   31.7.26 14:45:02

Mermaid on ihan vain tavallinen introvertti.

Kyllä itseäni vaan rassaa, jos pitemmän päälle alkaa tuntuun töissä tyhjäkäynniltä. En tykkää järjettömästä tai pitkittyneestä kiireestä. Sen sijaan suunnittelija on nimenomaan aivotyöläinen ja aivot pysyy vetreenä, kun niille on sopivan hankalaa työstettävää, välillä uuden oppimista, välillä jonkun muun opettamista.

Se on sitten eri asia, kuinka kuormittavaa kellekin nykytyylin avokonttorit on, ja keille sopii minkäkinlainen homma etänä tehtäväksi. Introvertti yleensä kestää huonommin sitä avokonttoria ja on määrällisesti sekä laadullisesti tehokkaimmillaan omassa rauhassaan. Sitten on ne ääriekstrovertit, jotka elävät siitä toimiston pöhinästä ja toisaalta ajavat ne introvertit sillä pöhinällään etäilemään, koska toimistopäivän jälkeen ovat aivan naatteja.

Lähettäjä: @ 
Päivämäärä:   31.7.26 17:34:54

Mulla vähän sama tilanne, hirmu helppo työ jossa 80% etämahdollisuus. Palkka bruttona 3500e. Haluaisin silti kuitenkin isompaa palkkaa, joten toivon että vielä työura kehittyisi. Ikää 35v.