|
Lähettäjä: ....
Päivämäärä: 29.7.26 22:44:18
Olen itse ollut jossain vaiheessa (itsenäistyminen) turhankin aktiivinen pitäämään puoliani niin on ehkä vähän hankala ymmärtää, miksi reagoit näihin passiivisesti vaikka kuitenkin silti selvästi kärsit näistä toistuvista reaktioista. Emme voi kontrolloida toisen ihmisen tekemisiä ja sanomisia mutta voimme valita, miten itse reagoimme. Voi valita vaikka sen, ettei korvaansa lotkauta kommenteista, tai siitä ettei mikään kelpaa. Hyväksyä se, ettei asiat mene äidin puolelta sinua kohtaan niin kuin olisit toivonut. Siinä pitää tehdä surutyötä vähän, haudata se haave, miten olisi toivonut asioiden menevän. Ilmeisesti koet, että äitisi tarvitsee kuitenkin sinua. Tarvitset paljon kärsivällisyyttä, asennoituisin auttamisiini siten, että kiitosta en varmasti tule saamaan mutta haluan toimia siten että itselleni kuitenkin jää avun tarjoamisesta hyvä mieli.
|