Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.26 17:13:38

Miten te, jotka olette yksin vastuussa koirastanne/koiristanne, pärjäilette? Onko teillä minkälaiset tukiverkot, onko vakkarihoitajaa jne.? Miten kuormittavaksi koette sen, että olette ainoa vastuunkantaja? Kiinnostaa toki arjen rakenne muutenkin, eli käytkö kokopäiväisesti töissä kodin ulkopuolella vai salliiko elämäntilanteesi viettää aikaa joustavammin kotona?

Lähettäjä: jos ,jos 
Päivämäärä:   26.7.26 17:23:10

Pitäiskö noita miettiä ennen koiran hankkimista.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   26.7.26 17:31:17

Koira voi elää vaikka sen 15 vuotta niin usemmallakin saattaa siinä ajassa elämäntilanne muuttua.......................

Aloitus toki kirjoitettu sillä tyylillä, että juuri etukäteen ollaan asiaa pohtimassa.

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   26.7.26 17:35:05

Olen yhden koiran ja kouluikäisen lapsen yksinhuoltaja. En koe vastuuta millään tavalla rankaksi kummankaan osalta. Omat vanhempani ovat koiran vakihoitajia ja ainakin vielä nyt 7-kymppisinä jaksavat.

Koen ongelmaksi ainoastaan sellaisen tilanteen, että jos on itse kipeä tai lapsi on hyvin kipeä ja samaan aikaan koira pitäisi viedä lääkäriin. Onneksi näin ei ole vielä tapahtunut.

Muuten kaikki sujuu hyvin. Koira on sen verran haastava lenkeillä, että lapsi ei lenkitä sitä, joten teen kaikki lenkit yksin. En koe sitä raskaaksi. Mulla oli aiemmin myös nuorena koira, kun asuin yksin sinkkuna. Olen kokoaikatyössä, mutta pystyn osan töistä tekemään kotona, joten työpäivien pituus työpaikalla on yleensä 5-7 tuntia +tunti päivässä matkoihin. Lapsen koulupäivät ovat 4-6 tuntia, joten hänkin on iltapäivisin ja välillä myöhäisinä aamuina koiran seurana. Yksinoloa koiralle tulee keskimäärin 5 tuntia päivässä, kun aikataulumme limittyvät sopivasti.

Lähettäjä: Sanna Lopakka 
Päivämäärä:   26.7.26 18:07:06

Lähettäjä: .
Päivämäärä: 26.7.26 17:13:38

"Miten te, jotka olette yksin vastuussa koirastanne/koiristanne, pärjäilette? Onko teillä minkälaiset tukiverkot, onko vakkarihoitajaa jne.? Miten kuormittavaksi koette sen, että olette ainoa vastuunkantaja? Kiinnostaa toki arjen rakenne muutenkin, eli käytkö kokopäiväisesti töissä kodin ulkopuolella vai salliiko elämäntilanteesi viettää aikaa joustavammin kotona?"

Koiria ei enää ole, mutta vastaan silti, koska aihe kiinnostaa minua.

Jäin sinkuksi, kun vanhempi koirani oli 1v 6kk ikäinen ja nuorempi oli 3kk ikäinen. Hyvin pärjäsin. Oli tukiverkkoa ja vakkarihoitaja. En kokenut kuormittavaksi olla yksin kahden koiran kanssa. Päinvastoin, oli ihanaa kun sai olla yksin molempien koirien omistaja. En käynyt töissä, olin siis työtön. Elämäntilanteeni salli viettää aikaa joustavammin kotona. Koirat joutuivat olemaan keskenään noin 2 - 4 tuntia päivässä, jos kävin asioilla. Muuten olin heidän kanssaan kokoajan kotona.

Kun elämääni on tämän jälkeen tullut kolme eri miestä, niin samanlainen tilanne jatkunut. Miehiä ollut siis yhteensä neljä. Yhden kanssa hankkiin nämä koirat, ja erosimme. Toisen kanssa yhteinen elämä ei kestänyt kauaa. Kolmannenkin kanssa yhteinen elämä ei kestänyt kauaa. Neljännen kanssa elämä on kestänyt jo reilut 14 vuotta. Ainoa mikä on muuttunut tämän miehen kanssa, on se, että hän oli apunani koiria käyttämässä (jos satuin olemaan kipeä, mies käytti koiria lenkillä). Muutoin meno oli samanlaista, kuin sinkku aikoina. Koiria käytettiin myöskin yhdessä lenkillä ja otettiin mukaan melkein minne vain, minne mentiin. Harmittaa, että nuorempi koirasta aika jätti liian varhain, niin hän ei kerennyt tehdä päiväreissuja meidän matkassa kovinkaan paljon, eikä saanut viettää / nauttia vaunuilusta, kuten taas vanhempi koirani sai.

Lähettäjä: Poyt 
Päivämäärä:   26.7.26 18:18:46

Koiran yksinhuoltajana täytyy olla lyhyt työmatka ja lyhyt pissatusmatka. Ensimmäinen ettei koira joudu olemaan liian pitkään työpäivinä yksin ja toinen, että sairaanakin saa koiran käytettyä helposti asioillaan. Eli asuinpaikkaan on kiinnitettävä huomiota.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.7.26 18:26:21

Koiran yksinhuoltajuus. Voi @!#$ onko koirallakin joku huoltaja niin kuin lapsella. Olette te sairaita. :'D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.26 18:44:23

Koirat on elämäntapa, en koe kuormittavana. Mulle on palauttavaa ja rentouttavaa lähteä töiden jälkeen niiden kanssa metsään rämpimään. Kaikki kaverit on koiraihmisiä, joten sosiaaliset suhteetkin tulee hoidettua kimppalenkeillä tai treeneissä. Vakihoitajana mun vanhemmat, mutta kun joskus eivät enää jaksa niin hoitolat on olemassa. Tosin en edellisestäkään koirasta ollut erossa yhtään yötä sen 14v elämän aikana, niin ei niitä hoitajia kovin usein tarvita :D

Lähettäjä: Sanna Lopakka 
Päivämäärä:   26.7.26 18:46:18

Lähettäjä: -
Päivämäärä: 26.7.26 18:26:21

Koiran yksinhuoltajuus. Voi @!#$ onko koirallakin joku huoltaja niin kuin lapsella. Olette te sairaita. :'D

Vastaus : Jokainen täysijärkinen ihminen tietää, että yksinhuoltajuus tarkoittaa yksinomistajuutta. Sairas minä en ainakaan ole, sillä ymmärsin, että aloittaja tarkoitti yksinomistajuutta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.26 19:18:09

#singlemom #elaritsaamatta

Lähettäjä: Malla 
Päivämäärä:   26.7.26 19:19:33

Mulla on juuri täysi-ikäistynyt nuori sekä 1 koira kontollani 24/7, ei turvaverkkoja enää vuosikausiin. Ennen koiran hankintaa hommasin omakotitalon isolla pihalla, aitasin sen, vaihdoin työt sellaiseen missä suuren osan voi tehdä etänä. Nuori ei voi lenkittää koiraa sen haastavuuden takia täälläkään, joten lenkitän yksin. Pihassa se saa olla niin paljon kuin lystää ja juosta. Mun mies asuu toisessa kaupungissa ja hän tuli kuvioon koiran jälkeen. Ottaa välillä koiran mukaansa (jos nuori tähän suostuu) viikoksi, mutta ihan muutaman kerran vuodessa. Hän pystyy myös lenkittämään koiraa ja tykkää touhuta sen kanssa, mutta nähdään siis viikonloppuisin ja yleensä lenkkeillään toki yhdessä. Reissujen (2kpl) ajaksi olen joutunut viemään koirahoitolaan ja kalliiksihan se tulee, toisesta paikasta jäi lisäksi vähän kurja fiilis enkä sinne enää vie. Suhtaudun asiaan niin, että koira tulee mukaan ja reissu suunnitellaan sitten sen mukaan. Ulkomailla en ole käynyt muutenkaan vuoden 2019 jälkeen. Viihdyn muutenkin kotona ja miehen luona reissaamisessa on riittävästi actionia suurimman osan vuodesta.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   26.7.26 20:09:55

En kokenut koiran omistamisen muuttuneen kummemmin kun muutettiin miehen kanssa yhteen. Koira oli yksin minulla kymmenen vuotta, vastuu ei painanut. Koira on helppo, sen saa kavereille tai hoitolaan ilman draamaa aina kun haluaa. Minä sitä käytän nytkin ulkona lähes kaikki lenkit koska sitä varten olen sen hommannut. Onhan se tietysti kätevää kun on toinenkin aikuinen taloudessa, mutta ei välttämätöntä.

Lähettäjä: Sumu 
Päivämäärä:   26.7.26 20:20:16

Täällä kaksi harrastuskoiraa ja yksin olen koira- arkea yli 10 vuotta yhteensä pyörittänyt. Myös opiskelujen aikana oli koira ja asuin yksin. Nyt työelämässä. Työajoissa tosin joustoa, mutta työmatka 30min. Yleensä teen viikossa 1-2 pidempää päivää, jolloin joku kaveri tai palkattu hoitaja (naapurin teini) käy pissattamassa koirat. Lyhyempinä päivinä ovat sitten 6-8h keskenään kotona.

Lopetin eron jälkeen heppailut, kun ei ollut sydäntä enää työpäivän jälkeen jättää koiria kotiin. Siirryin harrastamaan enemmän koirien kanssa ja salilla käymiseen.. siellä menee illasta vaan tunti.

Koirat on elämäntapa ja harvoin koen että ne rajoittaisi menemisiä tai tekemisiä. Toki aina täytyy miettiä myös niiden hoitoa. Töistä ei voi mennä suoraan vaikka afterworkeille, vaan eka on hoidettava koirat. Tai kovin extempore reissut ilman koiria ei oikeen onnistu. Suunnitelluille reissuille on kyllä yleensä löytynyt hoitajia.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   26.7.26 23:45:52

Mulla on kaksi koiraa ja hevonen. Koirat ovat elämäntapa ja saan ne tarvittaessa toimistolle mukaan. Senioreita jo molemmat. Tallillakin ovat mukana jos en ole tehnyt etäpäivää.

Lähettäjä: Peipponen 
Päivämäärä:   27.7.26 00:09:57

Kaksi koiraa, joista olen pääasiassa yksin vastuussa. Pari vuotta sitten löytyi hyvä mies, joka kotona ollessaan osallistuu aktiivisesti, mutta tekee paljon reissutöitä. Ns. normaali arki sujuu hyvin. Tukiverkkoja on niin, että saan joskus viikonloppuisin koirattomia menoja varten jonkun meille hoitamaan koirat tai vien vaikka hoitolaan.

Koirat ovat elämäntapa ja harrastus eli iso osa omasta sosiaalisesta tarpeestani tulee täytettyä yhteistreeneissä tai kisoissa tms. tuttuja tavaten. Rankkoja ovat lähinnä ne hetket, kun koira sairastaa ja omat yöunet jäävät vähiin eikä ole kotona ketään kenen kanssa jakaa edes henkistä taakkaa.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   27.7.26 00:20:26

Ei ole enääbkoiraa mutta olen hevosten yksinhuoltaja. Kaksi hevosta mutta onneksi hyvä tukiverkko jos satun vaikka sairastumaan.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   27.7.26 02:07:48

Neljä koiraa on minulla, yksin olen hoidellut ne pitkästi yli toistakymmentä vuotta. Samalla paikkakunnalla ei ole apukäsiä, joskus ovat vanhemmillani hoidossa muutaman yön eri paikkakunnalla. Työelämässä olen ihan normaalisti. Asun lähellä työpaikkaa, joten siirtymiin ei mene juuri aikaa. En harrasta mitään iltaisin töiden jälkeen, toisinaan jotain koirajuttuja.
Ei ole paljon vaihtoehtoja kun turvaverkkoja ei juuri ole.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   28.7.26 12:48:34

Hyvin pärjään. Alle 8 t työt ja matka. Treeneissä useasti viikossa. Lomilla mukana. Ainoa kun oon kipeä niin hankalaa, silloin aidatulla pihalla. Tätä voi vaan 1 hlö hoitaa mun lisäksi. Vielä ei ole tarvetta