Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   26.7.26 17:04:16

Kiinnostaa tietää, onko monia sellaisia, jotka ovat ottaneet eläimen, koska ovat lapsettomia ja miten koette, että se tunnetasolla toimii?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.26 17:05:50

Onpa tylsä provo. Mikä saa sinut aloittamaan tällaisen kauniina kesäsunnuntaina? Mene ulos, talvella kaipaat tätä aikaa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   26.7.26 17:14:48

Ei ole provo. Ihan itsekin lapsettomaksi jääneenä kiinnostaa tämä vilpittömästi.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   26.7.26 19:54:38

Hyvin toimii. En pidä eläimiä lapsina tai lapsen korvikkeina, vaan rakastan eläimiä eläiminä.

Lähettäjä: Ldd 
Päivämäärä:   26.7.26 20:28:19

Pari kaveriani ottaneet koiran, kun toinen pariskunta ei hoidoista huolimatta tullut raskaaksi ja toisen mies sanoi, ettei haluakaan lapsia ja soronoo. Ei halunnut itselliseksi äidiksi ja ikää alkoi olla uuden miehen etsintään aika lailla.

Lapsettomuus noille naisille tooodella kipeä asia eivätkä halunneet olla edes tekemisissä kavereiden kanssa jotka ovat veloja tai joilla on pieniä lapsia.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   26.7.26 21:27:17

En tunne ketään joka olisi ottanut eläimen nimenomaan siksi, että on lapseton. Tunnen kyllä monta lapsetonta jolla on eläimiö muista syistä. On minullakin koira, joka oli jo ennen kuin lapset olivat edes ajatuksen tasolla. Tässä ollaan nyt lapsettomuuden edessä vuosien yrittämisen jälkeen, eikä lemmikkihankinnoilla edelleenkään sen kanssa ole kummemmin tekoa.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   26.7.26 22:36:01

Tuskin kukaan ottaa vain siksi lemmikin ettei saa lapsia. Lemmikkejähän on myös lapsiperheissä. Mutta tosiaan lemmikit tuovat arkeen iloa ja seuraa ja hoivattavaa jos ei ole lapsia.

Lähettäjä: // 
Päivämäärä:   26.7.26 23:21:42

Minusta tämä ei ole lainkaan niin järjetön kysymys, kuin mitä joidenkin vastauksista voisi päätellä. Olen vapaaehtoisesti lapseton, mutta minulla on useampi lemmikki -- ja luultavasti juuri vähän kuin lapsen korvikkeena. Lemmikit tuo paljon sisältöä elämään, aivan kuten lapsikin. Sen sijaan että kuskaisin lasta harrastuksiin, menen itse koiran kanssa treenikentälle. Siivoan lemmikkien jälkiä, laitan niille ruokaa, järjestän koiralle leikkitreffejä, pidän niiden terveydestä huolta yms., mikä tavallaan muistuttaa kavereiden lapsiperhearkea.

Lemmikkini ovat minulle tärkeitä ja rakastan niitä, mutta en kuitenkaan väitä rakastavani esimerkiksi kanejani samalla tavalla kuin vanhemmat rakastavat lastaan. Lapsista en ole koskaan erityisesti pitänyt, enkä omia ole halunnut siten hankkia, mutta koen että hoivaviettiä pitää johonkin saada kohdistettua. Pieni lemmikkilauma on ollut siihen hyvä ratkaisu.

Lähettäjä: Ldd 
Päivämäärä:   26.7.26 23:47:32

Minulle nuo pari kaveria ovat tosiaan ihan suoraan sanoneet, että ottivat koiran kun eivät lasta saaneet. Ja tälle pariskunnalle asia oli todella arka, eivät oikein osanneet siitä pennustakaan iloita kun olivat tuolloin vielä niin hajalla epäonnisista ja rankoista lapsettomuushoidoista. Se koira jo menehtynyt, ottivat sen 11 v sitten. Sen jälkeen ovat ottaneet toisenkin koiran josta ovat osanneet jo pennusta asti iloita. Se eka pentu oli tosiaan täyttämään päivät ja antamaan heille jotain tekemistä, mutta kyllä minullakin pahaa teki katsoa kun kaverini oli pentu narun nokassa ulkona ja hädin tuskin sai pidettyä itsensä kasassa.