|
Lähettäjä: Ecru
Päivämäärä: 24.7.26 10:28:57
En todellakaan ole tyytyväinen! Voi et uskokaan kuinka paljon haluaisin olla kaunis. Mutta vaikka kovasti kuinka yritän, niin sellaista minusta ei ole tullut, eikä minun ole sellaiseksi ole mahdollista tulla. Treenaan ja kontrolloin tarkasti ravintoni, pidän todella tarkasti huolta hiuksistani, ihostani ja huolitteluista (mutta hillityllä tavalla) ja ehostuksesta, mietin sairaalloisen paljon mitä laitan päälle jopa kotona ollessa jne jne. Silti joka ikinen kerta kun katson peiliin näen pelkkää rumuutta. Hävettää rehellisesti ihan todella myöntää, että olen yli puolet elämästäni oikeasti tuhonnut sillä, että olen yrittänyt muuttua kauniiksi (ortoreksia, anoreksia ja vääristynyt kehonkuva on ollut vahvasti kontrollissa yli 15 vuotta elämästäni) ja kokemus omasta rumuudesta vaivaa minua edelleen ihan joka ikinen päivä, rajoittaa tekemisiäni ja elämästäni todella monella tavalla ja pilaa ilon niiiin monista hyvistäkin asioista. En todellakaan haluaisi olla tällainen. Tiedän kuinka hiton typerää tällainen ajattelu on ja kuulostaa oikeasti niin naurettavan pinnalliselta, mutta todellisuudessa kyse on ihan muusta, todella syvästä haavasta mielessä. En tiedä miksi en kykene muutamaan ajatusmaailmaani (ei varmaan tarvitse edes mainita, että kyllä, käyn terapiassa).
Koen silti, että olen tästä puolestani huolimatta luonteeltani ihan ns hyvä ihminen, ja sellainen jonka seurassa on kiva olla. Ja ennenkaikkea läheisilleni ja muille tärkeille ihmisille ympärilläni pyrin aina osoittamaan aitoa rakkautta, huomaavaisuutta, kiltteyttä ja välittämistä. Enkä koskaan ikinä voisi ajatella tai kohdella yhtä ilkeästi muita, miten kohtelen itsestäni. Eli tavallaan lohduttaa se, että sydämeni ja sieluni ei ole yhtä ruma, kuin mitä ulkokuoreni on.
|