|
Lähettäjä: Hikihatussa?
Päivämäärä: 21.7.26 21:15:03
Olen pitkään ollut todella väsynyt fyysisesti ja henkisesti. Aloin joku aika sitten pohtimaan voisiko sitä vain tehdä kaiken astetta rauhallisemmin ja hyvällä omallatunnolla joskus vain istua hetken paikoillaan. Töissä olen jostain syystä omaksunut tavan, että kävelen niin ripeästi kuin ikinä pääsen, mietin jatkuvasti miten saan asiat hoidettua mahdollisimman jouhevasti ja millä tavalla voisin vielä vähän nopeuttaa toimintaani. Vaikka sairaalassa ei työ tekemällä lopu eikä palkka nouse vaikka kuinka tehokkaasti ahkeroi. Pidän kyllä aina melkein ruokatauon, mutta aika harvoin pidän muuta paussia ja jos pidän kahvitauon niin käytän sen työhön liittyvän sähköpostin ymv tietokoneella hoidettavan työasian tekemiseen. Kun tulen töistä kotiin alan heti tehdä ruokaa, samalla tyhjennän astianpesukonetta, hoidan pikkusiivouksia ymv mitä pystyy samalla tekemään. Ruuan jälkeen sitten enemmän aikaa vieviä kotitöitä tai rästiin jääneitä hommia esim nurmikon leikkuuta, vaatteiden korjausta, kaappien siivoamista ymv. Tätä jatkuu iltapalaan asti ja usein on vielä jotain mitä pitää hoitaa seuraavaksi päiväksi. Esim eilen lapsen kela asioita hoitaesaa (ei pysty tekemään näitä itse) vierähti kello 23.30 ja aamulla soi kello taas 5.30 töihin. Tätä samaa rumbaa päivästä toiseen.
Monet työkaverit pitävät ihan kahvitauon syöden välipalaa enkä minä ajattele heistä mitenkään pahaa. Kuuluuhan se työehto sopimukseen. Itselle vain tulee olo, että pitää hoitaa tämä tuo tai se ja tauko on sopiva hetki siihen kun varsinaista työtä tehdessä ei pysty tällaisia tekemään. Samoin ei kukaan minua varmasti tuomitsisi laiskaksi vaikka kävelisin ”normaalia” tahtia eikä niin kovaa kuin viitsii ja vain jaloista lähtee.
Kun mies tulee töistä menee sohvalle makoilemaan, selaa puhelinta, lukee kirjaa, pelaa pleikkaa ymv. Sopii kaverieden kanssa menoja. Minulla taas omatunto naputtaa ja koen itseni ihan turhaan laiskaksi jos hetken hengähtäisin töiden jälkeen.
Ajattelen, että olisi kiva harrastaa jotain, mutta seuraava ajatus on, että en mitenkään jaksa ja on väärin lasta kohtaan lähteä illaksi harrastukseen kun olen ollut päivän töissä ja ilta on muutenkin niin lyhyt. Mutta rehellisesti olen työpäivän jälkeen pukkarilla fyysisesti ihan naatti ja jalkoja särkee, joten harrastus kuulostaa vain uuvuttavalta. Seuraava ajatus on, että kotityöt kasaantuu. Olisiko se nyt niin kamalaa jos pyykkikori olisi joskus täynnä tai paikat sen verran rempallaan, että mieskin intoutuisi tekemään jotain kotitöitä, ajamaan joskus sen nurmikon tai asunnon pieniä korjaustöitä.
En tiedä olisiko siitä oikeasti hyötyä jaksamiselle, että opettelisin vähän himmaamaan enkä jatkuvasti miettisi tehokkuutta kotona ja töissä. Tuntuu, että aivotkin käyvät ylikierroksilla, kun jatkuvasti vain mietin miten teen jonkun asian mahdollisimman nopeasti ja virheettömästi.
Onko joku tietoisesti opetellut hidastamaan tahtia? Seurasiko siitä jotain negatiivista tai positiivista?
|