Lähettäjä: Täti 
Päivämäärä:   21.7.26 12:47:19

Onko kaikki erilailla arkoja, liian pehmeitä ja todella epävarmoja?
Yhden ääniaran tiedän sekä yhden pelkopurijan. Ja joku oli omansa kanssa muuttanut kaupungista maalle kun koira ei kestänyt. Voiko tätä rotua löytää kivaa, tasapainoista koiraa?

Lähettäjä: & 
Päivämäärä:   21.7.26 12:58:01

En valitettavasti osaa sanoa muuta kuin että läheisellä sukulaisellani oli tällainen. Oli ensimmäinen ja viimeinen tätä rotua. Erittäin arka, ei erityisen sosiaalinen ihmisille ja reipastui vasta vanhemmalla iällä, kun taloon tuli uusi pentu. Sukulaiseni yritti myös kilpailla tällä, mutta ei ollut rahkeita koiralla siihenkään. Pettymys oli.

Lähettäjä: HH 
Päivämäärä:   21.7.26 13:03:36

Luonnollisestikaan ei ne kaikki ole ongelmaisia, mutta kyllä omakin tuttu harrastaja, joka stabyn otti, on sanonut, ettei toista ota, koska vaikka oma koira on ihan ok, on hän nähnyt aivan liikaa niitä, jotka ei ole.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.7.26 13:12:59

Tunnen useamman todella kivan stabin harrastuksien kautta. Arjessa helppoja ja harrastuksissa tykkejä, ei paljon bortsuille häviä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.7.26 13:18:04

Eivät ne kaikki tuollaisia ole, mutta pennun etsimiseen ja sosiaalistamiseen saa todella käyttää aikaa ja vaivaa. Rotua seuraamalla alkaa kyllä hahmottaa, että mistä tulisi todennäköisimmin omaan käteen sopivia koiria.

Lähettäjä: Taiju 
Päivämäärä:   21.7.26 13:39:40

Meillä ollut kolme, kaikki uroksia.

1. Kiva. lempeä ja sosiaalinen koira. Rakasti kaikkia, ihmisiä ja eläimiä. Pentuna pelästyi ukkosta ja sitä jännitti jossain määrin koko elämänsä, alkoi jännittää hieman myös ilotulituksia vanhuuden myötä. Ei panikoinut mutta tuli levottomammaksi ja pyrki viereen. Aivan todella ihana koira, fiksu ja helppo. Irti ei pysynyt pihassa, ainakin narttujen hajujen perään lähti ja välillä muuten vain katselmoimaan maisemia.

2. Aktiivinen ja iloinen, vähän höntti perushessu. Tykkäsi touhuta, olisi ehkä ollut paukkuja johonkin harrastukseenkin mutta meillä ei kellään oikein kiinnostusta kotona touhuiluja kummempaan. Hieman terävämpi toisia uroksia kohtaan vs. ensimmäinen, ei kuitenkaan missään määrin rähjä tai vaikea. Huonot etujalan asennot joista iän myötä nivelrikko. Hieman riistaviettinen, seisoi pihan lintuja mutta ei ainakaan ominpäin tainnut lähteä ikinä mihinkään. Toisen koiran mukana taisi kertaalleen lähteä.

3. Enemmän ensimmäistä vastaava, mutta pehmeämpi. Hirveän fiksu, oppi vaikka ja mitä, todella sosiaalinen ja taitava toisten koirien kanssa luonnostaan. Jossain määrin ääniarka ja eroahdistunut, osittain tosin puutteellisen koulutuksen myötä. Autoon tai tallille jäi hyvillä mielin yksin mutta kotona ei viihtynyt ilman kaveria :D
Käytti nenää tosi paljon, saalistusviettiä kuitenkaan ei ollut ja pystyi hyvin pitämään irti.

Jokainen ainakin jossain vaiheessa elämää merkkaili sisälle, kastrointi ehkä olisi auttanut tähän + koulutukseen paneutuminen.

Voisin harkita jossain kohtaa vielä uuttakin, mutta isoja heittoja luonteissa eikä kovin ennustettavissa millaisen saat. Ulkonäkö itselle mieleen, turkki helppo ja koko kiva. Perimä taitaa vaikuttaa siihen että rotu tuottaa ns. epätasalaatuista jälkeä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.7.26 14:18:29

Usea on. Kiitos erittäin kapean geenipoolin.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   21.7.26 15:02:20

Ainakin ne on järjettömän rumia.
Lisäksi luulen että rehellisen vastauksen saaminen ainakin meidän suunnan kasvattajalta edes kellonaikaan, hänen myymistä eläimistä puhumattakaan, olisi täysin mahdotonta :D
Tosi epäviehättäviä koiria ovat ja hankalan sekä turhan oloisia.

Lähettäjä: kaato 
Päivämäärä:   21.7.26 15:15:41

Ystävälläni on tälläinen, tunnen koiran hyvin kun on meillä usein hoidossa. Koiralle on vaikea löytää hoitopaikkaa kun on todella hermoheikko ja pelkää vähän kaikkea, stressaa ihan hirveästi koko elämää. Pelätessään ei pelkää käyttää hampaitaan. Meillä maalla pärjäilee toisen reippaamman kaverina (meidän koira ei staby). Huolestuttavinta mielestäni on se, että koiran kasvattaja on halunnut teettää tuolla reppanalla useamman pentueen (2 tai 3).

Lähettäjä: daifj 
Päivämäärä:   21.7.26 17:35:40

Minullakin on kokemusta treenikaverin todella omituisesta haahuilija Stabysta. Ei pysty keskittymään vaan päämäärättömästi haahuilee, todella ääniarka ja vieraskoira-agressiivinen. Arastelee myös ihmisiä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.7.26 19:25:33

Löytyy kolme stabia.
1. Uros, rakastaa kaikkia ihmisiä ja on erittäin ihmissosiaalinen ja kiltti. Aika löysä ja harrastuksissa tekee jos huvittaa. Tykkää paljon nenähommista.
2. Narttu, varsin huono hermorakenne, pelkää uusia asioita ja vieraita ihmisiä. Haluaa miellyttää, mutta arkuus rajoittaa harrastamista, jos on hyvällä mielellä toimii kuin unelma, mutta joskus jännittää niin ettei treenistä meinaa tulla mitään. Tullut ääniaraksi iän myötä. Ei aggressiivisuutta.
3. Narttu, hyvä hermoinen ja aktiivinen, kiva harrastus kaveri

Kaikki äärimmäisen kiintyneitä perheeseensä, haluavat olla kaikessa mukana ja kyljessä kiinni. Olleet erittäin terveitä.
Ihana rotu, ja jatkossakin perheessä tulee olemaan stabi, mutta rodussa on harmittavan paljon arkuutta

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.7.26 19:58:59

Omaakin kokemusta on, ja lähipiiristä löytyy muutamakin.

Ylempänä todettiin rodussa olevan paljon epätasaisuutta ja olen tästä samaa mieltä. Jotkut koirat ovat todella sosiaalisia sekä ihmisiä että muita koiria kohtaan, jotkut urokset eivät tule toisten poikien kanssa toimeen, jotkut ovat ihmisarkoja, jotkut ovat hyvin rämäpäisiä ja rohkeita ja jotkut (ääni)arkoja. Hankaluutena onkin arvuutella, millaisen yksilön itselleen saa. Samoistakin emoista on näkynyt tulevan pentuja aivan laidasta laitaan.

Omat tutut koirat ovat melkein kaikki asuneet kaupungissa, yhdellä ollut ajoittaista haastetta kaupunkialueella ulkoiluun, kun koira pelästynyt paukahtelevia pakoputkia ja rämiseviä moottoripyöriä. Loput sitten tuntuneet pärjäävän ihan hyvin kaupunkien keskustoissa, kahviloissa, lemmikkiliikkeissä ja urheilukenttien laidalla.

Mitään kilpailujen ykköstykkejä eivät ole olleet, mutta hyvällä mielellä ovat ainakin höntsäilytasoisesti tuntuneet sopivan vähän kaikkiin harrastuksiin. Hajuhommat vaikuttaneet olevan monille stabeille mieluisia. Riista- ja saalisviettisyydessä paljon vaihtelua, monet eivät luotettavasti irtipidettäviä. Valtaosa tutuista koirista on tykännyt uimisesta.

Itselläni on seuraavan koiran harkinta käynnissä ja olen rodun suhteen kahden vaiheilla. Kivat stabiyksilöt ovat melko lailla ihannekoiriani, mutkattomia ja vähän kaikkialle sopivia, liioittelematon rakenne, sopiva koko, helppohoitoinen turkki, kaikessa mukana, mutta eivät sekoa päivän-parin kevyemmästä olemisesta. Mutta epätasaisuus aiheuttaa paljon epävarmuutta hankintapäätökseen, koska arkuusongelmaa rodussa kuitenkin selkeästi esiintyy, ja pahimmillaan aran koiran kanssa eläminen voi olla helvetillistä.