Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   21.7.26 02:06:51

En tajunnut sitä lapsena, nyt aikuisena ymmärrän sen. Selvinpäin ainakin omissa silmissä melko tavallinen isä, humalassa aivan eri ihminen. Ja alkoholisti tottakai.
En tiedä mistä asti viina oli kuvioissa, muistan vain että erosivat äidin kanssa kun olin 6v. Vuoroviikonlopuin kävin isällä ja tottakai hänen piti "juhlia" aina sitä kun tytär tuli käymään. Välillä pyysin ettei hän joisi ja vastaus oli aina, etten saa höpöttää tuommoisia.

En edes tiedä mistä aloittaisin. Oliskin jäänyt vain selkäsaunalla uhkailuun. Naisia isällä kävi, itselle tuttuja ja tuntemattomia, ja aika estoitta tekivät asioita minun läsnäollessa. Eikä kaikki tempaukset rajoittuneet vain naisystäviin. Minulla oli lievästi kehitysvammainen kaveri, jonka isä pyysi kerran keittiöön ja laittoi oven kiinni. Menin salaa katsomaan oven raosta ja näin kun isä otti videokuvaa kaverini takapuolesta ja rinnoista. Ja tämä kaveri oli silloin n.12v.

Erityisen karmivaa oli isän tapa antaa minulle pusuja, joka ylipäätään on vähän niin ja näin kun kyseessä on tyttölapsi. Ei ollut mitään söpöjä pikku suukkoja poskille vaan kielareita. Muistan että se oli kamalaa mutta jossain määrin pidin sitä normaalina, että näin vanhemmat tekee lapsilleen.
Luonnollisesti en kokenut oloani kovin turvalliseksi isän luona. Olin kuitenkin kiltti ja kuuliainen lapsi ja menin aina isälle kun sen aika oli. En kertonut näistä asioista äidille. En tiedä mitä isälle nykyään kuuluu enkä oikeastaan välitä.

En ole varma mitä haen tällä julkaisulla, kai halusin vain purkaa ajatuksia. En tiedä onko nuo ajat vaikuttaneet minuun jotenkin. Ja mistä sen tietää mitä kamaluuksia siellä oikeasti on tapahtunut jos aivot ovat blokanneet osan muistoista. Pitäisikö näistä käydä juttelemassa jossain?

Lähettäjä: Asw 
Päivämäärä:   21.7.26 03:10:17

Hyi s..tana, etenkin noiden kielareiden kanssa.
Joo, kyllä kannattaa mennä juttelemaan jollekin koulutetulle terapeutille.

Lähettäjä: hyi. 
Päivämäärä:   21.7.26 08:25:32

Selvästi hyvin nuoriin mieltynyt pedofiili. Voi olla myös että ominaisuutensa johdostakin oli alkoholisoitunut. Nämähän voivat tiedostaa hyvin että ovat poikkeavia ja ominaisuus paheksuttavaa.
Oletko minkä ikäinen ja oletko tuon kehitysvammaisen kaverisi kanssa tekemisissä?
Mietin vaan, voisiko tuosta vielä nostaa juttua. Isäsi kaapeista saattaa löytyä kaikenlaista luurankoa, en ainakaan ihmettelisi. Lapsipornosta lähtien.

Terapeuttia suosittelen minäkin jos siltä tuntuu. Tuo että ovatko aivot blokanneet jotain.. En ole alan asiantuntija mutta onko aina terveellistä lähteä " etsimällä etsimään " asioita? Ja jos aivot työntävät jotain esiin, niin voiko siihen luottaa että niin on oikeasti tapahtunut? Tarkoitan vaan sitä, että ettei elämää alettaisi pilaamaan sillä että aletaan kelaamaan asioita joista ei edes ole varma onko niitä tapahtunut.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.7.26 09:02:23

Kuulostaa siltä, että isäsi on pedofiili ja en jättäisi asias tähän. Tekisin rikosilmoituksen vaikka asia on vanha ja varmaan vanhentunut.

Mutta nuo nyt etsii aina uusia uhreja ja isäsi selkeästi osaa etsiä uhreikseen ne jotka eivät osaa tai pysty puolustautumaan. Vähintään koneiltä löytyy lapoa kerran kuvasi itse kaveriasikin.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   21.7.26 11:05:58

Eikös joku ulkomaalaistaustainen isä saanut sakot/tuomion, kun julkisella paikalla antoi tyttärelleen kielareita? Oli myös sitä mieltä, että on ihan normaalia...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.7.26 11:17:29

Ja minun äiti oli etäinen mt ongelmainen murjottaja...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.7.26 11:24:12

Todellakin kannattaa etsiä terapeutti jolle puhua. Muuten ne tulevat kummittelemaan koko elämäsi.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   21.7.26 11:48:19

Miksi ihmeessä et kertonut äidille ? Eihän isä saa olla kännissä kun lapset ovat hänellä . Puhumattakkaan muista iskän ällöttyksistä. . Kännäily olisi ollut riittävä syy ettei sinne tarvi mennä .
Lapsia ei suukotella suulle eikä varsinkaan kielen kanssa. Oksettava tyyppi.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   21.7.26 13:07:41

Kannattaisi puhua asiasta ammattiauttajalle.
Kauheita asioita olet kokenut. :(

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   21.7.26 14:44:00

Olen nyt +30v, en ole sen ajan kavereiden kanssa tekemisissä enää. Luulen ettei seurauksia tule vaikka tekisin rikosilmoituksen, isä on todennäköisesti jossain muistisairaiden laitoksessa eikä todisteita periaatteessa ole muita kuin sanani. Minulla on kyllä etäinen muistikuva, että isä kertoi jostain tuomiosta ja että poliisit veivät videokameran.

"Miksi ihmeessä et kertonut äidille"

Sen kun tietäisi. Ehkä jollain lailla häpesin sitä niin etten viitsinyt kertoa. Ja oli siellä hyviäkin hetkiä, minulla oli kivoja kavereita joita en olisi enää voinut nähdä jos tapaamiset kiellettäisiin. Luulen että äidillä oli jonkunlainen aavistus että ainakin välillä on alkoa mennyt silloin kun olin paikalla. Jos hän olisi tiennyt enemmänkin niin ei varmasti olisi päästänyt minua sinne. Ja muistelen myös, että olisin sossun juttusilla yhdesti käynyt.

Lähettäjä: jännää 
Päivämäärä:   21.7.26 14:48:25

Kummallisesti kaikki "Mutta onhan hän sentään isäsi!!", "Äläs nyt, eivät kaikki asiat voineet ihan noin huonosti olla", "Mikset vain kutsuisi isääsi kahville ja selvittäisitte asiat"-kommentoijat loistavat poissaolollaan tästä topasta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.7.26 15:17:02

Tietenkin lapsen aina pitäisi kertoa vanhemmilleen jos häntä on kohdeltu väärin. Mutta useinkaan asia ei ole niin yksinkertainen. Lapsi ei ehkä edes tunnista rikosta, hän kuitenkin voi jopa pitää väärintekijästä ihmisenä vaikka teko tuntuu pahalta, nololta tms. Lapsi uskoo kun sanotaan että tästä ei puhuta. Hän arkailee ehkä kuulijan reaktiota, pelkää olevansa osasyyllinen, pelkää riitaa. Ei lapsella ole useinkaan keinoja puolustaa itseään. Siksi on aivan turhaa ja väärin syylistää itseään että voi kun en kertonut, olinpa surkea.

Tarvitset ehdottomasti ammattilaista jolle kertoa näistä tapahtumista. Hyvä että olet alkanut kelata näitä juttuja. Ne ovat raskaita asioita katsoa kohti, mutta vain käsittelemällä ne vaikenemisen sijaan, pääset eteenpäin. Toki itse määrittelet kenelle jaksat avata näitä asioita. Kerrot kenelle haluat ja pidät yksityisyyden rajat tuttavien suhteen missä haluat.