|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 20.7.26 19:33:43
Kyllä parinvalinnassa olisi hyvä pitää mukana sekä tunteet että järki, riippuen toki omista tavoitteistasi ja toivomuksistasi.
Tunteella voi valita kevyemmän suhteen tai panokaverityyppisen järjestelyn. Jos yhteisen tulevaisuuden rakentaminen ei ole sinulle tärkeää, vaan molemmat voivat elää suhteessa omillaan ja omia elämiään, niin pelkkä tunnekin voi olla ihan käypä parinvalintakriteeri (siis tietenkin ellei nyt puhuta esim. väkivaltaisesta tai vaarallisesta ihmisestä, joiden kanssa ei kannata olla tekemisissä, vaikka tunteet kuinka kuohuisivat).
Jos haluat pitkän tähtäimen suhteen, jossa jaetaan arki, koti ja tulevaisuudensuunnitelmat, niin tunteen lisäksi mukana olisi erittäin suotavaa olla järkeäkin. Juurikin niin, että persoonallisuuspiirteet, arvot ja tulevaisuuden toiveet sopivat ainakin tärkeimmissä asioissa yhteen. Pienissä asioissa voi aina joustaa, mutta jos suuret linjat eivät mene yksiin, niin yleensä joku pettyy aina.
Voi suhteen tietty valita järjelläkin, jos se sopii parhaiten tavoitteisiisi. Voihan joku haluta vaan jakaa arjen ja taloudellisen vastuun jonkun turvallisen ja luotettavan henkilön kanssa, eikä tunnepuolen kipinä ole hänelle niin tärkeä. Tällainen suhde voi toimia hyvin, jos molemmilla osapuolilla on sama asenne ja tavoite. Jos toinen on korviaan myöten rakastunut ja toinen on lähinnä turvallisessa järkiliitossa, niin tiedossa on aika suurella todennäköisyydellä sydänsuruja ja loukattuja tunteita.
|