Lähettäjä: Uu 
Päivämäärä:   18.7.26 14:33:26

Kanssa? Ei syö tarjottua ruokaa, esittää että haluaa muuta. Nytkin lasagnea ja ruoka koskematta. Kaikissa instoissa pyörii lasagne ohjeet että tämä kelpasi perheelle ja kaikki meni. Meillä ei mikään mene. En jaksa alkaa tehdä kolmea lajia josko joku niistä kelpaisi. Lapsi ei osaa myöskään itse pyytää mitään ruokaa. Kaikki seisoo koskematta. En halua lähteä nakki ranskalaiset linjalle.

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   18.7.26 14:36:24

Anna sille sellaista ruokaa, mitä se syö. Moni lapsi ei pidä siitä, että ruoka on ”mössöä” kuten lasagne. Sitten siinä muun ruoan ohessa voit rohkaista vähän maistamaan lasagneakin. Ruokailun tulisi olla mukava hetki, ei tahtojen taistelu.

Lähettäjä: Kuu 
Päivämäärä:   18.7.26 14:39:50

Unohda instat ja muut somet, niistä ei kannata ottaa paineita. Niissähän esitetään lähinnä kiiltokuvaa ja hyviä päiviä.

Joillekin lapsille (ja aikuisillekin) ruuat joissa kaikki on "sekaisin" ovat ns. vaikeita. Syökö lapsi yhtään paremmin sellaisia ruokia, joissa kaikki osat ovat erillään?

Minkä ikäinen lapsi on? Voi olla kysymys vaikka ihan siitäkin, että joidenkin ruokien tai ruoka-aineiden koostumus tökkii. Itse olin lapsena kunnon sihtikurkku enkä pystynyt syömään esim. keitettyjä kasviksia, koska niiden koostumus aiheutti hallitsemattoman yökkäysrefleksin. Ajan kanssa sekin meni pois.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   18.7.26 14:40:37

Syö mitä syö, älä tee asiasta numeroa. Kaikkea pitää maistaa, syödä ei tarvitse.

Kuten edellinen sanoi, niin laoset syövät helpommin, kun asioita ei sekoita yhteen. Esimerkiksi salaatin sijaan voit tarjota kasvikset erikseen, josta voi sitten valikoida vaikka kurkkua, kirsikkatomaatteja ja kukkakaalia sellaisenaan.

Lähettäjä: Maija 
Päivämäärä:   18.7.26 14:52:25

Meillä kaksi huonosti syövää (toinen lähinnä oppinut matkimaan). Annetaan sitä mitä syö, eipä siinä muu auta.
Iltapalalla laitan useamman vaihtoehdon esille ja valitsevat siitä, joskus mukaan jotain uutuuksia, joskus kokeilevat sitten niitäkin.

Lähettäjä: Uu 
Päivämäärä:   18.7.26 15:02:55

No mikä lämmin ruoka sitten menee alas? Kun kaikki ohjeet ovat nykyisin sitä mössöä että makaronit, sulatejuuatot sekaisin ja uuniin. Ei ole enää mitää erillisohjeita tai niitä ei löydy kuin vanhoista keittokirjoista. Pinaattiletut on ainoa mitä syö heti.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   18.7.26 15:03:48

Minkä ikäinen se lapsi on?
Mitä se on viime kuukausina syönyt?

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   18.7.26 15:05:59

Meillä toinen oli huono syömään. Paastos vaikka koko päivän ja tämä alkoi alle 2 vuotiaana. Oli ruokia mitä suostu syömään ja niitä se sitten söi esim maksalaatikko kylmänä. Tarhassa ja koulussa ei syöny ennen ku vasta 5 luokalla. Toinen lapsi söi mitä vaan. Yks hyvä keino mitä käytin ole se että lautaset pöytään ja lapset syömään saate sanoilla alkakaapa syödä ja lähtään kauppaan, tiesivät että jotain pientä hyvää saavat. Tai että lähtään sitte johonki kivaan esim puistoon. Ite poistuin paikalta, menin vaikka laittaan pyykkejä. Pointti oli siinä että kun en ollu vieressä niin ei ollu aikuista jonka kans riidellä siitä syökö vai ei. Ei voinu alkaa kiukuttelee syömistä kun edessä oli pelkkä lautanen, ei aikunen jota uhmata. Kummasti söivät paljon paremmin ja nopeammin kumpikin.

Lähettäjä: Uu 
Päivämäärä:   18.7.26 15:08:01

6, niitä pinaattilettuja, hampurilaista itse tehtyä nyt viimeksi

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   18.7.26 15:12:22

Aikuiset päättää mitä syödään ja milloin. Lapsi sitten kuinka paljon. Lapset syövät sitä mikä on tuttua ja ruoka tulee tutuksi, kun sitä on säännöllisesti tarjolla.

Meillä on nirso lapsi, mutta emme ole lähteet venkoiluun mukaan. Syö sitä, mitä on tarjolla tai on ilman. Seuraavan kerran ruokaa on sitten tarjolla seuraavalla aterialla. Ei ne nälkään itseään tapa.

Kaveriperhe on lähtenyt lapsen nirsouteen mukaan. Lapset syö vaan vaaleaa hiilaria ja herkkuja ja välipaloja. Tällä ovat menneet vuosia ja lapset jo kouluiässä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.7.26 15:12:35

"Kaikkea pitää maistaa, syödä ei tarvitse."

Miksi pitää? Mikä pakko se on maistaa, ei aikuisenkaan ole pakko maistaa kaikkea mitä eteen lyödään. Kun itse on ollut ihan äärimmäisen nirso lapsi, olen kiitollinen äidilleni siitä, ettei hän ikinä pakottanut edes maistamaan. Jos ei ruoka maistunut, sain täyttää mahani voileivällä ja elämä jatkui eteenpäin. Näin kenenkään ei tarvinnut tehdä ruokahetkistä numeroa ja minusta kasvoi ihan kelpo aikuinen. Minulla on edelleen tiettyjen tekstuurien kanssa ongelmia enkä pysty nielaisemaan ruokaa mikä maistuu pahalta, joten pakottamalla mulla olis varmasti syntynyt kauhea kasa ruokatraumoja, mitä minulla nyt ei ole, vaan olen omaa tahtia saanut laajentaa makumaailmaani.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   18.7.26 15:14:36

"Ite poistuin paikalta, menin vaikka laittaan pyykkejä. Pointti oli siinä että kun en ollu vieressä niin ei ollu aikuista jonka kans riidellä siitä syökö vai ei. Ei voinu alkaa kiukuttelee syömistä kun edessä oli pelkkä lautanen, ei aikunen jota uhmata. Kummasti söivät paljon paremmin ja nopeammin kumpikin."

Ystäväni lauttoi aina ruoan lautaseltaan takaisin kattilaan tai roskiin, jos ei ollut aikuisia paikalla. Äitinsä oli ja on edelleen umpisurkea ruoanlaittaja. Että en nyt ihan varmaksi sanoisi, että sinunkaan lapsesi sitä ruokaa on välttämättä syöneet. :D

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   18.7.26 15:15:50

Onko "vikurointi" uusi juttu vai onko aina ollut ongelmia syömisen kanssa? Onko syönyt päiväkodissa kaikkea ihan ok? Jos on aina ollut huono syömään niin selvitä sopivatko ARFIDin oireet lapseesi (lisätietoa löytyy esim. Syömishäiriöliiton sivuilta).

Jos rissaa syömisestä vain sinulle, liittyy todennäköisesti vain kehitysvaiheeseen. Rissaaminen on myös merkki siitä, että luottaa sinuun eli uskaltaa osoittaa mieltään kanssasi. Siitä kannattaa olla kiitollinen, vaikka on ymmärrettävää että syömättömyys harmittaa.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   18.7.26 15:20:40

O, mitä tarkoitat rissaamisella? Tai mitä murretta tuo on?

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   18.7.26 15:24:07

Ällö, rissaaminen on kiukuttelua, vikurointia, vastaan hangoittelua. :D Hämeestä olen kotoisin, mutta Tampereen murretta tuo ymmärtääkseni on.