|
Lähettäjä: ...
Päivämäärä: 15.7.26 21:47:43
Olen harrastanut hevosia koko ikäni. Olen myös työskennellyt alalla. Nyt olen vetäytynyt melkein kokonaan hevosten parista ja käyn kavereiden hevosia katsomassa enää silloin tällöin.
Nyt kun en ole aktiivisesti enää ollut hevosten kanssa tekemisissä, olen alkanut tarkastella omaa toimintaani hevosten parissa. Olen käyttänyt hevosiin väkivaltaa. Olen lyöntyt raipalla vastustelevaa hevosta maasta käsin sellaisessa tilanteessa, jossa hevonen ei ole varmaan edes tiennyt että miksi. Sellaisessa tilanteessa, jossa olen halunnut pakottaa hevosen tekemään jotain asiaa, joka on ollut sille syystä tai toisesta vaikeaa. Olen halunnut pakottaa hevosen tekemään niinkuin linä haluan ja määrään.
Olen repinyt ohjista ja potkinut kylkiin. Olen käyttäytynyt epäreilusti ratsastaessa. Ollut turhautunut ja väsynyt ja purkanut sen hevoseen. Olen syyttänyt hevosta omista virheistäni, osaamattomuudestani.
En ole ottanut hevosen pelkoa todesta ja vienyt sen liian vaikeaan tilanteeseen. Huutanut, huitonut ja riuhtonut.
En tietenkään aina, mutta tällaisia tilanteita on ollut matkan varrella. Nyt nuo ajatukset kaivavat minua. Välillä tuntuu vaikelta katsoa jotain sarjaa, jossa on hevonen, kun muistan, mitä olen tehnyt.
Kammottavaa, että olen kohdellut niin älykästä ja upeaa eläintä niin huonosti. Nykyään minulla on koiria, enkä ikinä voisi ajatellakkaan, että repisin ja riuhtoisin niitä, tai pakottaisin niitä tekemään asioita.
Kohtalotovereita?
|