Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   15.7.26 19:32:22

Voisko saada vertaistukea?

Mulla pyörii miljoona kysymystä mielessä. Jouduin tänää lopettaa koirani, syöpä piru sen vei. Kaikki tapahtu vaan niin äkkiä, kuukausi sitten alko oireilla ja nyt se on jo kuollut.

Se tilanne lopetuksesta pyörii mun päässäni koko ajan, vaikka oli ihan rauhallinen lähtö. Mut silti mietin, mitä se koira mahtoi ajatella. Ajatteliko se mitään, miten se vaan voi kadota niin helposti.

Nyt koti on tyhjä. Ei enää kuulu askeleet, ei söpö tuhina kun se nukkuu. Tilalla on vaan suunnaton suru. Tuntuu et en vaan pysty elää enää, mut ehkä jonain päivänä.

Mä mietin vaa miten voin olla niin julma että päätän jonku elämän, antaako se mulle anteeks ? Toivon vaan että se sai elää onnellisena mun kanssani. Ja tää oli mun ensimmäinen eläin jonka jouduin päättää lopettaa, siks kai musta tuntuu pahalta se et oon rakkaan eläimeni vaan vienyt kuolemaan. Vaikka sillä oli varmasti myös kipuja eikä enää tiedossa parempaa tulevaisuutta

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.7.26 19:33:32

Oli pakko – teit täysin oikein.

Lähettäjä: V 
Päivämäärä:   15.7.26 19:39:24

Sinä teit sen mitä jokaisen lemmikinomistajan pitää luvata lemmikilleen jo silloin kun se tulee taloon. Päästit pois ilman, että sen täytyi kärsiä jatkuvia kipuja ja olla paniikissa koko ajan niitten takia.
Se on aina kovaa, mutta ainoa oikea teko.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   15.7.26 19:40:01

Laitoin ponin kolme viikkoa sitten monttuun, kaviokuume. Vieläkään en osaa kun pyytää anteeksi. Yritin kaikkeni ettei kaviokuumetta tulisi. Nyt on niin turha olo. Kaikki se vaiva ja stressi. Kaikki se rakkaus ponia kohtaan ja mieletön työmäärä koulutuksen suhteen. Harmittaa ja itkettää. Ihan joka päivä mietin miksi elämä on niin perseestä. Kaikki kävi niin nopeasti. Ja ponikin oli liian nuori kuolemaan.

Lähettäjä: nalle 
Päivämäärä:   15.7.26 19:46:36

Kun päätät ottaa eläimen, päätät myös samalla hyväksyä sen, että jossain vaiheessa joudut kestämään menetyksen tuskan.

Teit täysin oikean päätöksen päästäessäsi rakkaan lemmikin pois ajoissa. Se ei ole helppo päätös, mutta ei ole oikein katsoa toisen kärsivän tuskissaan vain, jotta sinun ei tarvitsisi tehdä kipeää valintaa. Aikansa se ottaa, että kivun pahin terä helpottaa. Ikävä ei katoa, mutta sen rinnalle tulee kiitollisuus kaikista yhteisistä hetkistä ja muistoista.

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   15.7.26 19:49:51

Täällä myös muutama viikko lemmikin poismenosta. Kävi kamalan nopeaa ja hirveä syyllisyys olisi pitänyt tehdä enemmän,jotain toisin,huomata/tajuta aiemmin.
Oliko elämä varmasti hyvä. Teinkö parhaani toisen eteen.
Kaduttaa että välillä rasitti koko otus.

Voisinpa saada sen takaisin.