|
Lähettäjä: Kia
Päivämäärä: 12.7.26 12:52:49
Mieti asiaa tätä kautta: mies on nyt sitä mieltä, ettei halua eikä jaksa enää vaiva-aikaa eikä lisää lapsia. Keskustelette ja keskustelette, sinä perustelet ja sanot ettet jatka enää suhdetta jos et saa omaa lasta. Mies pikkuhiljaa sitten myöntyy tahtoosi. Sitten kun se yhteinen lapsenne on täällä, arki on aika kovaa ja teillä molemmilla on stressiä, ette nuku kunnolla ja riidoissa mies nostaa tätä asiaa esille kerta toisensa jälkeen; minähän en halunnut tätä. Sinulla ehkä nousee syyllisyyttä kaiken suuttumuksenkin keskellä ja annat miehen päästä vähemmällä vauvanhoidossa ja kotitöissä, koska tosiaan, eihän se tätä halunnut. Sehän sanoi, ettei jaksa tätä arkea ja sinä et uskonut. Siinä sitten olet nalkissa tuossa kuviossa miehen kanssa, joka on vastahakoinen ja ärsyyntynyt. Seuraavaksi olet eroamassa sen lapsen kanssa.
Mies on ollut idiootti kun on mennyt lupaamaan sinille jotain sellaista, mihin ei sitten kuirenkaan ollut valmis eikä halukas. Hän on valehdellut sinulle. Tilanne on sos ja persiistä, mutta ikävä kyllä nyt sinun täytyy olla se, joka tekee päätöksen. Jatkatko vastahakoisen miehen kanssa, kiellätkö itseltäsi mahdollisuuden biologiseen lapseen (ja katkeroidut miehelle) vai jatkatko perheenlisäykseen halukkaan miehen etsimistä tai itselliseksi äidiksi ryhtymisen suunnittelua. Hyviä vaihtoehtoja ei oikein ole, olen pahoillani että miesvalintasi ei osunutkaan kohdilleen. Itse nielisin pettymyksen, haistattaisin ukolle pitkät ja lähtisin. Hän tuhlasi aikaasi valehtelemalla sinulle hirveän tärkeästä asiasta. Jos hän on valmis tuollaiseen, mitä muuta hän voi jatkossa tehdä?
|