Lähettäjä: nalle 
Päivämäärä:   12.7.26 11:58:04

Olen pitkään pohtinut, että laajasta koirarotujen kirjosta tuntuu puuttuvan sellainen rotu, joka täyttäisi kaikki toiveeni. Olenko kuitenkin jättänyt jonkun rodun huomiotta?

-normaalirakenteinen (ei töppöjalkoja, pitkää selkää, lyttykuonoa yms.)
-helppoturkkinen, eli ei trimmattava, jatkuvasti harjattava, pitkä, huopaantuva, helposti takkuuntuva
-kooltaan pienehkö keskikokoinen, sanotaan n. 10-20 kg
-luonteeltaan ihmisläheinen, lähtökohtaisesti helposti motivoitava, realistinen mahdollisuus opettaa irtipitoon eli ei metsästyskoira
-ei energinen superhyrrä, vaan normaaliin elämänmenoon ja harrasteluun sopiva kaveri. Sellainen paras kaveri, joka on innolla mukana kaikessa, mutta ei suoraan hypi seinille jos jollain viikolla jää treenit välistä tai muutamana päivänä onnistuu tehdä vain lyhyempiä lenkkejä vaikka kun on kipeänä

Enimmäkseen paimen-, lintukoira- ja seurakoiraryhmiä olen katsellut, mutta tuntuu että ensisijaisesti koko ja turkki ovat aina ristiriidassa. Villakoira, sheltti tai monet spanielit, mutta se turkki. Kultainen, labbis tai sk collie, vähän turhan iso koko.

Tuleeko jollekin mieleen haaveideni koirarotua? Totta kai jokainen koira on myös yksilö jonka mukaan sitten sopeudutaan, mutta todennäköisyyksillähän tässä pelataan. Vielä ei ole koiran hankinta ajankohtaista, kunhan haaveilen tulevasta.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   12.7.26 12:01:51

Se olisi se lyhtkarvainen sheltti :D jonkun pitäisi keksiä sellainen

Lähettäjä: nalle 
Päivämäärä:   12.7.26 12:03:35

..., todellakin, sellaisen ottaisi heti! Tuntuu jännältä, ettei sellaista muunnosta ole vielä kehitetty.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   12.7.26 12:05:55

Sheltin turkki on helppo, samoin monen enkkujen ja walesien turkit on paljon helpompia mitä luulisi. Ja ainakin kaikki nämä kolme soveltuvat ihan tavalliseen aktiiviseen kotiin. Koikkeri on toivottavasti joku päivä taas risteytysprojektien myötä hyvä päinen koira jolloin menisi tähän kategoriaan, tällä hetkellä täysin arpapeliä millainen koirasta tulee.

Lähettäjä: Päivi 
Päivämäärä:   12.7.26 12:10:11

Omqn kokemuksen mukaan laivakoira ja lapinporokoira .Niitä ihmisläheisiä löytyy eniten ryhmästä 1.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.7.26 12:10:23

Islanninlammaskoira, jos kestää sen että koira tykkää käyttää ääntään. Buhund toinen, mutta niiden kanssa irtipito vähän enemmän riskipeliä. Suuri osa niistäkin taitaa pysyä irti ihan ok, mutta joukkoon mahtuu myös niitä jotka ei pysy.

"Sellainen paras kaveri, joka on innolla mukana kaikessa, mutta ei suoraan hypi seinille jos jollain viikolla jää treenit välistä tai muutamana päivänä onnistuu tehdä vain lyhyempiä lenkkejä vaikka kun on kipeänä"

Ja tässä taas miettisin sitä, mitä pystyy tarjoamaan kun on terve ja kaikki on elämässä kunnossa. Joka ikinen tervepäinen aktiivisemmankin pään (aikuinen) koira kestää satunnaiset treenittömät tai lenkittömätkin kaudet. Mulla on kelpieitä ja kyllä me pidetään useamman kk taukoja harrastuksista välillä, ja jos olen kipeänä pääsevät vain omalle pihalle ulkoilemaan ja muuten nukkuvat sohvalla. Ei ne silloin onnellisia ole, mutta kyllä ne sitä tekemättömyyttä kestää pakon edessä viikon tai parikin.

Bortsu on sitten usein vähän vielä kelpietä rauhallisempi kaveri. Ei näitä aktiivisia rotuja tarvitse pelätä siksi, että joskus on rauhallisempia lyhyitä pätkiä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.7.26 12:16:27

Tuli mieleen vielä aika harvinainen rotu, tanskanpystykorva. Niitä olen välillä seurannut, vaikuttavat mielenkiintoisilta. Veikkaan, että niiden suosio kasvaa lähivuosina jos ovat todella sellaisia kuin kuvauksissa kerrotaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.7.26 12:17:21

En osaa auttaa, aloittajalla nimittäin on tismalleen samat kriteerit kuin minullakin, enkä kriteereihin sopivaa rotua ole löytänyt. Joustin irtipidosta ja laitoin beagleja.

Minilabbiksen kun saisi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.7.26 12:22:53

Minilabbiksesta haaveilevana miettisin markiesjea.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.7.26 12:27:08

” Minilabbiksesta haaveilevana miettisin markiesjea.”

Joskus tähän tutustuinkin, mutta olikohan näillä arkuutta rodussa ja hylkäsin siksi.

Lähettäjä: nalle 
Päivämäärä:   12.7.26 12:33:23

Kiitos kaikille kommenteista ja ajatuksista. Täytyy tutustua vielä tarkemmin sheltin ja spanieleiden turkinhoitoon. Olen elänyt siinä uskossa, että ovat työläitä, mutta voin olla väärässäkin.

Koikkeri on kiinnostanut kovasti, mutta tosiaan rodun tilanne näyttää tällä hetkellä siltä, että parasta odotella mitä roturisteytysprojektit tekevät. Tanskanpystykorva kuulosti myös pikavilkaisulla kiinnostavalta ja markiesjeenkin voisi tutustua tarkemmin.

En ole mikään himoharrastaja, enkä kiinnostunut kisaamisesta. Enemmän omaksi iloksi harrasteleva, eli enimmäkseen kotitreenejä ja sitten käydään hakemassa lisäoppia tai kokeilemassa uusia lajeja ohjatusti kun sopiva kurssi löytyy. Arjessa koira saa olla mukana aidatulla pihalla, lenkkeilyä voin realistisesti tarjota keskimäärin 1-1,5 h päivässä. Eli kelpiet, bortsut ja muut työkoiratyyppiset koen kyllä poissuljetuiksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.7.26 12:38:21

Tää on just se, mikä rotuvalikoimasta puuttuu. :D Sinänsä jännä, kun tällaiselle rodulle olisi varmasti markkinat.

”Sheltin turkki on helppo, samoin monen enkkujen ja walesien turkit on paljon helpompia mitä luulisi.”

Spanieleiden turkit eivät siltikään ole laiskalle turkinhoitajalle. Ne vaativat ihan eri tavalla säännöllistä huoltoa kuin vaikkapa labbiksen turkki. Lisäksi ne keräävät sulaan aikaan oksia, varpuja yms. ja talvisin lunta mukaansa. Turkinhoidon laiminlyönti pahentaa mukaan kertyvän ryönän määrää ja altistaa koiran terveysongelmille, kuten iho- ja korvatulehduksille. Spanielit ovat usein vielä koiria, jotka rymyävät pitkin puskia ja jorpaikkoja eli selviteltävää saattaa riittää turkin määrästä ja laadusta riippuen. Jotain turkin maastokelpoisuudesta kertonee sekin, että moni näyttelylinjaisen englanninspringerspanielin kanssa metsästävä lyhentelee turkkia roimalla kädellä metsästyskaudelle…

Lähettäjä: Pez 
Päivämäärä:   12.7.26 12:38:23

Villakoiran turkki on kyllä tosi helppo jos sen pitää lyhyenä. Pari kertaa vuodessa trimmerillä alas ja siinä se..Bonuksena vielä se ettei siitä lähde karvaa. Toki vaatii talvella sitten takkia päälleen.

Lähettäjä: Neppari 
Päivämäärä:   12.7.26 12:38:43

Mulla on lapinporokoira, joka osuu noihin kaikkiin kriteereihin. Yksilöissä on toki eroja, joillakin on riistaviettiä ja joillakin ei ja se vaikuttaa vapaanapidettävyyteen. Omaani pidän vapaana isolla aidatulla pihalla, koirarannalla ja talvella läheisen järven jäällä. Lähtee sorkkaeläinten perään kyllä jos sellaisen havaitsee. Mutta siis 18kg, rakenne hyvä, turkkia ei tarvitse harjailla kuin karvanlähtöaikaan, aina valmiina osallistumaan kaikkeen toimintaan, mutta on rauhaksiin työpäivän ajan eikä välipäivät lenkkeilyssä haittaa. Oppii helposti ja nopeasti. Äänekkyys on rodunomaista, vaikka tiedän kyllä hiljaisiakin yksilöitä mutta ovat harvemmassa. Sisällä ei hauku ainakaan oma, ulkona mekastaa linnuille.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.7.26 12:44:02

"Villakoiran turkki on kyllä tosi helppo jos sen pitää lyhyenä. Pari kertaa vuodessa trimmerillä alas ja siinä se..Bonuksena vielä se ettei siitä lähde karvaa. Toki vaatii talvella sitten takkia päälleen."

Minä taas pidin villakoiran turkkia lyhyenäkin todella työläänä. Joskus asuin kämppiksen kanssa, mulla oli kelpie silloinkin ja hänellä villakoira. Pari kertaa vuodessa trimmaus ei todellakaan riittänyt, kyllä se parissa kuukaudessa alkoi jo aika röllipeikolta näyttää. Ja se villakoiran turkinlaatu! Se on kuin pesusieni, joka imee itseensä kaiken. Joskus käytiin lenkillä ja hitto nypittiin siitä lyhytturkkisesta keskarivillasta siemeniä ja muuta roskaa irti varmaan kaksi tuntia kahteen pekkaan... Joo, tosi helppo turkki. Ehkä jos lenkkeilee vaan asfaltilla eikä ole muuta mihin verrata, niin saattaa se helpolta tuntua silloin toki :D

Lähettäjä: Snautseri 
Päivämäärä:   12.7.26 12:53:45

Mitenkäs snautseri. Pari kertaa vuodessa trimmaus. Muutoin partakarvojen ja tassu karvojen siistinä pito.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   12.7.26 12:58:30

Olin tulossa sanomaan samaa että villakoiran turkkihan on superhelppo eikä.sellainen saastainen kuin vaikka lapinkoiralla tai noutajilla. Ei ole karvanvaihtoa, ei ole koko talo karvoissa eikä ole koiran ulonhajua. Sama pätee esim tiibetinterrieriin.
Koulutettavuus on villakoiralla parempi näistä kahdesta ja käsittääkseni rotu on ns tasalaatuisempi. Bonuksena molemmat rodut ovat yleensä varsin pitkäikäisiä mutta terveystietoihin en ole perehtynyt.
Itselleni nämä ns ei-allergisoivat rodut ovat ainoa vaihtoehto ja nautin kyllä kun koti ei haise ja näytä sellaiselta "koiraperhekodilta" jossa kaikki on karvoissa ja jyrsitty ja haisee koiralle.

Sheltti kyllä taitaa olla vielä näitäkin parempi valinta jos painotus on miellyttämisenhalussa, ne on kaiketi helpoimpia kouluttaa vaikka vasta-alkajankin. Eivätkä taida juuri koskaan olla aggressiivisia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.7.26 13:00:49

Mä oon kans beaglen kanssa käynyt yhteislenkillä lyhyessä turkissa olevan isovillan ja cockerin kanssa. Oli talvi. Näille molemmille kertyi järkyttävät lumipallot jalkoihin ja mahan alle. Beaglessa ei luonnollisesti mitään, pyyhkäisin hanskalla irtolumet selän päältä ennen autoon menoa.

Kaverillani on kans enkkusprinkku ja turkki kerää metsästä kaiken ja talvisin varsinkin anturoiden väliin kerää lumipaakkuja.

Joskus joku kertoi tuosta villakoiran turkista, ettei se ole ollenkaan paha, kun kerran-pari kuukaudessa vaan hoitaa. Ja hoitaminen tarkoittaa pesua, takkujen selvitystä ja karvan alas ajoa. Kurakelillä pitää pestä puoli koiraa ja taas harjata ja kuivata. Jokaisen lenkin jälkeen. Meillä beaglet ravistaa kotiovella itsensä ja riittää pyyhkeen näyttäminen tuulikaapissa. Harjaa en edes omista. Joku shampoo on olemassa, pesen kun tuntuu likaiselta, eli ehkä pari-kolme kertaa vuoteen. Eli joo, kuukausittainen spa-hetki on työläs.

Lähettäjä: Päivi 
Päivämäärä:   12.7.26 13:11:24

Minun porokoirani on lenkillä kaikki metsäpolut rauhalliset tiet yms irti ja maksini minusta hetkellisesti 150-200 metriä ja tätä sattuu erittäin harvoin....kävely tiellä tai muulla isommalla tiellä hihnassa koska rakastaa kaikkia ihmisiä(paijjaus addikti) voisi minä tien yli katsomaan ihmistä ja auto voisi tulla samaan aikaan.....Asuin pientilalla siellä oli aina irti ja osallistui kaikkiin töihin...Nyt ollaan oltu pikku kylän keskustassa 4kk ja on löytänyt sisäisen suomenpystykorvansa eli on ruvennut hieman haukkumaan lintuja metsässä.Aiemmin kaikki porokoirani ovat olleet täysin yksi riistaisia:jyrsiät.Sisällä ollessa lähinnä vain makoilee..9 vuotias ja koiria on kasvatettukin aikoinaan mutta tämän ihmisystävllisyys on ihan ainotlaatuista..

Lähettäjä: +++ 
Päivämäärä:   12.7.26 13:23:49

Toisen ketjun innoittamana: tutustu seiskarinkoiraa! Kotimainen rotu, jota ei ole virallistettu, mutta jolla on jalostusohjelma ja aktiivisia rotuharrastajia.

Itseäsi kiinnostavista roduista: tutustu kasvattajiin ja koiriin, älä usko kaikkea, mitä täällä kerrotaan. Kun jollakin on negatiivisia kokemuksia yhdestä koirasta tai huhupuheista, se ei kuvaa koko rotua. Yhden mielestä huono ominaisuus voi toiselle olla juuri se toivottu.

https://www.seiskarinkoirakerho.fi/

Lähettäjä: nalle 
Päivämäärä:   12.7.26 13:39:43

Totta kai tutustun potentiaalisuus rotuihin muualtakin kuin tätä kautta. Haen nyt vain inspiraatiota, että mihin rotuihin voisi tutustua tarkemmin, kun omatoiminen selailu ei toistaiseksi ole tuottanut toivottua tulosta.

Koiran pukeminen tarvittaessa ei ole ongelma, eikä haittaa irtokarvat. En kuitenkaan halua joka metsälenkin jälkeen irrotella risuja turkista, ajella karvaa tai pestä joka kuukausi tai kurakeileillä joka lenkin jälkeen tai edes harjata useaa kertaa viikossa kuin ehkä pahimpaan karva lähtöaikaan. Ihanne olisi juuri tuollainen beaglen turkki, mitä . kuvasi.

Haukkuherkkyys ei naapureiden vuoksi ole kauhean toivottavaa, mutta tietysti jotain ääntä saa lähteä. Kuitenkaan ihan kaikkein äänekkäimmät rodut eivät ole toiveissa.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   12.7.26 14:35:01

Välillä minua ärsyttää, kun markkinoidaan villakoiraa turkiltaan helppona. Sehän toki on mihin tottuu ja mihin vertaa, mutta väitän, ettei yksikään whippetin tai beaglen omistaja tosiaan väitä villakoiraa helppohoitoiseksi! Ja se on siis se, mistä lähdetään. Whippet on turkiltaan helppo, mittelspitz keskiverto, villakoira työläs.

Okei, sanottakoon, että yksilöiden välillä on eroja ja esim. turkin pehmeys vaikuttaa asiaan. Mutta ei villis mikään helppoturkkinen ole. Sitä on whippet, jonka voi säämiskällä kiillottaa kerran vuodessa jos haluaa ja ehkä näön vuoksi vetäistä rapalenkin jälkeen pyyhkeellä jos meinaa, ettei koiran oma ravistaminen riitä. Tämä ei missään nimessä riitä yhdellekään villakoiralle ainoaksi hoidoksi.

Säännölliseen lyhyenä pitämiseen ei villiksellä riitä ajelu kaksi kertaa vuodessa. Ja ennen sitä ajelua se villis on saatava takuttomaksi tai pidettävä takuttomana, joka vaatii säännöllistä jakauksittain kampaamista, ellei ajeluväli ole tyyliin muutaman viikon välein sentin mittaan sekä pestävä puhtaaksi ja ajelun jälkeen toki irtokarvat täytyy turkista pestä. Ja itse ajelu (etenkin pesuineen) voi koiran koosta, takuista ym. riippuen viedä ehkä tunnista kolmeen tuntiin. Ja vaikka turkki olisi lyhyt, ellei se ole muutaman millin pituinen sänki ympäri vuoden, se imee itseensä kuraa ja hiekkaa aivan eri tavalla kuin sileä suora turkki, kerää suojalumipalloja, siemeniä, takiaisia ynnä muuta. Ja kiharan turkin kuivuminenkin on eri juttu kuin suoran sileän.

Jos villakoiraa ei pidä turkiltaan työläänä, niin ei kai sellaisia rotuja sitten ole. Koska hirveän montaa yhtä paljon tai enemmän turkinhoitoa vaativaa koiraa ei lopulta ole (toki muutamia on) ja sen sijaan löytyy lukuisia rotuja, joilla on vähän tai tosi paljon helpompi ja vähemmän hoitoa vaativa turkki.

No mutta joo, aloittajan kuvailema rotu tavallaan puuttuu, mutta tulin myös ehdottamaan mitteliä (vaatii kyllä säännöllisen harjauksen mutta esim. villakoiraan verrattuna helppo turkki!), varauksella issikkaa tai buhundia tai tsekinpaimenkoiraa. Issikoilla äänenkäyttö voi olla vielä runsaampaa kuin mitteleillä ja osa saattaa olla aika hyrriä. Viimeisimmän terveydentilanne taas taitaa olla valitettavan kehno.

Suomenpystykorvan tai pienen labbiksen tyyppiselle seurakoiralle olisi selvästi kysyntää...

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   12.7.26 14:43:08

Shelteillä on valitettavan usein heikko hermorakenne. On arkuutta ja räksyttämistä, hyvin harvoin törmää reippaaseen ja rohkeaan shelttiin. Vaikka rotu on ihan kiva, niin en ottaisi shelttiä näistä syistä.

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   12.7.26 14:49:21

Sheltin turkki on tosiaan melko helppohoitoinen. Ja eiväthän ne kaikki arkoja ole, esim agilitykisoissa tapaa ihan pilvin pimein reippaita shelttejä. Niiden kohdalla täytyy muistaa, että niiden perusluonne on sellainen, etteivät ne osoita kiinnostusta ulkopuolisiin. Eli monesti se, mitä joku tulkitsee arkuudeksi, on ihan vaan pidättäväisyyttä, mikä on haluttu ominaisuus rodulle. Mutta toki ihan arkojakin löytyy, ei kuitenkaan niin paljoa mitä minusta annetaan ymmärtää.

Lähettäjä: niin 
Päivämäärä:   12.7.26 14:54:06

Kaveri osti medin ja on kyllä hauska pikkukoira. Harkitsen josko itsellekin sellaisen ostaisi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.7.26 15:02:46

Ja se, että mainostetaan villakoiraa jotenkin helppoturkkisena, on omiaan lisäämään eläinten kärsimystä. Kun laiska turkinhoitaja sitten ottaa villan luottaen siihen, että sen voi ajella 2x vuodessa ja turkki pysyy helppona ja hyvänä. Niin helposti sitten ajaudutaan siihen tilanteeseen, jossa koiralla on usein takkuja (ja ne oikeasti voi aiheuttaa kipua!), mahdollisia ihotulehduksia yms. Näitä näkee valitettavan paljon etenkin näin koirien kanssa työtä tekevänä. Trimmaajat näkee niitä varmaan vielä enemmän kuin minä.

Kyllä koiraa hankkivan täytyy saada tietää rehellisesti se, kuinka paljon työtä turkki oikeasti vaatii. Minä valitsen vain koiria, joiden turkkia ei tarvitse hoitaa. Mun nykyinen kelpie on 3v, olen pessyt sen yhden kerran koska se kieri jossain paskassa. Uimisen jälkeen se kuivuu itsellään kymmenessä minuutissa, ei tarvitse pyyhettä heilutella. Kurat siitä varisee itsellään, kuralenkkien jälkeen pyydän sen eteisen matolle hetkeksi lepäämään ja roboimuri sitten myöhemmin hoitaa siivouksen. Harjaa en ole näyttänyt edes ennen näyttelyitä.

Versus sitten villakoiran turkki, joka vaatii työtä useammin kuin kerran kuukaudessa, vaikka sen pitäisikin lyhyenä. Se ei oikeasti helppoturkkisiin verrattuna ole mitenkään helppo, eikä sitä sellaisena tule myöskään mainostaa. Ihan koirien oman hyvinvoinnin takia.

Lähettäjä: diidi 
Päivämäärä:   12.7.26 16:41:46

https://koirarodut.com/kroatianpaimenkoira/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mallorcanpaimenkoira
https://www.hankikoira.fi/koirarodut/tsekinpaimenkoira

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.7.26 16:51:15

Pyreneittenpaimenkoira (lk) harkintaan. Luonnollisesti näissäkin yksilöitä monenlaisia, mutta pienellä tutustumisella on hyvät mahdollisuudet löytää sopiva kaveri. Persoonallisia ovat, aikuisia kannattaa käydä katsomassa jossain ensin ja alkaa sitten etsiä pentua, syntyy melko vähän vuosittain.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   12.7.26 18:45:08

Spanielilta kun ajaa ne turhat koristekarvat pois niin on maailman helpoin turkki.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   12.7.26 18:50:35

Entä stabihoun?

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   12.7.26 19:15:13

No se sheltti ja ajat turkin lyhyeksi

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.7.26 19:29:36

Stabijhoun osuu varsin hyvin kriteereihisi, turkki äärimmäisen helppohoitoinen (pesu X1/vuosi, 5min harjaus muutaman kk välein, ei haise, ei kerää moskaa, koira on valkoinen kun kuivuu vaikka olisi millaiset mudat olleet jaloissa). Erittäin ihmisystävällisiä tykkää harrastaa mutta ei tarvitse työtä ollakseen tyytyväinen. Negaa se, että yksilöstä riippuu kuinka kuinka helposti saa koulutettua "irti pidettäväksi", ja rodussa esiintyy jkv arkuutta (aggressiivisuus kuitenkin äärimmäisen harvinaista)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.7.26 19:31:53

Mä haluaisin hiljaisen (tai edes hiljaisemman) pystärin.

Lähettäjä: nalle 
Päivämäärä:   12.7.26 19:42:51

Kiitos taas monista ideoista :) Täällä on tullut vastaan monta sellaista rotua, mitkä ei itselle olisi tullut pieneen mieleenkään.

Stabijhoun kuulostaa myös kiinnostavalta. Samoin pyreneittenpaimenkoira. Irtipitoon kouluttamisen mahdollisuus on ehdoton plussa, kun paljon kesäisin mökkeillään ja siellä on vähän kurjaa pitää koiraa kiinni, kun omaa tonttia on sen verran että saisi kulkea vapaasti ja aitaaminen on vähän hankalaa monestakin syystä. Ei kuitenkaan välttämättömyys, voihan sitä sattua kohdalle joka tapauksessa yksilö, jota ei vapaana voi pitää, vaikka rotu tyypillisesti on irtipitoon opetettavissa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   12.7.26 23:22:43

Pyreneittenpaimenkoira on kyllä nimenomaan hyrrä. Ainakin ne harvat tietämäni yksilöt ovat kotonakin huomattavasti vilkkaampia kuin bortsut ja kelpiet. :D

Lähettäjä: l 
Päivämäärä:   13.7.26 12:48:26

Peruspystykorva sopii oikein hyvin. Kannattaa ottaa sellainen nuori aikuinen, joka ei ole osoittautunut kovin riistaviettiseksi ja muutenkin luonne tiedossa. Turkinhoitoon riittää harjaus karvanvaihtoaikaan.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   13.7.26 13:01:09

Eikös stabyissa ole samaa vikaa kuin koikkereissa eli luonteissa voi olla sanomista. Toki kummassakin rodussa on myös niitä hyviä yksilöitä.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   13.7.26 13:11:40

Samaa ihmettelin itse, pyreneittenpk on energisempi ja aktiivisempi kuin bortsu tai kelpie. Mun kelpiet vaikuttaa puolikuolleilta ameeboilta sellaisen rinnalla… Tunnetusti yksi aktiivisimpia rotuja.

Lähettäjä: G 
Päivämäärä:   13.7.26 17:38:17

Whippet täyttää lähes kaikki nuo odotukset: siisti, hajuton, haukkumaton, sisällä rauhallinen kainaloinen. Motivoitavissa kyllä monenlaiseen, mutta irtipito sitten joko onnistuu tai ei. Omani ei talutinta juuri nähnyt, mutta muutama loukkaantuminen tuli kissan perään lähdöstä. Agility sujui, tottis sekä vinttikoirien kaikki juoksulajit.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.7.26 17:43:37

Stabyissa on luonteen heikkoutta aika paljonkin. Kiitos erittäin kapean geenipoolin. Ja mitään erisukuisuutta ei tässäkään rodussa ole koska kaikki ovat sukua keskenään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.7.26 17:47:44

Hmm, sekoittaakohan osa porukkaa vielä pitkä- ja lyhytkarvaiset pyreneittenpaimenet keskenään. Oman melko laajan kokemuksen pohjalta pitkäkarvat on aika paljon enemmän "hyrriä". Mutta toki kuten sanoin, yksilöitä on monenlaisia ja esim agilitykentillä varmasti ne kaikista vilkkaimmat yksilöt, muunkinlaisia löytyy. Toistan ohjeen: kannattaa käydä tutustumassa aikuisiin koiriin ihan rodusta riippumatta.

Lähettäjä: MaaRit 
Päivämäärä:   14.7.26 20:16:46

kuulostaa mun tytöiltä,eli suomenlapinkoirilta.

Lähettäjä: .u 
Päivämäärä:   14.7.26 23:10:52

Onko tsekinpaimenkoira liian iso?

Lähettäjä: Miten oli 
Päivämäärä:   14.7.26 23:37:36

"Tsekinpaimenkoirat ovat luonteeltaan erittäin aktiivisia, energisiä ja liikkuvaisia."

Ja tälläistä aloittajalle suositellaan kuten monta muutakin aktiivista, temperamenttista hyrrää joihin verrattuna joku bortsu tai vaikka suomenpystykorva on ihan iisejä. Sille on ihan syynsä miksi tietyt rodut eivät ole täällä menestyneet ja lisääntyneet.

Yllä on moni myös jo suositellut lapinporokoiraa joista suurin osa on aloittajan kuvaileman kaltaisia, mutta tämä taitaa sitten olla liian tylsä aloittajasta, kun täysin ingooraa koko rodun.

Lähettäjä: Miten oli 
Päivämäärä:   14.7.26 23:40:37

Ja shelteistä sen verran, että niillä on luontaista paimentaa äänellä kuten osalla muillakin paimenkoirilla joten tämä kannattaa ottaa huomioon, jos paimenet kiinnostaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.7.26 00:14:11

Jos ihminen haluaa helposti pidettävän turkin koiralle, niin vastaus ei ole villakoira, sheltti, snautseri tms :D se helposti siltä tuntuu kun itse sen kanssa jaksaa, mutta sitten on meitä jotka oikeasti haluaa helpon turkin. Aloittajan täytyy päätellä haluaako jatkuvasti laitettavan vai oikeasti pese ja pidä-tyyppisen.

Itsellä oli ennen ihan nylkkyturkkisia koiria, ja nyt jo labukat aiheuttaa ahdistusta karvanlähtöaikana, muutenhan se on helppo. Oli myös yksi sekarotuinen jokseenkin snautserin- ja villakoiran turkkien sekoituksella, leikkasin sitä alas muutaman kerran vuodessa mutta kyllä sekin aivan hirveä oli oikeasti helppoon lyhyeen turkkiin verrattuna.

Niitä lyhytkarvaisia vaan sitten pitää takittaa talvella jos ulkoilu sisältää muutakin kuin puolijuoksua alusta loppuun.

Lähettäjä: Lurp 
Päivämäärä:   15.7.26 00:33:15

Lapinporokoira, toki vanhempiin kannattaa tutustua että ovat miellyttäviä yksilöitä niin suurempi todennäköisyys saada sellainen, rodussa on jonkinverran kuitenkin vaihtelua.

Lähettäjä: Kinkeri 
Päivämäärä:   15.7.26 00:40:49

Pinseri