|
Lähettäjä: ...
Päivämäärä: 12.7.26 11:01:30
"Jokainen heistä haalisi suomeen rescue eläimiä lisäämään lihan syöntiä ns, tietämättään. Jos suomessa on 800000 koiraa, ruoka annos päivässä 300-1500gr . 900000 kissaa, ruoka annos päivässä 100-300gr päivässä. Lasketaan nyt karkeasti, jos ruoka sisältää esim, 40% lihaa nii tulos keskimäärin on 300000 kg lihaa päivässä. Elisa Aaltola on esimerkki kaksinaismoralismistä niin kuin moni aktivisteista."
Kai sinä ymmärrät, että eläinrehuun käytettävät lihan osat ovat niitä, jotka eivät kelpaa ihmisravinnoksi? Koirille ei siis erikseen kasvateta kanoja ja nautoja ravinnoksi vaan ihmisille kasvatetuista kanoista ja naudoista hyödynnetään lemmikeille ne huonot osat, joita ihmiset eivät syö.
Toisekseen se varta vasten kasvatettu rotukoira käyttää sitä lihaa ihan yhtä paljon kuin se tänne tuotu rescue, siinä mielessä on ihan sama kummalla tavalla sen lihansyöjän kotiinsa hankkii. Eettisempää tässä mielessä ottaa kuitenkin se, jota ei ole tuotettu juuri sinua (ihmistä) varten tänne vaan se, joka on syntynyt vaikkapa kadulle katukoiralle.
MUTTA. Itsellä ei ole ollut yhtäkään rescuekoiraa ja Rescue Me -dokumentti osin myös avasi silmiäni. En suoraan tuomitse koko ideaa, ideana minusta on aivan ok tuoda osa tarhoille pelastetuista koirista muihin maihin, JOS se tehdään eettisesti järkevällä tavalla. Ensinnäkin olen samaa mieltä monen muun kanssa, että ensisijaiset resurssit pitäisi laittaa kohdemaassa ennaltaehkäisyyn ja auttamiseen, kuten sterilointikampanjoihin ja vaikka tarhojen auttamiseen. Näin ilmeisesti osa yhdistyksistä tekeekin.
Ja sitten olen ehdottomasti sitä mieltä, että eutanasian tulisi olla vaihtoehto. Pitäisi valita aika tarkasti ne yksilöt, joilla on mahdollisuus elää laadukasta elämää uudessa kodissa.
Kolmanneksi se, että ne koirat olisivat riittävän pitkässä karanteenissa ja myös aidosti testattaisiin ja rokotettaisiin ja hoidettaisiin tautien varalta ennen muualle roudaamista.
En voi sietää monien suomalaisten intoa tappaa kaikki, yllättävän moni on jopa sanonut, että jos eläin tarvitseee päivittäistä lääkitystä pysyäkseen oireettomana, se ei ole eläimen elämää. Ihme suorastaan, ettei täällä kulttuurissa ole tapana heittää heikot vanhukset alas kalliolta, niin innolla osa suomalaisista tuntuu olevan lahtaamassa kaikki, jotka luonnossakin karsiutuisivat pois... Mutta samalla en myöskään voi yhtään paremmin sietää esimerkiksi monien jenkkiläisten tapaa tekohengittää selvästi kärsiviä eläimiä omia tunteita suojellakseen.
Yksi suuri ongelma rescuetoimintaan (ainakin omalta osaltani) liittyy siihen, että koirat ns. adoptoidaan eikä suoraan myydä uudelle omistajalle. Tämän vielä jossakin määrin voisin hyväksyä ja ymmärtää, mutta se mitä EN kykene hyväksymään on se, miten vaikeaa voi kuulemma joissakin tapauksissa olla saada yhdistykseltä lupaa lopettaa eläin sitten, kun sen elämän jatkaminen ei välttämättä ole enää kovin armeliasta. Ei sellainen ainakaan eläimen etua aja.
|