Lähettäjä: Käärijä 
Päivämäärä:   10.7.26 09:44:00

Alkaako ihmisillä vanhemmiten pudota maskit?
Oman äidin kohdalla tältä tuntuu. On mm. pitänyt sisarensa kanssa jo pari vuotta mykkäkoulua kun itse veetuili tälle.

Kertoi minulle, että veetuilisi veljelleenkin, mutta ei nyt uskalla kun saattaa tarvita tämän apua kesällä.

Minulta pyysi koko ajan palveluksia nyt viikolla, oli mm. jotenkin sotkenut sulakkeitaan. Kävin jo ostamassa hänelle uuden mikron kun väitti ensin vanhan mikron rikkoneen sulakkeita. Kun yhtenä päivänä en ehtinyt työkiireiltä, äitini vain tokaisi, että ehdin kuitenkin vissiin hevoseni ja koirani hoitamaan. Tuntui veetuilulta, etenkin kun tein 16 tuntisen työpäivän ja kyllä, koirien lenkitykset ja hevosen hoidon siihen päälle.

Hänellä ei siis ollut mitään akuuttia hätää ja on juoksuttanut minua asioillaan koko viikon. Minulla on 1h15min matka per suunta. Neuvoin soittamaan huoltoyhtiöön jos ei osaa itse laittaa sulakkeita tai uskalla kiivetä jakkaralle (jalat kuulemma vapisevat kun on niin kova ponnistus, kivojen juttujen takia pystyy kuitenkin kiipeilemään...). Nyt uhriutuu siitä kun oli itse sotkenut sulakkeet, eikä niissä ollut vikaa ja huoltomies oli laittanut viidenkympin laskun.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   10.7.26 10:10:18

Suosittelen napanuoran katkaisemista.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   10.7.26 10:28:43

Siis reilun tunnin matka ja sä juokset siellä monta kertaa viikossa? Nyt nainen ryhtiä, sä itse asetat omat rajasi mihin suostut ja mihin et. Jos näyttää ettei pärjää enää omillaan, tee hänestä huoli-ilmoitus.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   10.7.26 10:43:46

Sillä on vaan liian helppo elämä.

Ymmärrän aloittajaa, sillä toiset ihmiset ovat vaan niin helkatin taitavia manipuloimaan ja ottamaan ns henkisen otteen toisesta ihmisestä, että siitä irti pääseminen on todella vaikeaa.

Nämä vielä juoksuttavat muita, jolloin heille jää aikaa ja energiaa räyhätä muille ja vahtia muiden tekemisiä. Sitten on näitä jotka juoksevat ja ovat liian kiireisiä ja väsyneitä tajutakseen koko kuviota. Eikä ole enää voimiakaan laittaa vastaan.

Eli aloittaja, älä enää vastaa. Laita estot päälle vähintään kuukaudeksi ja mieti sen jälkeen millaisen ihmissuhteen haluat mahdollisesti tämän henkilön kanssa pitää. Vai haluatko lainkaan. Tsemppiä.

Lähettäjä: Käärijä 
Päivämäärä:   10.7.26 12:01:15

Asia on ehkä järjestynyt niin, että sanoin äidilleni, että soittaa oikeassa hädässä työpäivän aikana. Luulen, että pitää minulle mykkäkoulua. Kamala syyllisyys jos sattuisi kuukahtamaan tms. mutta pakko asettaa omia rajoja, vaikka murjottaakin.

Hän on kouluttanut minusta lapsesta asti pientä, kilttiä apulaista ja on ollut yllättävän pitkä tie opetella että "Perhettä autetaan joka tilanteessa" ei päde ihan kaikkeen. Ja apu yms ei tietenkään ole vastavuoroista. Iloni tai suruni eivät kiinnosta äitiäni, muutenkuin että voi esittää tuttavilleen, että hänellä on lämpimät välit lapsensa kanssa (ei ole).

Muuten tuon ensimmäisen hevosen ostaessani olin todella iloinen ja iloitsin äidilleni. "Joku vika siinä on kun kukaan muu ei huolinut" sanoi äitini. Hevonen siis 140 cm luokkia hypännyt ktk-tamma jonka ostin aikoinaan pääasiassa siitokseen.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   10.7.26 12:15:25

Hyvä jos kuuntelee mitä sanot. Mykkäkoulu on miltei helpompi kuin se, että toinen sivuuttaa kaiken mitä sanot ja jyrää vain omaa näkökantaansa läpi. Ja jatkaa niin kauan että menee läpi. Tähän kuluu valtavasti aikaa ja energiaa.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   10.7.26 12:20:17

Älä vastaa sille.

Muistisairaus. Hankkikaa lääkkeet ajoissa.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   10.7.26 12:26:19

Alkava muistisairaus? Voi ilmetä juurikin noin, että ihmisestä tulee todella hankala ja v*ttumainen. Vaikka olisi ennen esim.ollut tosi mukava.

Lähettäjä: hah 
Päivämäärä:   10.7.26 12:27:21

Toiset on vaan aina olleet hankalia ja veemäisiä.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   10.7.26 12:28:00

Alkaako ihmisillä vanhemmiten pudota maskit?

Ei vaan niin kuin edellinenkin sanoo - vanhuus, yksinäisyys, elämän päättymisen lähestyminen, muistisairaus, pää lahoo....

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   10.7.26 12:31:43

Alkava alzheimer. Vie lääkäriin.

Lähettäjä: .......... 
Päivämäärä:   10.7.26 12:32:01

Huoli-ilmoitus, tsekkaavat onko aihetta oikeasti huolestua esimerkiksi muistisairauden vuoksi. Jos kaikki ok, niin lakkaat paapomisen, ihmeesti lakkaa muorilla jalat tutisemasta jakkaralla ja oikeat sulakkeet löytämään paikkansa, kun et mahdollista avuttomuudeksi naamioitunutta manipulointia.
Hän on ehkä yksinäinen ja peloissaankin, mutta on aika opetella selviämään äidinkin omillaan, ellei sitten ole niin sairas, että tarvitsee holhoajaa ja hoitajaa ja sinähän et siihen kyllä tuon välimatkan ja töittesi vuoksi pysty sitoutumaan. (Vaikka toki yhteiskunta niin yrittää velvoittaa).

Vaihtoehto on lopettaa oma elämä ja heittäytyä täysipäiväiseksi äidin kaitsijaksi, mikä varmasti käy mielenterveyden päälle.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   10.7.26 12:38:52

Kaikki ei ole aina alkavia muistisairauksia vanhempien ihmisten kohdalla. Onhan äiti ollut aloittajan kertoman tapaan ollut tämän tyyppinen ihminen aina. Koulutettu pienestä pitäen äidin pikku apulaiseksi, kuten aloittaja kertoo.

Eiköhän hän vain käytä nyt "olen vanha ja en pysty" - korttia.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   10.7.26 12:50:21

Tuollaista se ikävä kyllä on, kun manipuloivalle ihmiselle tulee ikää ja sinä aikuistut ja alat nähdä sen toisen ihmisen toiminnan sellaisena kuin se oikeasti on.

Onneksi olkoon, että olet alkanut uskaltaa asettaa rajoja. Aseta niitä jatkossakin. Mieti mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua, jos asetat rajoja? Onko se sittenkään niin paha asia, mitä voi tapahtua?

Ja jos äitisi nyt kuolee siihen, että mikro ei toimi ja ei osaa aikuinen ihminen soittaa huoltoyhtiöön, ei vika ole sinun! Tuon osaa jokainen aikuinen tehdä. Ja sinulla menee ihan samalla tavalla aikaa rahaa siihen, että kuljet 2,5h matkat äitisi luokse jokaisesta pikkurisauksesta. Verrokkina, äitini asuu 600km päässä ja joutuu selviämään ihan yksin, ilman sukulaisia ja eläke on pienin mahdollinen. Ja silti selviää. Ihan itse. Tottakai autan häntä minkä pystyn etänä ja käyn välillä myös kylässä ja ihan fyysisesti auttamassa. Mutta sitä se on kun ikää tulee: joutuu ostamaan palveluita ja se maksaa. Jos ei osaa kauniisti pyytää ja kiittää sitä lastaan avusta (tai ketä tahansa tuttua tai sukulaista) niin sitten maksaa ulkopuolisille. Ja se ei ole halpaa. Sitä niittää mitä kylvää.

Lähettäjä: Käärijä 
Päivämäärä:   10.7.26 13:12:28

Olen jo päättänyt, että missään tapauksessa en ala äitini omaishoitajaksi tms.
Hän kyllä manipuloi tähänkin "tiedän kyllä, että pidät minusta huolta". Mutta minä en ole mikään hoitoalan ammattilainen. Äiti oli sitä mieltä kun olin lapsi, että on loistava lapsi kun minulla oli katto pään päällä, ruokaa ja vaatteita. Samalla logiikalla voin nyt olla loistava lapsi kun hänellä täyttyy nuo.

Lähettäjä: Käärijä 
Päivämäärä:   10.7.26 13:13:58

Ai niin, mainittakoot, että olen ajatellut ihan oikeasti muuttoa ulkomaille tai toiselle puolelle suomea että saisin äitiin etäisyyttä tai sitten sanon muuttaneeni. Mistäpä hän sitä tietää. Hevonen sitoo Suomeen.

Olen nyt suhteuttanut vähän siihenkin, että omaa äitiään kävi katsomassa kerran vuoteen. Minulta odottaa kuitenkin paljon enemmän.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   10.7.26 13:44:14

Kyllä ihmisellä on joku vastuu tekemisistään. Jos kettuilee ainoalle ihmiselle, joka auttaa jo paljon, niin peilistä löytyy syyllinen. Kai sitä omaa käytöstään voi tarkastella ja hakeutua lääkäriin jos alkaa ilkeillä muille.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   10.7.26 16:13:02

Ohhoh. No kai ne mökin ikkunanpokat on sentään saatu jo yhteisymmärryksessä maalattua?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.7.26 16:55:36

Pokat on korjattu, mutta tämän ketjun äiti on jonkun muun. Minulla ei ole hevosta.

Lähettäjä: Rt 
Päivämäärä:   10.7.26 17:04:42

Kyllä tuntuu vanhemmiten monilla pää pehmenevän ja oman vastuun ymmärtäminen ja kantaminen heikkenevän. Asioita ei selvitä, vaan oletetaan. Mistään vähänkään epämiellyttävistä asioista ei ole aiemmin puhuttu eikä puhuta nytkään. Oma isäni on ainakin arvostellut ikäpolvelleen tyypillisesti lastensa valintoja ja ratkaisuja hyvinkin kärkkäästi. Tietää aina paremmin, mitä kannattaa tehdä. Sellainen toisten asemaan asettuminen on täysin mahdotonta. Meillä on hyvät välit, mutta en todellakaan aio elämääni tuhlata hänen hoitamiseensa, kun sen hetki on. Menkööt jonnekin hoitokotiin tai hankkikoot muuta apua. Ei hänkään ole koskaan hoitanut omia lapsiaan eikä lapsenlapsiaan vaan elänyt täysillä omaa elämäänsä.

Lähettäjä: mitää 
Päivämäärä:   10.7.26 20:10:09

Elämänkaari monelle ei ole täysin tiedossa.

Äidin helmaan syntyy Vauva ja äiti hoitaa iloiten Vauvansa kaikki tarpeet, yö valvomisia myöten.
Vauva kasvaa ja äiti yrittää parhaansa, että Vauva pärjää. Vauva käy koulut ja murrosikänsä äidin turvallisessa läsnä ollessa.

Ja Vauva perustaa sitten oman perheen ja saa ikioman lapsen. Äiti iloitsee Vauvan perheestä, kunnes äiti vanhenee ja vanhenemisestä johtuen tulee äidin sairauksien myötä huoli, että kuinka kauan aikaa hänellä on nähdä rakkaitaan. Se turvattomuuden tunne äidille, mitä äiti ei koskaan luonut Vauvalle tulee esiin siinä, kun Vauva elää nykymaailmaa ja hylkää äitinsä.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   10.7.26 20:14:12

Viimeinen ei toivortavasti ole kenenkään äiti. Järkyttävää, jos jonkun maailmankuva on noin rajoittunut.

Lähettäjä: mitää 
Päivämäärä:   10.7.26 20:22:14

^Jos minua tarkoitat, niin voin sanoa, että olen aina kunnioittanut lapsieni yksityisyyttä ja siksi lapseni rakastavat minua.

Lähettäjä: mitää 
Päivämäärä:   11.7.26 09:13:59

Ei Äitien päivää vietetä turhaan.

Hilja Haahden runo vuodelta 1874:

OMA ÄITI ARMAS

Ken painoi hellintä rintaa vastaan?
Ken aamutähtenä valvoi lastaan
ja päivänpaisteena lämmön loi?
Oma äiti armas!

Ken kodin valmisti herttaiseksi,
ken lapsen parhaimmat riemut keksi
ja herkät kyyneleet pyyhki pois?
Oma äiti armas!

Kun hohti kullassa kevätkummut,
ken toukat torjui ja suojas ummut
ja vaali kukkia nuoruuden?
Oma äiti armas!

Kun toivon taivasta pilvet kaartoi,
kun vaani kiusaus, vaarat saartoi,
ken kutsui enkelit lapsen luo?
Oma äiti armas!

Ken kauan jaksoi, ken kuormat kantoi,
ken kallehimpansa kaiken antoi,
ken lempi hetkehen viimeiseen?
Oma äiti armas!

Ken vielä hautansa paaden alta
pois ohjaa lastansa maailmalta
ja langat kultaiset solmiaa?
Oma äiti armas!

Oi, häntä siunaa mun sydämeni
on muisto ainainen aarteheni,
ja illan tähtenä kutsuu taas
Oma äiti armas.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   11.7.26 10:31:37

Kiitos tuosta mitää <3 vanhempana sitten kun teillä on omia lpsia ymmärrätte ehkä mitä on olla äiti, nuorelle tai vanhemmalle lapselle. Vanhemman rakkaus omaan lapseen on ihan oma juttunsa eikä häviä koskaan elinaikana, tapahtui mitä tahansa. Lapsen rakkaus vanhempaan ei ikinä ole sama asia ja lapsi ymmärtää vanhempaansa ehkä vasta kun joutuu kohtaamaan omat tunteet omien lasten kanssa myöhemmällä iällä ja vanhetessaan.

Lähettäjä: nimetön 
Päivämäärä:   11.7.26 10:39:17

Jotkut ihmiset ei vaan ole vanhemmiksi sopivia. Ei jokainen äiti ole lapselleen se hellä ja huolehtiva aikuinen. Äitiys ei tarkoita suoraan hyvyyttä ja täydellisyyttä.

Lähettäjä: 73 
Päivämäärä:   11.7.26 10:51:49

On omia - jo aikuisia - lapsia, mutta nimimerkki ”mitää” suoltaa niin sakeaa tuubaa, että ihan hirvittää.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   11.7.26 11:25:07

Joillain vain käytöstavat katoaa iän myötä. Moni viini paranee vanhetessaan, huonoista tulee vain kamalampia. Älä ota äitisi käytöstä henkilökohtaisesti.