Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   10.7.26 02:51:49

Onko normaalia, että ajattelee edelleen exää jopa kymmeniä kertoja päivässä vaikka suhteen päättymisestä on jo yli vuosi? Suhde kesti alle vuoden, mutta tuntuu, että se jätti ihan lähtemättömän jäljen.

Suhde oli alusta asti hyvin epävakaa, mutta tunsin, että ensimmäistä kertaa olin oikeasti rakastunut. Tosin aloin pian suhteen alkamisen jälkeen saamaan paniikkikohtauksia ja kehossani oli useamman kuukauden polttava/jäätävä kauhun tunne. Luulin sen johtuvan rakkauden aiheuttamasta hormonimyrskystä ja epävakaasta kiintymyssuhdemallista. Kehoni ja mieleni suorastaan huusi, että pysy tuosta kaukana, mutta minä tyhmä en kuunnellut.

Pääasiassa miehellä oli koko ajan tarve diagnosoida ja monitoroida mieltäni. Vuorotellen yritti kehittää minua parempaan suuntaan, hänen omien sanojensa mukaan, "vetää minua ulos" negatiivisuudesta ja myrskystäni ja sitten taas ylisti kuinka täydellinen ja ihana olin ja miten haluaa viettää loppuelämänsä minun kanssani. Joskus sanoinkin suoraan, että tuntuu että kaasuvalotat minua nyt tosi pahasti. Muistan myös yhden riidan aikana sanoneeni, että tulet jatkamaan tätä kunnes olen kokonaan rikottu.

En voinut esimerkiksi sanoa, että töissä ärsyttää joku asia tai olen huolissani kipeästä koirastani. Tästä seurasi saarna, miten en saa antaa ulkopuolisten asioiden vaikuttaa omaan mielentilaani ja miten hän ei pysty olemaan ihmisen kanssa, joka on niin negatiivinen eikä ota vastuuta omista tunteistaan. Saattoi pienenkin kiistan jälkeen heittää ulos kämpästään ja lähettää heti viestiä perään, että "toivottavasti joku päivä opit kuinka arvokas ja hieno ihminen olet ja että sinussa ei ole mitään vikaa".

Parisuhdeongelmista syytti sitä, että olen niin pahasti traumatisoitunut ja minulla on liian vahva usko omaan viallisuuteeni. Hän yritti sankarina pelastaa minua. Rima käytökselleni nousi koko ajan, aina tuli uusi vaatimus, mistä aiheista ei saanut vaikka puhua, mitä ohjelmia minun ei pitäisi katsoa, milloin minun pitäisi mennä nukkumaan ym. Samalla tietenkin rakkauspommitettiin koko ajan, silloin kun ei riidelty.

Normaalit tunteet oli kielletty. Jos aloin väittelyn aikana itkemään, tuli käsky mennä meditoimaan, heitti ulos asunnosta tai lähti menemään vaikka oli omalla käytöksellään aiheuttanut pahan mieleni (näinkään ei saanut sanoa, koska tällöin en taas osannut ottaa vastuuta omasta tunnetilastani tai palauttaa hermostoani ns. perustasolle itse). En saanut olla huolissani tai surullinen vaikka olin esimerkiksi sairastanut kovaa kuumetta yli 2 viikkoa tai koira menossa leikkaukseen. Useinhan noissa tilanteissa auttaa muutama kannustava sana tai halaus, mutta mieheltä tuli vain kritiikkiä, romaanikaupalla tekstiviestejä mielenlaadustani höystettynä psykologisilla termeillä ja diagnooseilla tai monen tunnin saarna.

Mies jätti minut reilu vuosi sitten ja tuntuu, että tämä kaikki on taas pinnassa tosi pahasti. Kirjoitin tapauksesta silloin tänne ja moni sanoi miehen olevan ns. haavoittunut narsisti. Auttoi paljon silloin. Pahinta on että oikeasti ikävöin miestä ihan hirveästi, mutta kun muistelee näitä juttuja niin olihan tuo suhde aivan sekopäinen.

Tuli todella paljon tekstiä, en tiedä jaksaako kukaan lukea, mutta auttoi kirjoittaa tätä auki, kun ei saa nukuttua. Tästä kyllä voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   10.7.26 03:03:25

Ja jos tähän joku tulee ihmettelemään miksi ylipäätänsä olin miehen kanssa. Hän oli oikeasti äärettömän älykäs, oli elänyt mielenkiintoisen elämän, hauska ja komea. Tiesi ihan älyttömästi monesta aiheesta. Puhui tunteistaan, suorastaan palvoi minua hyvinä hetkinä, teki selväksi, että haluaa vain minut jo toisten treffien jälkeen (kyllä, tämänkin olisi pitänyt olla varoitusmerkki). Seksi ja muu vetovoima oli ihan toisesta maailmasta.

En ollut ikinä kokenut mitään tuollaista. Useammat miessuhteeni ovat olleet joko vaisuja, mutta turvallisia tai sitten sitoutumiskammoisten ääliöiden kanssa joiden kanssa toki seksi sujui. Tämä tapaus toi kukkia töihin, lähetteli rakkausrunoja ja oli muutenkin yltiöromanttinen ja valmis sitoutumaan seksuaalisen vetovoiman lisäksi. Ajattelin, että liian hyvää ollakseen totta ja niinhän se olikin.

Lähettäjä: Xx 
Päivämäärä:   10.7.26 07:59:53

Tuo ei ole ollut rakkautta vaan läheisriippuvuutta.

Kannattaa käydä purkamassa trauma ammattilaisen luona.

Lähettäjä: Simple 
Päivämäärä:   10.7.26 08:17:35

Muistan tämän jutun.

Kuvion sairaalloisuus taisi vaan porautua nyt päähäsi niin ettet pääse sen pyörittämisestä eroon?

Palaisitko yhteen sen kanssa jos tulisi vonkaamaan takaisin?

Lähettäjä: qwerty 
Päivämäärä:   10.7.26 09:02:50

Mies todella sairas ja teidän suhteenne myös. Olisit onnellinen että pääsit eroon. Pahoin vaan pelkään et menisit takaisin jos tämä tulisi vonkaamaan. Missä sun itsekunnioituksesi oikein on?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.7.26 09:31:14

Kuulostaa enemmän joltain traumariippuvuudelta kuin hyvältä parisuhteelta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.7.26 09:42:20

Terve suhde ei ole tuollainen, vaan paljon ”tylsempi” ja tavallisempi. Olisi ehkä hyvä että kysyisit itseltäsi, mikä sinua vetää suhteeseen, jossa toinen on olemassa ja sinä lakkaat olemasta. Tai olet olemassa vain toisen loisteen valossa, mutta olet täysin riippuvainen siitä ”tekohengittämisestä” (tunteiden myrskystä).

Lähettäjä: Kia 
Päivämäärä:   10.7.26 10:07:36

On se sikäli normaalia, että jollei ole tullut tilalle mitään muita sutinoita, niin helposti sitä sitten jää haaveilemaan jostain edellisestä suhteesta/ihmisestä. Tottakai niissä on aina jotain hyvääkin ja se huono tuppaa unohtumaan kun aikaa kuluu. Siksi onkin hyvä aktiivisesti muistella niitä huonoja asioita, jos tällaista haikailua esiintyy ja näinhän tässäkin teet, hyvä sinä! Kirjoita vaikka päiväkirjaa, kaivele ihan kaikki sonta mitä se toinen ihminen sinulle teki, tallenna siihen päiväkirjaan kaikki tänne kirjoittamasi asiat ja mitä ihmiset sinulle ovat vastanneet. Sitten kun niitä haikeushetkiä tulee, luet niitä. Aina sekään ei auta, mutta ole itsellesi myös armollinen. Aika auttaa ja se, että tulee joku toinen josta kiinnostut.

Opettele tuntemaan itsesi, selvitä mitä SINÄ haluat elämältä, tulevalta kumppanilta, tulevalta parisuhteelta. Sitten olet selvemmillä vesillä seuraavan kanssa. Älä myöskään syyllistä itseäsi siitä, että sinut saatiin hurmattua paskaan suhteeseen. Tuollaiset ihmiset ovat TODELLA taitavia manipuloimaan ja haistavat potentiaaliset uhrinsa kaukaa. Se ei ole sinun vikasi, että tuo ihminen sai sinut pyörryksiin. Mutta voit vahvistaa itseäsi tiedolla ja muiden kokemuksilla. Esimerkiksi Jenni Kiviniemellä on paljon ilmaista materiaalia, joista löytyy hyvää tietoa tuosta ilmiöstä.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   10.7.26 11:12:01

Mieshän yritti jo, kun viimeisen kerran jätti, pyytää luoksensa keskustelemaan parin päivän päästä niinkuin aina. Käytiin vielä pitkät keskustelut sen jälkeen puhelimitse, mutta itse halusin ottaa välimatkaa ja pyysin, ettei olisi yhteydessä. Hän sanoi silloin, että rakastaa minua niin paljon, että voi odottaa vaikka vuosia, että hakeudun terapiaan ja saan itseni kuntoon. Lopulta itse ehdotin, että vaihdetaan avaimet ja sillä tapaamisella mies oli taas täysin kylmä ja minä itkin hysteerisenä, kun yritin vielä jostain syystä käydä jonkun viimeisen keskustelun.

Te jotka kysytte missä itsekunnioitukseni on. Mies ei ollut mitenkään perinteisellä tavalla henkisesti väkivaltainen. Ei ikinä suoraan haukkunut vaikka ulkonäköäni tai luonteenpiirteitäni vaan kaikki lähti siitä, että hän "auttoi" minua olemaan parempi ja terveempi, iloisempi ja onnellisempi ja pyrki siihen, että meillä oli parempi suhde. Tai hän veti ns. rajoja minkälaista käytöstä hän vastaanottaa. Minulla oli lopulta muistiinpanot näistä asioista. Riitojen jälkeen usein muutaman päivän tai viikon kuluttua hän myös otti vastuuta omasta käytöksestään. Yhden ainoan kerran hän haukkui minua rumasti, kun luuli että olin pettänyt.

Uskon, että mies oli oikeasti lääpällään minuun, koska ei sellaista voi feikata. Jopa tuntemattomat tulivat kommentoimaan miten ihanan rakastuneen näköisiä olimme. En usko, että mies käyttäytyi näin rikkovasti tahallaan vaan hän oli oikeasti vain niin pipi päästään ja hänen käytöstään ohjasi pelko. Hän kävi terapiassa pahan PTSDn ja dissosiaatiohäiriön takia ja jotenkin ulkoisti sen terapian kaikkiin ihmisiin ympärillään. Hän usein myös väitti minun sanoneen jotain, mitä en ollut sanonut ja koki, että manipuloin häntä ja valehtelen ja selkeästi uskoi itse näihin juttuihin. Pelkäsi myös paljon, että petän häntä ja oltiinkin suunnilleen 24/7 yhteydessä, jotta hän tiesi missä liikun.

Paljon meillä oli hyviäkin jaksoja, mutta toki pieni kontrollointi oli silloinkin koko ajan taustalla. Jos vaikka tuijotin väsyneenä ikkunasta ulos omissa ajatuksissani, mies heti ystävällisesti muistutti, että mihin olen oikein menossa, palaa tähän hetkeen.

Ja onhan noita uusia virityksiä tässä välissä ollut, mutta kun mikään suhde tai mies ei tunnu miltään tuon jälkeen. Uskon, että tämä mies oli kaikesta huolimatta elämäni rakkaus, mutta olimme vain molemmat liian sairaita pääkopastamme, että suhde olisi onnistunut.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   10.7.26 11:28:50

Sairaampi tässä tapauksessa on se mies, hän vain sairastutti aloittajan ja nosti vanhoja traumoja pintaan.

Olet aloittaja jo hyvällä mallilla, tunteet tulee ja menee. Jonkinmoinen traumabondi teillä varmaan ollut, ja sulla enemmän työstämistä asian suhteen varmaan sen takia. Sairaan suhteen lisäksi.

Tuo ei ole lainkaan tervettä, että joudut olemaan läsnä toiselle 24/7. Todella kuormittavaa jo pelkästään hermostolle ja saa sitäkin kautta pään sekaisin.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   10.7.26 11:53:46

Niin, minähän kävin lopulta suhteen aikana psykiatrisella sairaanhoitajalla ahdistuksen ja paniikkikohtauksien vuoksi. Selvitettiin myös epävakaan persoonallisuushäiriön mahdollisuutta, koska aloin uskomaan että se selittäisi käytöstäni. Oikeastihan se oli tuon suhteen turvattomuus mikä aiheutti sen, että aloin mennä täyteen sulkutilaan pienimmästäkin negatiivisesta kommentista tai koin kauhean ahdistuksen ja pelon ja aloin sanallisesti puolustamaan itseäni hirveässä tunnemyrskyssä.

Minähän en missään vaiheessa alkanut tahdottomaksi nukeksi, jota mies olisi voinut muokata mielensä mukaan vaikka osittain aloinkin uskomaan häntä ja osittain uskon edelleen. Hänellä oli paljon hyviä pointteja ja oli itse selvinnyt mm. pahasta huumeongelmasta, perheväkivallasta ja väkivaltaisesta nuoruudesta ja kahteen kertaan ollut sairastumisen vuoksi kuoleman rajamailla. Hän halusi ympärilleen vain rauhaa ja turvaa ja minun negatiivisuus, tuomitsevaisuus (tuomitsevuutta oli jos vaikka kehuin jonkun naisen ulkonäköä telkkarissa) ja tunteet olivat uhka hänen rauhalleen. Hän koki, että jos vaikka aloin itkemään riidan aikana, se oli sama asia kuin jos hän olisi raivonnut minulle. Hänelle tuli turvaton olo ihmisen kanssa, joka ei hallinnut tunteitaan.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   10.7.26 12:04:28

Ironista kyllä, että toinenhan omalla epävakaalla käytöksellään luo toisen epävakaaksi ja samalla ruokkii sitä omaa turvattomuuden tunnettaan. Parisuhde ei ole silloin ajankohtaista.

Lähettäjä: Kia 
Päivämäärä:   10.7.26 12:06:12

Kuuntelepa vaikka tuo ja mieti, tuntuuko tutulta:
https://www.youtube.com/watch?v=qg5mOZoYmZ8

Lähettäjä: Omena 
Päivämäärä:   10.7.26 12:21:15

Oletko koskaan kuullut kirjainlyhennettä DARVO (Deny, Attack, Reverse Victim and Offender). Jos et, heitä nuo viestisi vaikka chat-gpt:hen ja pyydä osoittamaan sieltä kohdat, jotka viittaavat, että mies manipuloi DARVO-tekniikalla sinua.

Voimakkaat tunteesi ovat traumasidosta joka syntyy, kun toinen aiheuttaa sinulle ensin järkyttävän romahduksen ja tarjoaa sen jälkeen vähän lämmintä syliä, sanoja ja lohtua - kerta kerran jälkeen. Jäät siihen kierteeseen koukkuun kuin rahapeliin. Siksi muut ihmissuhteet eivät tunnu miltään. Olet kuin heroiinikoukussa, mutta heroiinisi on myrkyllinen ihminen.

Tottakai miehellä oli vaikeaa. Kaikilla noilla on. Uhriutuminen on aivan keskeinen osa tuontyyppisten ihmisten kommunikointityyliä ja he uskovat itsekin, että vika on aina muissa. Heidän psyykensä ei kestä oman pimeytensä kohtaamista, he romahtaisivat siihen.

Tottakai mies oli komea, viehättävä, mukava ja romanttinen. Se pintakerros miehestä mahdollisti hänen pimeän, lähes psykopaattisen puolensa henkiinjäämisen. Kaiken maailman psykopaateilla, murhaajilla, raiskaajilla ja rikollisilla on sometilit täynnä samanlaisia kuvia kuin meillä muillakin:niissä grillataan perheen kanssa hymyillen ja halataan rakkaimpia. Eletään "tavallista" elämää. Et voi valita vain toista versiota, ne ovat yksi ja sama ihminen.

Lopun kylmyys on myös klassista: pohjimmiltaan tällaisille ihmisille kumppani on resurssi. Kun sinun resurssisi oli käytetty loppuun ja ehdotit lukkojen vaihtamista, hän tajusi, että lähde on ehtynyt eikä hänellä ollut enää tarvetta teeskennellä. Hän antoi maskin tippua ja näit sen, mitä hän oli aina ollut sen alla. Täysin kylmä.

Lopuksi: jos toinen ihminen aiheuttaa sinulle noin pahaa oloa eli paniikkikohtauksia, ahdistusta ja tarvetta hakeutua terapiaan, hän ei voi olla sinulle se oikea. Jos et omia ajatuksiasi pysty uskomaan, usko kehosi lähettämiä hätäsignaaleja.

Lähettäjä: hah 
Päivämäärä:   10.7.26 12:26:28

Omena, kuvaus kuulostaa mun vanhemmalta.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   10.7.26 12:30:21

Kiitos Kia. Tuo on hyvinkin tuttua ja olen tuotakin naista seurannut jo pitkään instagramissa.

Tuossakin videolla otettiin esiin se mikä on tavallisesti tyypillistä traumakemiasuhteelle: mm. pettäminen, valehtelu ja raivokohtaukset ja muu henkinen väkivalta. Minun suhteessani tuollaista käytöstä ei ollut, lukuunottamatta paria kertaa suhteen alussa, jolloin mies sai raivokohtauksen tavallaan tyhjästä. Tätä hän kutsui termein "sisäinen vihainen lapseni tuli esiin". Loppusuhteen hän puhui kuinka hän oli onnistunut siinä, että tämä vihainen lapsi ei ole enää tullut esiin ja miten hän on hienosti onnistunut työstämään asiaa, kun taas minä rikoin hänen rajojaan jatkuvasti (esimerkiksi jos vahingossa erehdyin sanomaan jotain negatiivista peilikuvastani sillä oman ulkonäön arvostelu miehen kuullen oli ehdottomasti kielletty).

Ja kyllä oli myös ironista kuinka se miten mies jaksoi muistuttaa miten minulla oli liian vahva usko omaan viallisuuteeni, aiheutti vain lisää uskoa siihen että olin huono ja epäonnistunut, viallinen ja korjattava.

Lähettäjä: Omena 
Päivämäärä:   10.7.26 12:40:27

...: "Minun suhteessani tuollaista käytöstä ei ollut,".

Vielä. Olitte yhdessä alle vuoden. Mieti, millainen se toisen, kolmannen ja neljännen vuoden versio miehestä olisi ollut, kun ensimmäisenä vuonna yleensä jaksetaan vielä näyttää parhaita puolia itsestä toiselle.

Petturit ja pettämiseen kykeneväiset ovat muuten tyypillisesti juuri niitä, jotka eniten pelkäävät kumppanin uskottomuutta.

Lähettäjä: hah 
Päivämäärä:   10.7.26 12:41:59

Kuulostaa siltä, että mies projisoi omia tunteitaan ja kokemuksiaan aloittajaan.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   10.7.26 12:44:12

Kiitos Omena, tuota lyhennettä en tiennyt mutta tekniikan toki. Muutenkin kirjoitit fiksusti.

Kyllä miehessä oli paljon ns. hälytysmerkkejä. Mm. ex-vaimolle hän oli oman terapeuttinsa kanssa diagnosoinut epävakaan persoonallisuushäiriö ja se suhde oli kuulema myös sellainen, jossa mies yritti pelastaa ja auttaa naista, mutta menetti oman mielenterveytensä naisen epävakauden vuoksi. Oli kuulema 10 vuoden @!#$. Sitä aikaisempi suhde oli myös fyysisesti väkivaltainen ja miehellä oli arpi päässä todisteena. Hänen äitinsä oli väkivaltainen ja manipuloiva ja oli katkonut häneen välit valehtelun vuoksi.

Kertoi usein tarinoita, jossa oli sankari. Pelastanut useamman naisen seksuaaliselta väkivallalta, kun on sattunut paikalle ja oman henkensä uhalla käynyt esimerkiksi useampaa miestä vastaan. Itse olen läpeeni rehellinen ihminen ja tottakai uskoin kaiken tämän, mutta nyt olen jälkeenpäin miettinyt oliko puoletkaan totta.

Lähettäjä: Omena 
Päivämäärä:   10.7.26 12:45:35

Lisäksi tuli mieleen sellainen, että tuo mies on tainnut keksiä hyvän sumuverhon noista psykologisista termeistä oikeuttaakseen sillä toimintansa. Hänen ei ole tarvinnut muuttua ja kasvaa ihmisenä oikeasti, kun hän on löytänyt psykologian puolelta oikeutuksen ja sanaston tälle kaikille.

Raivokohtaukset = sisäinen lapsi tuli esiin
Kontrollointi ja manipulointi = tuen kumppania henkisessä kasvussa
Empatian puuttuminen = en halua elämääni negatiivista energiaa
Kuspäinen käyttäytyminen yleisesti = Olen vain PTSD:n ja vaikean elämän uhri

Lähettäjä: 50+ 
Päivämäärä:   10.7.26 12:48:18

Lähettäjä: ....
Päivämäärä: 10.7.26 02:51:49

Onko normaalia, että ajattelee edelleen exää jopa kymmeniä kertoja päivässä vaikka suhteen päättymisestä on jo yli vuosi?

Tiedän pariskunnan, joka päätyi yhteen, kun suhteen päättymisestä oli yli 50 vuotta. Eivät pystyneet unohtamaan toisiaan. Ja kun kumpikin oli leskin, niin avioituivat viimein.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   10.7.26 12:57:39

Omena: Tuokin varmasti totta, hyvin kiteytetty. En vain edelleekään tiedä oliko tuo kaikki tahallista, kun tosissaan näytti uskovan kaikkeen mitä suolsi.

Lähettäjä: Omena 
Päivämäärä:   10.7.26 13:32:30

...: niin hän varmasti uskookin, sen voimin hänen psyykkeensä pysyy kasassa. Siksi äiti on väkivaltainen ja eksät epävakaita. En oikeastaan edes ihmettelisi, jos joku on lopulta reagoinut heittämällä kahvikupin otsaan. :D

Mutta onko sillä lopulta edes väliä, mitä hän uskoi? Seurauksilla ja teoilla on väliä, ja seuraus on, että päädyit psykiatriselle sairaanhoitajalle. Olit ihan valtavassa riskissä menettää koko terveytesi ja elämäsi tuon tyypin takia. Siksi hänestä on pysyttävä erossa koko loppuelämä.

Pidä vaan jatkossa tiukasti kiinni omista rajoistasi ja usko kehoasi, kun tutustut uusiin ihmisiin. Omia ajatuksia ei tällaisen läpikäyneenä aina voi uskoa, kun olemme oppineet kaasuvalottamaan ihan itse itseämme (sinäkin teet sitä muuten koko ajan), mutta keho ei valehtele.

Ja kyllä, olen valitettavasti ollut samanlaisen ihmisen kanssa tekemisissä, ja siksi tiedän mistä puhun. Oli erittäin hajottavaa yrittää ymmärtää empatiavajeista ja manipuloivaa ihmistä normaalista tunne-elämästä käsin. Siinä kävi juuri niin, että minä olin se epävakaa, kun reagoin hänen tekoihinsa.

Meistäkin aina sanottiin, että olemme niin yhteensopiva ja onnellisen oloinen pari, ihan tuntemattomatkin tulivat ihailemaan. Kulissien takana hän mm. raiskasi minut kolmantena vuonna. Lopuksi exäni vielä kiristi minulta merkittävän summan rahaa ja kuittasi, että hienoa, että voitiin käsitellä tämä aikuismaisesti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.7.26 13:42:35

”hän "auttoi" minua olemaan parempi ja terveempi, iloisempi ja onnellisempi ja pyrki siihen, että meillä oli parempi suhde”

Kyllä tuollainenkin manipulointi on ihan ”perinteistä”, eikä yhtään tervettä. Ei tavallisessa suhteessa kumppani ole projekti, koulutettava, autettava tai muokattava.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   10.7.26 13:45:18

Piste: Kyllä, usein sanoin hänelle, että en ole hänen projektinsa tai terapiapotilas, enkä myöskään mikään nukke johon saisi ohjelmoitua pysyvän iloisuuden ja ongelmattomuuden, jotta hänellä olisi hyvä olla.