|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 9.7.26 12:14:23
Usein kuulee sitä, miten ärsyttävä se saikuttava kollega on. Mutta onko joku ITSE ollut se saikuttava kollega?
Aiemmassa työssäni saikuttelin, koska vihasin ja lähestulkoon pelkäsin työtäni ja olin koko ajan aivan loppu sen takia. En minä tehnyt sitä työtä kuin pakosta, kun parempaakaan ei ollut. Toki usein olikin tuolloin päänsärkyä ja oksetusta, mutta sekin todennäköisesti psyykkisistä syistä. Ja monesti menin kyllä töihinkin pää kipeänä ja aivan nuutuneena ja ajattelin, että kestän siellä siihen asti että oksennan. Auttoi kummasti, kun vaihtoi työpaikkaa.
Ja kyllä, minulla oli usein huono omatunto kollegoiden puolesta. Vihasin olla poissa, mutta joskus se vain tuntui välttämättömältä itsehoidolta. Ja toisaalta tämä kasvatti minua ihmisenä. Suhtaudun nykyään empaattisesti ja huolehtivasti kollegoihin, jotka ovat usein poissa, ja saatan kysellä, että miten he jakselevat. Lisäksi pidän muiden puolia ja nostan epäkohtia esille. Olisin itse toivonut omassa tilanteessani, että joku olisi vaikka kysynyt, että miten jakselen.
Tätä näkökulmaa harvoin kuulee. Harva kehtaa myöntää olevansa itse se saikuttava tyyppi työpaikalla. Mutta kiinnostaisi kuulla muilta entisiltä tai nykyisiltä saikuttajilta, että miksi toimivat kuten toimivat.
|