|
Lähettäjä: f,f
Päivämäärä: 9.7.26 20:19:29
Minulla oli tuollainen kaveri lapsena. Oli äärimmäisen rasittavaa ja noloa, kun tämä oli meillä (yö)kylässä ja vain sotki ruokansa kanssa eikä syönyt sitä. Vanhempani välillä ihmettelivät, että eikö Hannalle kelpaa ja Hanna vain muussasi ruokaansa ja heitti annoksensa roskiin. Hemmetti, että minua nolotti hänen typerä käytöksensä... Meillä kun ei ole ollut syömäpakkoa, mutta ruokaa on otettu sen verran kuin syö, eikä meillä ole tapana heittää ruokaa roskiin.
Kun minä olin hänen luonaan kylässä, niin emme syöneet mitään tai jouduin syömään yksin. Minusta oli äärimmäisen noloa syödä toisen luona yksin kun kaverini ei syönyt mitään tai sitten vain istui vieressä nakkelemassa niskojaan, kun ei hän mitään syö. No ei vaan syö.
Kun otimme tallille eväät kun olimme tallilla koko päivän, hän ei syönyt eväitään vaan joko heitti ne lattialle "No voi vttu!! Nyt ne on pilalla! Ei niitä voi syödä!!" tai sitten maistoi litran termariin tekemäänsä kaakaota "Tässä on väärä määrä kaakaojauhetta! Pahaa!" ja kippasi sen maahan.
Saatoimme myös hänen luonaan tehdä iltapalaa ja hän sitten vain jätti omansa syömättä. "En syö. No en vaan syö". Ja sitten minä söin yksin ja kaverin äiti ilkeili vieressä, että "Eikö Hanna taaskaan syö" ja "Sinä syöt Hannankin edestä".
Kaverini oli luonnostaan todella laiha, perinyt äitinsä ruumiinrakenteen. Ehkä hänellä oli jotain anoreksiaan liittyvää, tai sitten tuo oli vain huomionhakua. Hän nyt oli muutenkin todella rasittava tapaus, hirveän minäminäkeskeinen ja halusi aina määräillä kaikesta ja tehdä kiusaa (ilkeili, varasti tavaroita ja nipisteli pitkillä kynsillään ihan vain kiusatakseen), ja jos joku oli hänen kanssaan eri mieltä tai antoi samalla mitalla takaisin (esim. nipisti takaisin tai vastavuoroisesti otti jonkun hänen tavaransa), Hanna suuttui ja häipyi. Ihan hirveä penikka, vielä yläasteikäisenäkin. Hän myös tykkäsi ilkeillä kaikille kaikesta, muttei koskaan sietänyt sitä, että hänelle sanottiin mistään. Edes aikuisena. Lopulta lopetin olemasta hänen kaverinsa, kun en tarvinnut sellaista ihmistä elämääni.
Eli eiköhän tuo ruualla leikkiminen ollut ihan sitä samaa kiusantekoa ja huomionhakua.
Pitää myös muistaa se, että ihmisillä on erilainen ruokahalu ja toiset ovat pieniruokaisempia ja toisilla ei ole nälkä kello kaulassa vaan he syövät silloin kun huvittaa, ei välttämättä silloin kun ruokaa on tarjolla. Lisäksi jotkut ovat nirsoja, eikä heille maistu tietyt ruuat, joten jos joku ei voi syödä riisiä ja tarjolla on risottoa, niin ei sitten ihmekään, jos syö närppien.
Koska kyseessä ei ole oma lapsesi, niin ehkä voisit antaa hänen olla tai sanoa hänen vanhemmilleen, että lapsi syö huonosti ja se siitä. Ja toki jos sinua ärsyttää se ruualla sottaaminen ja muussaaminen, niin voit ihan suoraan sanoa, että jos ei ole nälkä tai tarjottu ruoka ei kelpaa, niin sitten ei tarvitse tulla syömään ja sotkemaan ruuan kanssa. Ottakoot omat eväät tai olkoot syömättä, niin kenenkän ei tarvitse katsoa sitä ruuan muussaamista ja naaman nyrpistelyä.
|