|
Lähettäjä: Liana
Päivämäärä: 6.7.26 18:31:52
Huonot erittäin tuskaiset kokemukset lapsuudesta sai aikaan pahan hammaslääkärikammon. Pelkään kipua. Ja oikeastaan ihan koko tilannetta, sitä ettei siitä pääse pakoon, vaan on siinä tuolissa vankina aivan täysin toisten armoilla kipua tuottavien toimenpiteiden kohteena, vailla mitään kontrollia tai sananvaltaa tilanteeseen. Mun pelko on sen verran voimakas, että minun suuhuni kajotaan enää vaan silloin kun minut on hyvin nukutettu. Siispä käyn yksityisellä hammaslääkärillä pelkopolilla nukutushammaahoidossa.
Minulla on eräs harvinaisempi perussairaus, mikä vaikuttaa mm siten ettei kaikki puudutusaineet tai kipulääkkeet toimi kuten niiden pitäisi (ja se myös mm heikentää hampaiden laatua, hieno combo..). No sitä ei lapsena vielä tiedetty eikä minua uskottu, kun yritin epätoivoisesti kertoa kuinka paljon hampaiden operointi minuun oikeasti sattui. ”Ei voi sattua kun on puudutettu, kuvittelet vaan”… Edelleen puistattaa ne kauhun hetken tuolissa, kun tuota hoetaan ja samalla pidetään kiinni, etten pääsisi karkaamaan tuolistan tuskaa pakoon, hrr!
|